11 kuukautta Fujia
Tammikuun puolivälissä upea Fujifilm X100T (myöhemmin Fuji) saapui kotiovelleni ja hieman epävarmin askelin minä sitten saavuin siihen tulokseen, että kyllä, tämä on oiva kamera minulle. Fujin puutteet liittyvät pääasiallisesti nyt tuohon kiinteään optiikkaan.
Aiemmin tapahtunutta:
Lyhyesti summattuna minua riivasi pahalaatuinen buyer's remorse, varmaankin pääosin sen takia, että kallis ostos ei ihan vastaa kaikkiin niihin asioihin, joita itse halusin täydelliseltä kameralta. Mutta on samaan aikaan ihan turha valittaa kameran ominaisuuksista, jos sitä pahuksen kameraa ei ulkoiluta.
Lisäksi haluan painottaa, että joulu-tammikuu on erinomaisen surkea ajankohta ostaa mitään valokuvaukseen liittyvää Suomessa, ellei sitten kyse ole yökiikareista ja lämpökameroista. Kaikki kuvat joutuu ottamaan isoilla (ja pehmeillä aukoilla) ja korkeilla ISO-herkkyyksillä, tietysti kuvat on vähän muuta toista kuin arvosteluiden aurinkorannoilla napatut laatupotretit.
Mutta niin, Fuji on ollut talossa nyt 11 kuukautta. Ensimmäiset pari kuukautta painittiin ostajan katumisen efekteistä, sitten elettiin hiljaisuutta samalla valmistautuen kesäkuun Yhdysvaltain matkaan. Kävin myös vappuna Kuopiossa ja tykkäsin kamerasta isosti. Se oli myös luvatusti erittäin matalaprofiilinen ilmestys. En muista, että yksikään vastaantulija olisi kiinnittänyt kameraani mitään huomiota.
Yhdysvaltain keikka meni miten meni, ja kuvat on sitä peruspokkaritasoa, kuten suunnittelin ottavanikin. Toivoin iskeväni katukuvauksen kultasuoneen matkallani, mutta sekin on taito, jota pitäisi harjoitella enemmän ennen kuin se sujuu kuin ammattilaisilta.
Siirrytään nyt asiaan, eli asioita, joita olen oppinut Fujista.
11 kuukautta Fujia
Fujin vahvuus on tuo erinomainen kompakti koko. Toki, Sony ja Panasonic ja kumppanit tuottavat vielä kompaktimpia paketteja, mutta se on myös Fujin vahvuus. 440 grammaa on vähän paljon, mutta siihen tottuu kyllä. Tämä on edelleen iso tekijä minulle. Kaikki kookkaat paketit heitän suosiolla pois toivelistoilta. 1DXm2? Pah, joutava roska.
Pehmeä optiikka
Alkukuukausien epäröintien jälkeen Fuji ei ole pettänyt missään suhteessa. Aukkoa kuristamalla saa kuvista teräviä, f/2 on ainut probleema tässä suhteessa. Nostan mieluummin ISO-herkkyyttä pykälällä ja kuvaan f/2.8:lla. 2.8 pelaa jo oikein hyvin, ja ulkona valoisan aikaan sitten kohteen mukaan f/5.6 on sellainen hyvä katukuvausaukko. Tuottaa riittävästi bokehia minun makuuni. Optiikka ei ole siltikään mikään ihmeidentekijä terävyyden suhteen, vaikka tätä kaikki toitottivat aikoinaan. No, riittävän terävä nyt kyllä kun olen oppinut niksit.
Polttovälin rajoittuneisuus
Optiikan polttoväli on 23-millinen, kinovastaa 35-millistä. Se ei ole huono polttoväli lainkaan, mutta kyllä sitä usein toivoisi kuvaavansa 50-millistä. Pääsyynä esimerkiksi parempi kohteen erottelu syväterävyydellä, ja parempi bokeh noin keskimäärin. Hassua, vuoden alussa olin paljon enemmän laajemman kuvakulman kannalla. Sitä saa kun polttoväli kasvaa aukon pysyessä about samana. Eli Fujifilmin järkkärit?
Fujifilmin systeemit on kyllä houkuttelevia. Houkuttelevia tarjouksia järkkäreistä jatkuvasti esillä (esimerkiksi XT10 + 18/2 + 35/2 alle tonnilla), mutta se on se juoksuhiekka GAS:n pariin sitten. En tahdo kyllä hypätä tuohon kelkkaan ellei rahaa ole törsättäväksi asti.
Alkuvuodesta se tuntui huonolta idealta (about yhtä huonolta idealta kuin tonnin pokkari vuosi sitten), mutta miten olisi tuplaus: Fujin ylihintaiset laajennus- ja loittosetit, jotka ruuvataan optiikan tilalle? Nyt niitä tekisi mieli, vaikka maksavat isosti. Näillä välineillä X100T:n kuvat saa joko 28- tai 50-milliseksi. Konversiolaseina nämä tuntuvat olevan laadukkaita, eivätkä vaikuta kuvanlaatuun. Nämä konversiolasit voisivat ratkaista minun henkilökohtaiset dilemmat polttoväleistä ilman sen kummempia juoksuhiekkoja. Mutta hintaahan näillä on taas.
Hyvin pitää pintansa
Kaikin puolin X100T on pitänyt pintansa, vaikka GAS on ollut joskus vaikeana ja joskus unohtunut kokonaan. Nyt olen pitänyt pitkän tauon kamerahommista, nyt taas vähän olen seuraillut palstoja. Onneksi mitään isoa ei osunut silmään. Pahin skenaario saattaisi olla tuo X100T:n seuraajan esittely…
Tavallaan toivon, että X100F julkaistaisiin uusilla hyvillä ominaisuuksilla, X100-sarja ansaitsee sen. Tavallaan en toivo, että tämä tapahtuisi. Loogisesti uudistuksessa kamera saisi uudistetun kennon, jossa on megapikseliä ja korkealaatuista erottelukykyä. Mahdollisesti se saisi uuden optiikan, joka olisi kaikin puolin terävämpi. Mutta jos näin kävisi, astuisin kyllä sellaiseen turmoiliin, että saattaisin hypätä leiristä toiseen. Esimerkiksi käytetty X-E2 olisi aika herkullinen alusta Fujifilmin optiikalle.
Verrattomat ominaisuudet
Fujia rakastetaan enemmän kuin vihataan; ehkä minun pitäisi panna asia korvan taakse. Totesin automaattitarkennuksen muutaman kuvausoperaation yhteydessä vallan hyväksi, joten se ei ole enää ongelma. Fujin raakakuvat tuntuvat olevan yksi ratkaisematon ongelma edelleen, ainakin Linuxilla. Fujin oma sovellus osaa tehdä aika hyvin, mutta sen saa vain Windowsille.
Yksi asia, mikä tekee Fujista (X100T:stä) korvaamattoman, on nopea salamasynkkaus. Tämän ansiosta salamaa voi käyttää miten nopeilla valotuksilla tahansa. Tietysti kaikki nykykamerat osaavat käyttää elektronista suljinta tarvittaessa, joten en tiedä miksi ihmiset hehkuttavat tätä niin isosti. Yksi nopean salamasynkkauksen isoimmista eduista on luonteva "fill flash", eli salaman käyttämistä luonnonvalossa täyttämään (fill) varjokohtia lisävalolla. Moni sanoo, Ken Rockwell etunenässä, hokee X100-sarjan täyttösalaman toimivuutta kameran parhaana ominaisuutena.
Pitäisi varmaan kokeilla. Salamasymbolit ovat aika kryptisiä omaan silmääni Fujin valikoissa. Pokkarin manuaalinen salaman voimakkuuden säätö oli luontevampi.
Muut valmistajat
Fujin lisäksi pitkin vuotta on pari muuta valmistajaa pysynyt kiikarissa: Sony on hävinnyt pois haluttavien kameroiden listalta, ihan hyvä niin. A5100 voisi olla pannukakku-40:n kanssa silti ihan kiva turistikamera. Sonyn premiumpokkarisarja RX100 on myös joskus mietityttänyt, mutta uusimman version, viitosen, koekuvat olivat aika huonolaatuisia onnekseni. Hävisi halut heti.
Panasonic osaa tehdä kompaktit paketit kyllä, mutta pieni kenno ja sen 4:3-kuvasuhde on vähän epäperinteinen minusta. Huippuoptiikkaa tietysti saa Pannylle, ja kamerat tosiaan olisi aika hyviä paketteja. Eikä mitään vikaa Lumix LX100 -pokkarissa varmasti.
Fujifilmin erinomaisiin väreihin ja valkotasapainoon tottuneena tämä johtaa pieneen kynnykseen kokeilla Panasoniceja tai muita vastaavia merkkejä. Vaikka näihin tekijöihin kyllä tottuu nopeasti.
Leica ja kaikki rangefinderit pysyvät tutkalla. Leican objektiivit ovat unenomaisia optisilta ominaisuuksiltaan, ja rangefinder-kuvaus on miellyttävää. Kymppitonnin Leica-setti olisi aito ostos, jos tulisi iso lottovoitto joskus. Mutta muilta osin Leica on kamera, jota en ostamaan lähtisi missään nimessä. Iso raha kamerasta, joka on syvästi ongelmainen monelta kantilta katsottuna.
Sen sijaan olisi unelma kokeilla kuvata Leicalla muuten. Leica M9 / M240, ja 50-millinen joku torvi siihen nokalle. Ehkä yritän järjestää jonkinlaisen lainatapahtuman kameran kokeilemiseksi keväällä kun valoa alkaa taas olla saatavilla. LensRental.com tarjoaisi vuokrakokemukset Yhdysvaltain maaperällä, mutta siitä lystistä pitää maksaa suolaisesti. (Viikon vuokra puolisen tonnia.) Halvempi tapa olisi ehkä kokeilla lyöttäytyä jonkun suomalaisen leicamiehen kylkeen kiinni ja vängätä kokeilla pienestä rahasta tai lounaan tarjoamisella. Leica on kuitenkin sellainen mekaaninen elämys, verrattavissa vaikka hyvin mekaaniseen Ferrariin. Siltä kantilta katsottuna parin sadan heittäminen parilta päivältä voisi ollakin ihan järkeenkäypä idea.
Aiemmin sanoin, että Leica Q olisi seuraava lottovoittokamera (siinä kontekstissa että X100T oli muinoin lottovoittokamera minulle). Leica Q on aika hulppea spekseiltään, mutta jos X100T:n suurin synti on tuo kiinteä 35, niin miten sitten Q:n kiinteä 28… Siksi en ole ihan superisti enää lämmennyt tälle ajatukselle. Mutta ei sanota 'ei koskaan': jos joskus tulee hyväkuntoinen Q markkinoille vaikka kahteen tonniin, voin uhrata pari päivää ajatusta asialle.
Muita asioita
Canon on poissa. Pannukakku ja kaikki on nyt kaupattu pois. Täytyy sanoa, että ikävä sitä ei ollut pitkään. Yksilöäni saattoi vaivata hienoinen epäsynkka kennon ja AF-solujen välillä (peilinheiluttelijoiden ongelmia!), mikä voisi johtaa epätarkkoihin kuviin.
Miksi kamerahifismi ja GAS tuntuu erilaiselta kuin audiofilia? Äänen suhteen löysin varhaisessa vaiheessa kokonaisuuden, joka tyydyttää syvästi vielä 7 vuotta myöhemmin. Kameroiden kanssa sen sijaan hyvä jos uusi lelu käy vanhaksi viikossa… löytyyköhän kameroista mitään vastaavaa? Epäilen. Kameroiden kanssa yksilö tuottaa itse sisältöä ja kaiuttimien kanssa sitä vain kulutetaan. Mitähän muuta tästä oivalluksesta voi johtaa?