Minulla on ollut ykkössysteemeitä ja kakkossysteemeitä jonkin aikaa. Leica Q:n aikaan tämä kokeilu alkoi, kun ostin Pen-F:n uutena, ja se yllättäen sopeutui hyvin kakkossysteemiksi pienen itse-etsiskelyn myötä.

Leica Q:n tarkennuksen laatu yksinään jo takasi sen, että Pen-F ei oikein soveltunut korvaamaan sitä mitenkään järkevästi. Sitten kun valta vaihtui ja Leica M tuli, oli luonnollisesti sen manuaalitarkennus ja koko se kokemus sen ympärillä riittävästi syytä sille, että M tuli suoraan ykkössysteemiksi.

Näissä peilittömissä on teoriassa loistavan tarkka tarkennus, mutta ei se jostain syystä läheskään aina käy toteen. Leica Q:n kanssa kyllä, mutta ei Olympuksen, eikä Fujien kanssa. Kun kuvasin kaupungilla ominaiseen tapaani hyvin vauhdikkaasti ja huolimattomasti näitä peilittömiä ratkaisuja niin sekä kameroiden tarjoama käyttöliittymä tarkennukseen liittyviin ominaisuuksiin että itse tarkennuksen laatu molemmat yhdessä tekivät näistä kameroista epävarmempia tarkentamaan kuin manuaalitarkenteinen Leicani. Pystyn sohimaan Leicani kanssa aika nopeasti ja huolimattomasti ympäriinsä ja saan kuvan tarkennettua siihen suuntaan, mihin sen pitää ollakin. Tämäkin kokemus jo yksinään takaa paljon nautintoa kuvauskokemukseeni.

Kakkossysteemiltäni ei tarvita tämmöisiä asioita lainkaan. Toki haluaisin, että rahalleni saisi vastinetta, 850 euron Olympus tai monen tonnin Fujifilm-paketti… Siksipä nämä saivat mennä.

Saatoin viimein oivaltaa, että ehkä vaadin "kalliilta" ylijäämäkameroilta liikaa koska ne maksoivat minulle myös pitkän pennin. Tämä toki suhteellista, koska Leica M on ylivoimaisesti kallein paketti. Tunnen silti saavani suhteessa hirveän hyvin vastinetta tarkennushommissa ja muissa käyttökokemuksiin liittyvissä jutuissa.

Mutta takaisin hintakysymykseen. Ehkä jos minulla "pitää olla" kakkossysteemi olemassa, jota en käytä tai käytän vähän, entäpä jos se systeemi maksaisi vain pennejä verrattuna ykkösjärjestelmääni!

Asiasta toimeen. Jos totesin itselleni että 850 euron Pen-F ei ole hyvä ja että +1000 euron Fujifilm X-T3 ei ole hyvä niin varmasti sitten alle satasen maksava vanha aloittelijanrunko on sitten hyvä?

Teoriassa kyllä. Jos minulla on jossain rungossa kiinni vain pari kymppiä niin ei se tunnu sitten niin pahalta, jos se homehtuu omia aikojaan jossain laatikossa.

Asetin lisävaatimukseksi rungon ja systeemin keveyden prioriteetiksi. Lisättynä se fakta, että minulla on ennestään jo yksi hyvä ja kevyt M4/3-linssi laatikossa, päädyin tarkastelemaan Panasonicin ja Olympuksen vanhoja hinnat-alkaen-runkoja. Lopputuloksena on, että kävin ostamassa 70 eurolla Olympus E-PL5 -rungon. 16 megapikseliä ja kohtalaisen nykyaikainen kuvanlaatu. (Totesin, että M4/3 nyt ainakin on jännittävästi "junnannut" paikoillaan kuvanlaadun suhteen nyt jo 7 vuotta. Teoriassa hyvä siis, jos saa nykyaikaista kuvanlaatua noinkin vanhoista ja halvoista rungoista.)

Epeliksi ristitty kamera on piskuinen, ahdas, kevyensutjakka ja heppoinen aloittelijanmalli. Kuvanlaatu siinä on tosiaan luvatusti tosi hyvää vanhaksi rungoksi. Tarkennusnopeus, kuvanvakain ja sensellaiset asiat ovat miedosti jäljessä uudempia mikronelikolmerunkoja, kuten voisi odottaakin. Mutta näin parin päivän omistajuuden perusteella olen ollut tyytyväinen.

Kameraa riivaa sama Olympuksen firmis ja olympusmainen ajattelu, mutta nyt kun hinta on vain alle kymmenesosa Pen-F:n hinnasta niin olen aivan toisella asenteella liikenteessä.

Lisäksi se on vain plussaa, jos Epeli ei ole täydellinen kamera. Leica voi näyttää vahvuutensa ja olla kingi jatkossakin. Ihanteellisesti nämä kaksi löytävät toisensa toisiaan täydentävinä systeemeinä.

Ostin Epelille ja olemassaolevalle Panasonicille 35-100 kaveriksi normaalizoomin Panasonic 12-32. Nyt minulla on melkein katettuna hyvä perusalue kuvakulmia 24:stä 200 milliin asti. Panasonic 35-100 on jo yksinään piskuinen ja himmeä linssi, mutta sitäkin hienompi suorittaja: terävä ja kontrastikas ja kaikkea. Pakko oli kokea myös tuo kaikkien kehuma pannukakkukokoinen 12-32. Se on ylittänyt kaikki korkeatkin odotukseni isosti.

Nyt jään miettimään, miten asiat olisivat ehkä menneet, jos olisin jo muinoin ostanut molemmat nämä Panasonicit kaksikkona. Olisiko jo silkka zoomien käytännöllisyyden riemu ajanut pois Leican otteesta hyvissä ajoin? Tämä Panasonic 12-32 on ehkä kittilinssi ja optisesti vaillinainen, mutta perhana jos se ei piirrä upeasti ja sillä tavalla kuten minä tykkään.

Panasonic suorittaa tosi hyvin ja kattaa paljon katukuvaajan suosimia polttovälejä. Viritin Epelinkin niin, että zone focus on aika helppoa kokeilla seuraavan kerran kun sitä pääsee kokeilemaan. Epelin shutter delaykin on aika miellyttävän lyhyt MF-moodissa. ISO-suorituskykyä en ole vielä analysoinut ihan kokonaan, mutta ISO 400 ja kaksi stoppia lisää valotusta jälkikäsittelyssä (eli teoriassa ISO 1600) on todella siistin näköistä.

Epelin ulostulo on kyllä hyvä. Silti tarkennuksen suhteen, kuvanlaadun ja muiden asioiden suhteen Leica on kingi, kuten on järkevääkin odottaa.

Ennen kaupantekoa onnistuin ylihypettämään itseni odottamaan aivan mahdottomia tältä kameralta. Oston jälkeiset vaikutelmat olivatkin välittömästi kädenlämpöisiä, hyvin vaisuja.

Mutta jo se fakta, että sama irto-EVF käy minun Leicaan ja Epeliin, tuo energiaa tähän hommaan. Ja tuo Panasonic 12-32, voi mahdoton. Ja ilman EVF:ääkin näytön varassa toimiminen on ihan omanlainen tapansa valokuvata. Ei parempi, ei huonompi, vaan omanlaisensa tapa. Ja miten edullisesti! 70 euron runko ja 69 euron zoomilinssi ja se tarjoaa niin nautittavaa kuvaa ulos, Fujit jää melkein toiseksi oman maun mukaisissa vertailuissani.

Näiden erittäin positiivisten ensikokemusten nimissä luonnollisesti aloin jo unelmoida isoista kirkkohäistä skenaariosta, jossa tämä uusi relevaatio löisi minut vapaaksi Leican ikeestä, näkisin järjen valon näissä kuvaushommissa.

On aivan liian helppo näköjään unohtaa, miten Pen-F tai fiksummin suunniteltu X-T3 eivät kestä kilpailla Leicaa vastaan.

Samanaikaisesti sitä ei käy kieltäminen, että yhden Leica-linssin myymällä voisi ostaa Olympus 7-14mm f/2.8 Pro:n, Olympus 12-100 f/4 Pro:n, Panasonic Leica 25 mm f/1.4:n, ja niille vielä laadukkaan Panasonic-rungon…