Sonyn uusi peilitön järjestelmäkamera a6300 lupaa vakaan päivityksen α-sarjaan. Isoin ja näkyvin päivitys on uusi ennätys tarkennuspisteiden lukumäärässä: 425 pistettä ruudun kauttaaltaan. Ja nämä ovat niitä valon vaihetta tunnistavia pisteitä; niitä hyviä pisteitä. Edellisessä mallissa, a6000:ssa niitä pisteitä taisi olla 179, mikä on sekin tietysti erittäin kunnioitettava lukema ja pärjää lukumäärässä esimerkiksi Canonin huippumalleille. Pisteiden lukumäärä ei tietysti kerro koko totuutta, mutta ihmiset tuntuvat yleisesti ottaen olevan hyvin tyytyväisiä Sonyn suoritukseen ja että peilittömyys ei enää tahdo merkitä huonoa ja hidasta automaattitarkennusta. Uuden Sonyn 11 sekuntikuvan jatkuvatarkenteinen sarjatuli on kanssa asia, mikä kutkuttaa teknisellä tasolla hyvin kovasti.

Sonyn E-mountille saa toki mainion pannukakunkin, ja pienen rungon kanssa kokonaisuus on todella pieni: iso plussa jälleen kerran. Olisi kokonaisuus, joka kulkisi paremmin ranteessa kuin tuo 5Dm2.

Vaan nämä ovat teoreettisia plus-pointteja. Kuvaankohan oikeasti niin paljon liikkuvia kohteita, että tarkat ja nopeat autofokukset olisivat oikeasti tarpeellisia. No en varmasti kuvaa, jos harrastuksen nykymuoto on tämmöistä. Vertailun vuoksi Canonin AF-C -tarkennusta en ole vielä kertaakaan käyttänyt.

Fujifilmin autofokus tuntuu vertailussa nuhaiselta: ohiajavasta autosta saattaa saadakin tarkennetun kuvan, mutta mihin sitten lie tarkentanut? Pitäisi kai kokeilla oikeasti, eikä pelätä pahinta.

Fujin kuvat tuntuvat hyviltä kyllä, mutta ei ne ihan niin tarkkoja ole kuin mitä osassa arvosteluissa luvattiin. Lisäksi muiden systeemien Fuji-dissaus tarttuu minuunkin. Otin aika nättejä kuvia Fujin keinotekoisella ISO 100:lla ja jalustalla, joten oikeissa olosuhteissa (riittävässä valossa) minulla ei itselläni ole mitään vastaansanottavaa kuvista. Talvella saa otettua lähinnä huonoja ja huonompia kuvia muutenkin.

Fujilla on todellakin kiinnostava elementti hihassaan. Fujin filmiemulaatiot on asetettu kamerassa korotetulle jalustalle ja niiden luontainen "epärealistisuus" saa pohtimaan valokuvien ottamisen luonnetta: kaappaammeko kohtaamistamme tilanteista talteen kuvia vai tunnelmia?

Riippuen tarpeistani, olisikohan Fujin uunituore X70 välttänyt paremminkin omaan käyttööni. Etsintä siinä ei ole, mutta kokonaisuus on niin slimmi kuin voi olla, ja kannustaa ottamaan kuvia siinä missä X100T. Kuvanlaadussa ei X70 häviä mitenkään, mutta optiikan maksimiaukko on pykälää pienempi, 1/2.8. Optiikka on 28-millinen kinovastaavuudeltaan, joka on kenties juuri piirun verran parempi kaupunkikuvailuun.

Kaiken muun lisäksi tuo Leican lasisarja, etenkin Noctilux 50/.95 kuumottelisi. Leican laseissa piilee kaikki taika, mutta tuskinpa minä saisin kuin tuhrua aikaan. Pidän Leican modernien digikameroiden ja lasien manuaalikuvaamista painottavista asioista aika paljon. Seuraava lottovoittokamera voisi olla tuo Leica Q.

Canonin rooli tässä kaikessa pohdinnassa on vähenemään päin. Tulevaisuus on varmaan pitkälti peilitöntä. 5D ei ole itsekään nopein tarkentaja, joten täyden koon kenno on bokeh-leikkeineen rungon valttikortti. Lisäksi peilikameroiden mainio akkukesto on kutkuttava. Mutta akkuja voi (pitää) ostaa talteen ja pitää rutiinin kautta huolta siitä, että mukana kulkee useampi latingissa oleva akku. Bokeh-pelleily on lisäksi juuri pelkkää pelleilyä. Kun taustat pitää saada pehmennettyä, ei pannukakkulasilla kamalasti saa aikaan.

Tajusin kuitenkin kaikesta tästä Sony-innostuneisuudesta sen, että Canonin aikakausi on päätöksessään. Isot rungot eivät enää houkuttele, olipa merkki mikä tahansa. Sony A7 ei kiinnosta, Canon 1D ei kiinnosta, 5Dm2 osoittautuu tämmöiseksi kanssa. Laitoin Canonin raskain tunnoin myyntiin.

Fujia tuli kuvattua jalustan ja minimaalisen ISO-herkkyyden kanssa. Myyntikuvista tuli oikein miellyttäviä. Canonille olisikin pitänyt ostaa rungon painon takia kallis kolmijalka; fujille riittää tuo 13 euron jalusta.

Sonyä tullee taloon siinä tapauksessa, kun edullisia käytettyjä a5100/6000 -runkoja alkaa liikkua käytettyjen markkinoilla. Sonyjen nopea julkaisutahti voi olla ostajan markkinoiden eduksi tässä mielessä.