Pen-F on hieno kamera kaikin puolin; soma, siro, kompakti, kyvykäs. Mutta sen funktionaalinen muotoilu ei istu sataprosenttisesti käteeni samalla tavalla kuin Fuji X100T tai Leica Q istuu. Etenkin kismittää, että sen tunnoton infonappi jää hankalaan paikkaan, eikä sitä voi uudelleenohjelmoida toiseen paikkaan. Tunnottomien nappuloiden lisäksi oikeanpuoleinen hihnan "korva" on sijoitettu jokseenkin huonosti ja siihen kytketty rannehihna tahtoo jäädä aina eteen kun yritän operoida nappuloita.

Lisäksi kameran taipumus alivalottaa jatkuu sitkeänä.

Osa näistä Pen-F:n puutteista hioutuu varmasti pois, kun käytän kameraa enemmän tositilanteissa. Ehkäpä jonkin vaihtoehtoisen rannelenkin kokeileminen auttaa myös.

Yhtä kaikki, Pen-F:n ja siihen liittyvän roippeen ostaminen (yhteensä noin 1600 euroa uudesta rungosta, oheistilpehööristä, yhdestä uudesta objektiivista ja yhdestä käytetystä objektiivista) on yhden jos toisenkin kerran tuonut mieleen, että tämä alkaa olla ihan selvää rahaa. Ja että M9:t alkavat olla aika hyvissä hinnoissa, huollettunakin. 2400 euroa on sellainen hyvähkö hinta, ja nyt lauantaina näin yhden ilmoituksen hyvinpidetystä ja juuri huolletusta M9:stä hintaan 2050 EUR. Tämä laukaisikin tämän hetkellisen M-manian, koska hinta on oikein hyvä!

M9 on perimmiltään kiva kamera. Se on pian 9 vuotta vanha kamera ja oli jo uutena teknisesti vanhentunutta kamaa, mutta siitä tuli nopeasti kulttiklassikko.

M9 ei ole ehkä aloittelijaystävällisin kamera. Siinä on haasteellinen kenno, jota ei voi ali- tai ylivalottaa kuten Olympusta tai Q:ta voi. Siinä on hyvin pieniresoluutioinen näyttö, josta on vaikea todeta tarkennusta. Kameran softa on myös hidasta. Livenäkymä puuttuu.

Ja vaikka nyt saisi rungon halvalla, on silti keksittävä jotain lasia nokalle. Tämä luo kustannuksia, ja riippuu nyt ihan että miten haluaa aloitella harrastusta niin voi selvitä 300-400 eurolla tai mennä valovoimaisiin laseihin suoraan, 700-1500 euron paikkeille. Nämä siis käytettyjä hintoja. Olympuksen lasini ovat kinovastaavat 15 milliä f/2 ja 70-200 milliä f/4-5.6. Vastaavia M-laseja yllättäen saa samoihin hintoihin; Voigtländer 15/4.5 on kaikkien rakastama ja sen saa ostettua noin 500 eurolla käytettynä; samaa luokkaa kuin Laowa. 70-200-zoomia ei kyllä saa M-mountille, mutta halpoja (alle 400 eur) f/4-objektiiveja saa 75-, 90-, ja 135-millisinä helposti. Eli taloudellisesti sama Olympus-setti, joka maksoi 1600 euroa, maksaisi Leica-versioina "vain" 2850 euroa.

Mutta nämä objektiivit ovat vain "avustavia" laseja; itse maalintekijä on siellä 28-35-50 millin akselilla. M9 on selvästi kamera, jota ei voi jättää avustavaan rooliin, jos sitä ikinä haluaa oikeasti osata käyttää. Eli joku 35/2 tai nopeampi pitäisi ostaa.

Ja tästä tullaan siihen viimekuiseen dilemmaan takaisin. Jos Leica Q osaa tehdä mielettömän hyviä 28-kuvia ja enemmän kuin tarvittavan laatuisia 35-kuvia, hyvällä autofokuksella, kuvanvakaimella, hiljaisella sulkimella ja hyvällä kennolla, niin mitä ihmettä M9 tuo oikein pöytään? M9 35-millisen objektiivin kanssa antaa vain 3 megapikseliä enemmän resoluutiota kuin kropattu Leica Q. Ja voi olla, että eroa ei tule edes näkemään, jos ostan jonkun budjetti-35:n, joka ei pärjää nykyaikaisella designilla tehdylle Q:n 28 mm Summiluxille.

Tämä fakta yksinään riittää jarruttelemaan menohaluja riittämiin.

Tuossapa se tarinan ydin alkaakin olla. Totuus on se, että 2000 eurossa M9 alkaa olla hyvä diili, enkä varmasti ottaisi paljoa tappiota, jos kamerasta ei tulisikaan elämänkumppania.

Juuri nyt on muitakin rautoja tulessa: salamahommia Q:n kanssa ja sen sellaista. Lisäksi talous on aina yksi juttu. Vaikka talous kestääkin hyvin, on tässä tullut nyt valitettavasti tuhlattua rahaa materiaan enemmän kuin toivoisi. Hyvä vähän toppuutella kesään asti, jos vain malttaisi.

Kuvanlaadulla jos haluaa perustella asiaa, on M9:n kohinansieto varmaan lähellä samaa tasoa kuin neljä kertaa pienemmän kennon omaavassa Pen-F:ssä. Eli varmaankaan isoa voittoa ei nähdä. DXOMarkin testeissä myös dynamiikka oli Olympuksessa vahvempi. Ja pikkuinen juttu, tuo automaattinen ISO, toimii Pen-F:ssä paremmin kuin M9:ssä.

M9:n katuhinta on siellä 2200-2400 euron hujakoilla. M240:n katuhinta on noin 3200 euron paikkeilla. Eikö tuo 800 euron lisäsijoitus kannata, kun siihen saa niin paljon vastinetta rahalleen? Livenäkymä auttaa käyttämään telelinssejä ja tutkimaan mahdollista tarkennusvirhettä. Uusi CMOS-kenno antaa ulos 24 megapikseliä ja kuulema noin kaksi stoppia paremman ISO-suorituskyvyn. Lisäksi selvä ero dynamiikassa. Lisäksi takanäyttö on paljon terävämpi ja ilmeisesti myös akkukesto on parempi.

Niin. Ehkäpä M9 ei ole mikään fiksu ostos lainkaan. Etenkin kun vain miedosti huonompi kamera, M8 on huimasti halvempi omistaa ja käyttää. Ja sitten M240 on "vain vähän" kalliimpi.

Mutta siinä missä kaikki kyllä kehuvat M240:tä loistavaksi kameraksi, samaa sanotaan M9:stä, mutta lisäattribuuteilla. "Taianomainen" ja muuta mukavaa.