Kameran objektiivia suunniteltaessa täytyy valita valtavasta joukosta päämääriä, ja löytää haluamansa kompromissi näistä päämääristä. Objektiivin suunnittelu on aina kompromissi, ja vain linssin tuleva käyttäjä voi päättää, mitä tavoitteita hän haluaa työkalultaan ja näin todeta annetun lasin joko käyttötarkoituksiinsa kelvolliseksi tai ei; objektiivisesti all-around-parasta objektiivia ei ole olemassa.

Katsotaanpa, hatusta vedettynä keksin ainakin seuraavia tavoitteita ideaaliselta optiikalta:

• suuri maksimiaukko
• valonsiirtokyky mahd. lähellä teoreettista rajaa
• fyysisesti pieni linssi
• fyysisesti kevyt linssi
• fyysisesti iso/painava/tukeva linssi(!)
• mahdollisimman laaja skaala polttovälejä
  • … sisäisellä zoomitoteutuksella
• aukkosäätö linssissä
  • portaattomasti
  • portaallisesti
  • … myös valotusajan säätö linssissä
• syväterävyysasteikko
• nopea automaattitarkentaja
  • … ylipäänsä tarkentaa automaattisesti
• tarkka automaattitarkennus
• helppo tarkentaa käsin
• kuvaympyrä mahd. iso
• kiinteä maksimiaukko koko polttovälialueella
• terävä kaikilla aukoilla ja kaikilla polttoväleillä
  • … terävä ylipäänsä jollain aukolla tai polttovälillä
  • … terävä lähelle tarkennettessa
  • … terävä äärettömyydessä
• tarkennus pysyy samana zoomatessa
• polttoväli pysyy samana tarkennettaessa
• terävä koko kuva-alueelta
  • … terävä reunoilta
  • … terävä edes keskeltä
• minimaalinen vinjentointi kaikilla aukoilla/polttoväleillä
• minimaalinen kromaattinen aberraatio
• minimaalinen palloaberraatio
• suurikontrastinen piirto
  • … matalakontrastinen piirto
• erinomainen mikrokontrasti
  • … pehmeä ja filmimäisempi mikrokontrasti
• tarkennus pysyy aukkoa muutellessa
• pieni minimitarkennusetäisyys
• pyöreä/pehmeä bokeh
• hullu/kontrastinen bokeh
• terävät auringontähdet
• minimaalinen kooma
• minimaaliset vääristymät (tynnyri-, yms)
• hyvä flarensieto
  • … kuvan pitää olla täydellinen aurinkoon kuvatessa
  • … kontrasti voisi tippua sopivasti kuvatessa aurinkoon
• kalansilmäpiirto
• pitää suorat viivat suorina
• ulkoasultaan katu-uskottava
• ulkoasultaan bling-bling
• sääsuojaus
  • … sumusuoja
  • … kaatosadesuoja
  • … veden alla 5 metriin
• optinen kuvanvakain
• perspektiivikontrollit (tilt/shift)
• halpa

Huomannette, että selvästi osa tavoiteltavista asioista on suorassa ristiriidassa keskenään. Voin hyvin kuvitella, että vaikka jollain ihmetekniikalla saataisiin valmistettua 50-grammainen 100-400-millinen f/2.8 -telezoomi, niin osa haluaisi tukevuutta lasiltaan ja kilogramman massaa.

Tottakai ideaalinen lasi ei vääristele mitään ja sen maksimiaukko on f/0.7 ja se painaa vain 200 grammaa ja siinä on sisäisesti zoomaava mekanismi, tarjoaa polttovälit 10 millistä 800 milliin.

Näin ei tietysti ole, ja näin päästään aloittelijoiden kysymyksiin, kuten "Miksi kitti-Nikonini 18-200mm vinjentoi isoilla aukoilla" ja minun filosofisiin kysymyksiin kuten "miksei ole olemassa 16-35 f/2.8 -zoomia, joka olisi fyysisiltä mitoiltaan alle 7 senttimetriä pitkä".

Huomannette myös, miten nämä tekijät (ja olen varmasti listannut vain pienen osan kaikista toiveista ja tavoitteista) eivät kaikki liity polttoväleihin tai maksimiaukkoihin; pääsemme siihen tulokseen, että lasin hinta ei selity pelkästään maksimiaukolla suhteessa polttoväliin. Kokonaisuus on osiensa summa.

Kompromissien tekeminen ei ole pelkästään suunnittelijan ongelma, vaan ostaja saa itsekin vähän pähkäillä valintojen kanssa. Riittääkö Canonin 24-70 f/4 vai pitäisikö laittaa pätäkkää pykälää valovoimaisemmalle versiolle (samalla paino kasvaa ja kuvat eivät olekaan aina sen terävempiä, ellei himmennä halvemman tasolle). Tai pitäisikö ostaa kallis Fujin 14/2.8 vai edullisempi Voigtländer 15/4.5, jälkimmäisen ollessa superkompakti ja katukuvaukseen hyvin istuva, vaikka käsitarkenteinen.

Itse arvostan fyysisesti pieniä linssejä, nopeata+tarkkaa automaattitarkennusta, valovoimaa saa olla, mutta myös sitä, että lasi olisi terävä kaikilla aukoilla. Fyysisten kokojen raja ajoi minut pois Canonista, ja automaattitarkennuksesta tingin hieman, koska Fujifilm tekee monia muita asioita hyvin. Vinjentoinnit ja vääristymät eivät taasen ole minulla niin isolla painoasteikossa, koska olen ihan tyytyväinen siihen, mitä voin korjata kamerassa ja jälkeenpäin.

Moni valinta tässä listassa kiteytyy myös siihen, mitä haluaa kuvata. Lintu- ja metsämiehet tuskin häiriintyvät painavista seteistä ja arkkitehtuurikuvaajat taas tahtovat terävyyttä. Ja budjetilla kuvaaville taas kaikki on hankalaa.

(Päivitys) Nyt vuosia myöhemmin, ensin siirryin pois Fujista kesällä 2017 Leica Q:hun, siirryin Leica Q:sta Leica M:ään loppuvuodesta 2018, ja nyt linsseiltäni olen alkanut vaatia aivan uudenlaisia asioita. Fujista siirryin eteenpäin osittain sen takia, kun sen piskuinen 23/2 omaa palloaberraatiota lähelle tarkennettessa. Leica Q:n linssi on käytännössä täydellinen, mielettömän iso suorittaja, jossa on hyvin vähän optisia ongelmia.

Myöhemmin siirryin Leica M:ään ja ensimmäinen asia, joka piti hyväksyä, oli se, että valtaosa M-lasista on kompromisseissaan teknisesti ottaen huonompaa kuin mitä Q:n sisäänrakennettu 28-millinen tekee. M-laseissa ei tarvitse paljoa välittää autofokuksesta tai makrokuvaominaisuuksista. Vastaavasti M-lasi on herttaisen jämäkkää työtä, näiden käsitarkennusominaisuudet ovat verrattomat ja nämä ovat somia, kompakteja jalokiviä. Ja kuvakin on ihan hyvä kokonaiskuvassa katsoen.

Iso juttu on se, että kuvankaan ei tarvitse enää olla täydellinen. Q:n bokeh ei ole millään mittapuulla täydelliseksi luokiteltavaa. M:n linssien kanssa samanlaisia tuntemuksia bokehin suhteen: eloisa ja kontrastikas bokeh on miellyttävämpi tapa luoda kuvia kuin tasaiseksi sumennokseksi menevä "kliininen" mutta "ideaali" bokeh. Olen jo parin linssin kanssa havainnut, että parempi ei olekaan aina parempi. Joskus epätäydellisyyksiä on sallittava (oman maun mukaan) jotta subjektiivinen täydellisyys linssissä saavutetaan.