Leica Q:n kuherruskuukausi pian takana?
Pitkään siinä kesti (13 kuukautta), mutta nyt viimeinkin Leica Q:n wow-tekijä alkaa miedosti hellittää. Kun kuherruskuukausi on vetäytymään päin, alkaa arki?
Leica Q on kunnollista premiumia alusta loppuun saakka, ja kun ensin vaikutut upeasta rungon käsittelystä, seuraavaksi vaikutut upeista raakakuvista, joita kamera tuottaa.
Kertauksena Leica Q:sta on hyvin vaikea mennä ylöspäin, joten puolisen vuotta sitten helmikuussa kävin ostamassa Olympus PEN-F:n testatakseni että onko ko. mikronelikolmoskamerasta riittävän hyvä korvaaja Leicalle. Lopputalven ja kevään mittaan totesin, että Leica Q on lyömätön normaalikuvakulmilla (28-50 mm ekv.). Pystyin nyt tosin irtautumaan vanhasta yhden kameran kirouksestani ja jätin Olympuksen laukkuun toimittamaan ultralaajakulmia ja telepolttovälejä. Tämä idea on toiminut ihan kohtuullisesti.
Leica Q on ollut käytännössä aina se pääasiallinen kamera. Ymmärrettävää, sillä kun vaihtoehtoina on 15 milliä, 28 milliä tai 70-200 milliä, niin useimmat kuvaustarpeista täyttyvät parhaiten Leican 28 millillä, tarvittaessa kropattuna.
Leica Q:n alamäki alkoi luultavasti vasta ihan hiljan, kun kameralle tuli uusi firmware-päivitys. Se toi pari oikein kivaa ominaisuutta kameraan, mutta oudosti nyt kamera näyttää välillä vähän kuin pysähtyvän kesken kuvien oton. Todellisuudessa se ei pysähdy, se vain näyttää nyt tietyissä tilanteissa otettua kuvaa ruudulla. Yhtä kaikki, kameran käyttökokemus romahti miedosti heti vähän alaspäin.
Muitakin pikku puutteita kamerasta toki löytyy. Leican valitsema tapa käsitellä kuvaa johtaa siihen, että kameraa ei tohdi ylivalottaa juuri yhtään. Mitä enemmän kuvaan Olympuksella, sitä enemmän arvostan nyt liikkumavaraa niin yli- kuin alivalotuksen suhteenkin. Olympusta voi ylivalottaa vahingossa jopa stopin verran tietyissä tilanteissa, ja kuva on täysin pelastettavissa. Leicalla on toki parempi tilanne puhtaiden kuviensa kanssa, joten stopin tai kahden alivalotus ei ole mikään ongelma.
Kompaktin ja kevyen TTL-salaman puute harmittaa myös. Leica Q ja sen täyden koon kenno ei tietty tarvitse salamaa kuin aniharvoin; kuvat ovat niin hyvin käsiteltävissä. Kuitenkin joskus täytesalamalla saisi kuvan kerralla kuntoon kuvaushetkellä. Ostamani Meike ei ole huono, ja täytesalamahommissa manuaalisen salaman operointi on helppoa, mutta se on silti 200 grammaa ilman paristoja – aika kohtalainen patsku.
Järjetön haikailu takaisin Fujifilmin pariin
Kun Leica Q on nyt uuden firmwarensa kanssa vain 98 % vanhan Q:n laadusta, ja Olympuksen tutut ja käsitellyt ongelmat hyvin tiedossa, jotenkin tietysti piti lähteä hakemaan ratkaisua epäongelmiini vanhasta exästä.
Olympus ei ottanut helmikuussa Leica Q:n paikkaa, koska Olympus 17/1.8 ei pärjää mitenkään Leica Q:lle. Lisäksi Olympuksen hailakat vihreät ovat kaukana siitä, mitä Leican syvät värit antavat darktablessa.
Fujifilmin linssit piirtävät paljon nätimmin kuin Olympuksen kiinteäpolttoväliset linssit. Lisäksi raakakuvien tonaalisuus ja kaikki se jazzi on aika hyvissä kuosissa. Kohinan puolesta Fujifilmin uusin sukupolvi on miltein samoissa kuin Leica Q!
Fuji-linssien viehättävän piirron lisäksi Fuji-kameroiden hyvä softa kiinnostaisi. Hyvin toimivia ideoita. Fujin kanssa mikä tahansa linssi saa etäisyysmitat näytöllensä. Lisäksi Fujilla on enemmän viehättäviä linssivaihtoehtoja UWA-kategoriassa kuin mikronelikolmosilla.
Mutta Fujifilm on nyt vähän sellainen hankala tapaus juuri nyt. Fujilinssit ovat kalliita ja painavia; valovoimaiset ovat myös isoja. Telekuvaukseen ei ole saatavilla höyhenenkevyitä linssejä toisin kuin mikronelikolmosille.
Ne vanhat Fujifilmin kompromissit (X-Pro2:n tyyli vs X-T2:n tylsä käytännöllisyys vs X100F:n sielu; yms) ovat edelleen siellä, kiusaamassa ja haittaamassa päätöksentekoa.
Kaikin puolin Fujifilm on ollut nyt paljon mietteissä, mutta onneksi mitään kunnollista mielihalua siirtyä siihen suuntaan ei ole juuri nyt.
Leica M ja low-fi
Olympus on mitä on, ja Fujifilm painii omien juttujensa kanssa. Leica M on yllättävän lähellä Fujifilmien painoa ja ulkomittoja, ja tarjoaisi parasta kuvaa. Onko M sittenkin se realistisin vaihtoehto, johon tahtoo siirtyä? Enpä olisi niin varma.
Hiljattain olen lukenut Josh "JT" Whiten mainion kuvapainotteisen Soul-blogin läpi. JT:n matka Leica M -kuvaajasta low-fi-kameroihin vuosien saatossa, tunnelmallisten kuvien kera, on inspiroinut kovasti miettimään omia haaveita ja suunnitelmia. Toki isolla kameralla on paikkansa, mutta laadukkaan EDC-kameran arvon olen ehkä itse unohtanut sen jälkeen kun sen löysin. Leica M on kyllä kompakti, mutta siitä ei saa kyllä kameraa jokapäiväiseen arkikuvaamiseen, mikäli tämä on kriteeri kameralle. Käytettävyys yhdellä kädellä, potentiaalisesti taskuunmahtuvuus, kaikki nämä tämmöiset seikat. Kuinka todennäköisesti käyttäisi M10:iä vaikkapa aamumetrossa?
Leica M tekee monia asioita hienosti, mutta on se hieman kömpelömpi tietyissä tilanteissa, joissa ei olla vartavasten valokuvamatkalla. Kännykät, Ricoh GR(D), Fujin kompaktipokkarit, hitto, jopa oma vanha Pokkarini (Canon PowerShot A530).
Paras, mitä JT:n tekstit voisivat tehdä minulle, olisi inspiroida tutkimaan Olympusta ja yrittämään enemmän. Ehkä se voisi sittenkin olla yksinään se lopullinen suunta jatkossa? Hommaisi sen 17/1.8:n takaisin vaikka ensihätään ja tutkisi asioita uudessa valossa.
Tulevaisuuskuvat
Juuri nyt ei tietty olla menossa tasan mihinkään suuntaan, päätinpä mitä vain. Iso keikka Yhdysvalloissa tulossa alle 6 viikon sisään ja ennen sitä on turha hommata uutta roinaa. Talouskin on parempi pitää nyt vakaana niin Yhdysvaltoja kuin seuraavan vuoden Helsinkiä varten.
Paras tilanne voisi ollakin, että Olympus jatkaa kotoutumistaan; pelkkä M4/3-setti on selkeä, kevyt, edullinen. Paljon on kiinni tässä vaiheessa darktable-magian hallitsemisessa.
Kun päätin keväällä, että Leica M:ää en osta ennen kuin olen asettunut taloksi uuteen tukikohtaani, tämä päätös on nyt helppo laajentaa kattamaan kaikkia ostoksia. Ei vaihdeta systeemistä toiseen tai tehdä mitään radikaalia täällä Sätöksessä. Helsingissä on sitä paitsi varmasti helpompaa tehdä kauppaa; voi olla, että helppo F2F-kaupanteko johtaa ylenpalttiseen osteluun. Saa nyt nähdä.
Eikä tietty nykysysteemissäkään pysymisessä ole mitään vikaa. Leica Q on sellainen kamera, että se ei vanhene ihan noin vain käsiin, digitaalisin speksein tai muutenkaan.