Olen aina ollut luonnostani ihminen, joka suosii yhtä hyvää työkalua kahden hyvän työkalun sijaan. Esimerkkejä: Haluan ajaa yhtä hyvää autoa päivittäin, en halua ajaa kahta autoa vuoropäivinä tai muutenkaan. Riittää tuon yhdenkin auton peseminen ja keväthuolto minulle. En halua tietokoneestani dualboottaavaa, enkä halua rakentaa dedikoitua pelikonetta, koska sitä pitäisi ylläpitää ajantasaisin komponentein pääkoneeni rinnalla. Kuulokehifissä sama homma: jos minulla on useita malleja hyllyssä, en ikinä päädy valitsemaan parasta kuuloketta kulloiselle musiikille vaan pyrin suosimaan keskimäärin parasta kuuloketta kaikkeen.

Eli minkään sortin tasapainoinen dualismi ei toteudu minun elämässäni tai preferensseissä. Kahta säännöllisesti käytettävää työkalua käyttäessäni aina kallistuisin ja painottaisin toista työkalua enemmän. Se ei ole taloudellista, eikä myöskään valokuvatessa mitenkään motivoiva elementti minulle.

Nyt tämä sama idea tuntuu selittävän sisäisen resistanssini uusia polttovälejä ja uutta kameraa käyttäessäni. X-T1 on monella tavalla kiva vehje, mutta se voisi realistisesti korvata kaiken vain jos käyttäisin yhtä objektiivia rungossa aina. Ja jos se yksi objektiivi sattuisi olemaan 35-millinen kinovastaavuudeltaan, ei ole mitään syytä luopua X100T:stä sitten. Tällä hetkellä 28 tai 50-milliset kinovastaavat polttovälit eivät niin puhuttele, jos ne olisivat ainoita polttovälejä, joita käyttäisin. Zoomi olisi toki asiallinen, mutta ne ovat kaikki valitettavan kookkaita minun makuuni.

Oleellisesti X-T1 on upea runko, ja upea vekotin kaikin puolin, mutta muutama asia siinä kismittää X100T:hen nähden:

• Isoimpana asiana sulkimen ääni. Se on tavallinen peruskovaääninen verhosuljin, joka herättää huomiota hiljaisissa tiloissa. X100T:n käytännössä äänetön lehtisuljin on hilpeä käyttää, niin rentouttava.
• X100T on selvästi kevyempi kuin X-T1 ja rungon muoto (rangefinder vs SLR) on omiaan minun makuuni.

Eli pitäisikö palata takaisin X100T:hen sitten, myydä vastikään ostettu roina ja pelastaa mahdollisimman hyvin se siihen hassattu tonni.

Vai pitäisikö tuplata ja mennä eteenpäin ja laittaa tonni uuteen X100F:ään. Mitäs ihmettä siinä nyt olisi X100T:hen nähden?

Lyhyesti sanottuna, mitä hyvää X100F tuo pöytään, tai siis mitkä asiat kiinnostavat minua? Tärkeysjärjestyksessä:

1. Vähemmän kohinanpoistoa. Tämä on valtava homma, etenkin kun X100T:ssä herkillä ISO-arvoilla kohinanpoisto pehmentää kuvia jokseenkin liiaksi. Se parantaa korkeiden ISO-herkkyyksien käyttökelpoisuutta rutkasti.
2. Yhtä stoppia parempi ISO-herkkyys: ISO 12800 vaikuttaa etenkin uuden kohinanpoiston kanssa olevan puhtaampi kuin X100T:n ISO 6400.

3. Enemmän kustomoitavia nappuloita ja joystick. Vaikka X100T:ssa kaikki tarpeelliset funktiot saivatkin hyvät napit, pikkuisen ahtaalta se asettelu vaikuttaa nyt.

   X100F:ssä tarkennuspisteen voi valita joystickilla ja se vapauttaa neljä namiskaa kustomoitaville asioille. ISO-rulla on tietysti sekin, ja senkin voi vielä konfiguroida eturullaan käytettävyyden nimiin. Etusormelle on rungon etupuolella myös kivasti aseteltuja nappuloita!

4. Isompi resoluutio. Tämä auttaa etenkin kroppailussa.
5. Elektroninen etsinkuva on ilmeisesti kirkkaampi ja optisessa etsimessä on erillinen lähennyselementti.
6. ACROS+grain on erinomainen MV-simulointi, vaikka X100T:n BW/R on erinomainen sekin. ACROS minimoi tai optimoi kohinanpoistoa vielä entisestään sovittaen tyylin "filmille" mainiosti.
7. Ilmeisesti parempi akunkesto. Ei valittamista nykyiselläkään, mutta ihan kiva varmasti.

Ehkä hyvää:

• X100F:ssä on Fujin X70:stä ja Leica Q:sta tuttu ominaisuus: digitaalinen telekonversio. Käytännössä saa esikatseltua ja otettua 50- ja 70-millisten rajausten kanssa kuvia.

  Tällä hetkellä se ei ole vielä minusta ihan kypsä ominaisuus, koska raakakuvia X100F ei tallenna telekonversion aikana, ja myös tympii tuo että kropatut kuvat skaalataan 24 megapikseliin tarpeettomasti.

Huonoa:

• Uudet akut. Minulla on hyvä valikoima hyviksi yksilöiksi osoittautuneita NP95-tarvikeakkuja, joten inhottaa pikkuisen luopua niistä.
• Painavampi. 40 grammaa lisää massaa on lukema, joka ei tietysti tunnu pahalta X-T1:n jälkeen, mutta on kuitenkin jokseenkin selvä lisäys X100T:hen nähden.
• Q-painikkeen sijainti, se sijaitsee peukalon alla ja moni vihaa, joskaan eivät kaikki.

X100F kärsi tai kärsii vieläkin varhaisista lastentautiongelmista. Muutama ongelma nappien asetteluissa ja muuta pientä, joita voi ratkaista firmware-päivityksillä. Suunnittelin, että voisin mennä jonnekin jouluun asti nykysetillä tai pelkällä X100T:llä ja sitten katsella X100F:ää pienellä alennuksella tilalle. Harkitsen myös Suomesta ostamista jälleenmyynnin helpottumisella ja mahdollisilla takuuasioilla.

Olen myös kirjoittanut Fujifilmille pyynnön tehdä digitaalisesta telekonversiosta hieman fiksumpi (raakatuki ja häviötön JPEG:ien kroppaus tekisivät ominaisuudesta hyvin käytettävän), ja jos he vastaavat palautteeseeni tekemällä asialle jotain, koen ainakin sitten olevani kiitollisuudentunnoissani ostovelvollinen. Heh, nähdään sitten kun nähdään.

Lappeenrantaan käy matka tulevana viikonloppuna. Ajattelin käytellä X100T:tä kuviin vaihtelun ja vertailun vuoksi. Vakavasti ottaen X-T1:n myynnit aloitan pääsiäisen jälkeen, aikaisintaan. Fujin 35/1.4 on piirroltaan omaa luokkaa, joten sitä saatan jäädä kaipaamaan. X-T1:n isoa etsintä en ehkä jää, vaikka se nyt onkin selvästi parempi.

Lappeenrannassa kuvasin X100T:llä ja sen jälkeen Porissa/Turussa kuvasin X100T:llä. X100T on mahdottoman terävä, kun pitää odotukset kunnossa: katselin joitakin iltakuvia ja ihastelin, kuinka terävinä kaukaiset puut piirtyivät; yllätyksekseni kuva oli otettu täydellä aukolla.

Laitoin X-T1:n myyntiin ja nyt se on myyty. Nyt minulla on kevyt kameralaukku, jossa mahtuu pitämään kameran lisäksi kaikkea mukavasti. Kova ikävä ei ole vielä. Fyysinen ISO-rulla on ehkä tärkein ominaisuus, jota kaipaan. 18/2 on hyvä lasi, mutta ehkä en kuvannut tarpeeksi sillä oppiakseni arvostamaan tai kaipaamaan sitä. Lappeenrannassa X-T1:tä kuvasi vieraileva valokuvaaja, ja kyllähän se 35/1.4 on sellainen helmi lasi. Kaikin puolin. Sellaista leicamaista taikaa, kuten olen sanonut.

Mutta tosiasia on, että terävyys on vähän kuristettuna niin X100T:n 23/2:ssa kuin 35/1.4:ssa samaa luokkaa, ja kennojen ollessa identtisiä väritoisto ja muut ominaisuudet niin perhanan samanlaisia – kirjaimellisesti vain kuvakulma oli erilainen. Ja 35:een olen tottunut ja se palvelee hyvin niin sisätilojen ahtaudessa kuin ulkonakin, joten näillä mennään. Olen tyytyväinen kokeiluuni ja toivon kovasti, ettei näissä myyntihommissa tullut kiirehdittyä liikaa.