Q:n etsin on kaikin puolin upea, mutta se käyttäytyy hassusti huonossa valossa. Virkistystaajuus heittää, valo heijastelee tunnelin sivustoilla rikkoen illuusiota. LCOS-tekniikka ei ole haitannut minua, mutta Fujin OLED-etsin ei ole kaukana jäljessä laadullisesti.

Objektiivi on selvästi ensiluokkainen tynnyrivääristymästä huolimatta. Se käyttäytyy hyvin vasta-aurinkoon, se on huipputerävä kaikilla aukoilla, ei vinjentoi nähtävästi lainkaan. En kamalasti välitä reunojen tai nurkkien terävyydestä, se ei ole merkittävä ominaisuus katukuvaamisessa muutenkaan. Fujin optiikan selvästi huonoin puoli on sen iso sperikaalinen aberraatio, ilmiö, jota ei Q:n 28 Summilux omaa. Tämä on iso homma, koska koko kennon pinta-alan täyttääkseen molemmilla kameroilla on oltava kuvaamassa aika lähellä kohdettaan.

Q tarkentaa nopeasti autofokusasennossa ja varsin hiljaa kanssa. Kaupungilla selvästi Fujia nopeampi tarkentaja ja ihan "DSLR-nopeuksinen" käytännössä. Yllätyksekseni vähässä valossa roolit kääntyvät päittäin, ja Q suorastaan matelee tarkennuspisteeseen. Ilman tarkennuksen apuvaloa se luovuttaa leikin kokonaan! Myös focus peaking lakkaa toimimasta, ja jäljelle jää kuvansuurennustoiminto, joka luultavasti toimii kelvollisesti. Fuji ei kamalasti hidastunut valosta pimeään siirryttäessä, tämä lienee nyt sitten riemuvoitto PDAF-tekniikalle.

Kenno on ollut tyydyttävämpi kuin olisin toivonutkaan. Toki tämä kohisee enemmän kuin Fuji, mutta paljon uhattua banding-ilmiötä varjokohtien kohinassa ei ole näkynyt lainkaan, millään ISO-herkkyydellä. Kuviin voi soveltaa kohinanpoistoa maun mukaan alkaen ISO 1250:sta, mutta kaikki siitä alle ovat ainakin ihan jees ilmankin.

Kaikin puolin kennon ja terävän optiikan yhdistelmästä syntyy tuloksena kuvia, joita voi kropata selvästi enemmän kuin Fujissa. Jos Fujia ja Q:ta vertaa keskenään ilman kroppausaspektia, erot ovat paljon vähäisempiä. Mutta kun kyse tulee kuvan rajaamiseen, ylipäätään missään muodossa, on Q selvästi kertaluokkaa parempi valinta.

Vaikka perspektiivivääristymää tuleekin valtavasti, ja siihen on vielä totutteleminen, kropattavuuden ansiosta 28 millimetriin on ollut kevyt ja pehmeä siirtyminen. Nautin polttovälin mahdollistamista otoksista, ja 35-millinen kuva odottaa aina innokasta leikkaajaansa. Q:n omat kroppimoodit mahdollistavat 15-megapikselisten 35-millisten kuvien ja 7-megapikselisten 50-millisten kuvien ottamisen – eli 35-kroppitilassa Q tarjoaa saman verran megapikseleitä kuin Fuji joka tapauksessa!

Q:n automaattinen valkotasapaino on yllättävän hyvä. Hyvin harvassa kuvassa on ollut ongelmia. Vähäiset kuvat, mitä olen ottanut, AWB:n osumatahti on samaa luokkaa Fujin kanssa, ehkä hieman alhaisempi. Missä Q sitten jää Fujista jälkeen, on JPEGgien pakkauslaatu (joskaan laatu ei ole ihan kamalin; kohinanpoisto on ihan maltillisesti tehtyä) ja toki muut sävynsäätöasetukset. Lisäksi saturaation vähentäminen kuvista johtaa oudosti koko värisävyjen muuttumiseen (siniset kuvat muuttuvat purppuroiksi).

Teoriassa mitä olen nähnyt, Q:n JPEG:t voisivat olla varovaisella työskentelyllä täysin käyttökelpoisia. Q ei tietty tarjoa ihan Fujifilmin tasoisia sävynsäätöasetuksia kuville, eikä myöskään ominaisuuksia kuten automaattista dynamiikansäätöä. Lisäksi ne vähän sävynsäätöasetukset, joita Q:ssa on, ovat hankalasti monen valikkokohdan alla. Fujissa niitä voi säätää hyvin notkeasti. Siksi pysyttelenen raakakuvissa sikäli kun siitä ei Q:n tapauksessa ole kuin hyötyjä.

Q:n väripaletti on hyvin kontrastikas (punchy) ja hyvin lähellä Fujifilmin "oletusfilmiä", Proviaa. Siniset toistuvat uskomattoman sinisinä ja vihreät puut ovat uskomattomia. Kaipaisin kyllä isosti toimivaa Classic Chrome -filmiä edes darktableen, mutta kaikki emulaatiot ovat hieman tönkköjä. Sopivan filmin "lataaminen kameraan" suoraan kuvanottohetkellä on hieno ja hyödyllinen toiminto ollut minulle. Toisaalta minulla on näin päin paljon valinnanvaraa ja vapautta kokeilla.

Fujin vahvuus on luonnollisesti toistuvat ihonsävyt, ja Q ei tule lainkaan avuksi niissä – tämä tekijä on kenties isoin ongelma Q:n kuvissa ja syy käyttää raakakuvia.

Q:n ergonomia jää Fujia jälkeen joissain asioissa, toisissa taas ollaan edellä. Kameran ylimääräiset 200 grammaa ja kökkö tuki kädelle eivät tunnu hyvältä. Fujin kevyt olemus (vaikka Fujikin tuntui alkuun aika painavalta) on paljon mukavampi niin kameralaukussa kuin kädessäkin. Q toisaalta antaa tukevammat otteet objektiivin säätöihin: kaikki säätimet ovat niin jämäköitä. Lisäksi pienenä vivahteena Q:n etsimen lasi on paljon helpompi pitää puhtaana, koska se on yksi tasainen lasipinta, versus Fujin kuopassa oleva pyöreä lasi.

Kaupan mukana tuli näppärä peukalotuki Q:lle, mutta tuki ei yksinään vielä riitä antamaan riittävästi otetta kamerasta niin, että sitä uskaltaisi käyttää ilman hihnaa. Leican oma kaulahihna on hyvää nahkaa, nautittava pinta ja kaikkea, mutta se on ensinnäkin aika lyhyt hihna, ja toisekseen en kyllä kaulahihnoihin totu. Leica myy myös koleata Q:lle kustomoitua holsteria, mutta se ei kyllä istu tyyliini myöskään, vaikka teoriassa voisikin olla ihan kiva.

Rannelenkillä mentäneen ja huomenna kokeilen kaupunkikuvailussa, että voiko kameraa käyttää pelkän rannelenkin kanssa vai pitääkö peukalotuki laittaa takaisin. Otin tuen pois, koska se jotakuinkin hankaloittaa suljinajan säätämistä. Ehkä joku sopiva puolilaukku voisi tulla kyseeseen, mutta ne ovat aika hinnakkaita, ja vaikea on löytää itselleen sopiva, ts. niitä ei kamalasti missään yhdessä kivijalkakaupassa ole montaa tarjolla.

Q:n suljin on hyvin hiljainen, vaikka ihan ensituntuma kaupassa tuntui kielivän muuta. Se on kyllä Fujia kovaäänisempi, mutta jo vähäisessä taustahälinässä se peittyy kaiken muun alle. Kun sen kuulee, ääni on tyydyttävä "loks".

Uuden Artisan & Artist -rannehihnani kanssa ajelin Kuopioon. Ilma oli todella komea, ilma oli verraten viileätä niin, ettei automatkalle läkähtynyt, ja ulkona oli tuulisen ja aurinkoisen toimiva mikstuura. Vertailuksi Kuopion tiekelinäytöt ilmoittivat ilman lämpötilaksi +17 ja asfaltin lämpötilaksi +34 astetta celsiusta.

Ensimmäiset asiat ensin: Fuji toimii kädessä edelleen paremmin, aina silloin tällöin kun muistin vaihtaa kameraa saadakseni vertailukelpoista materiaalia. Kaupungissa enimmäkseen staattisia kohteita kuvatessani kumpikin kamera toimitti tarkennuksen yhtä nopeasti. Kovasti liikkuvia kohteita ei tällä kertaa tullut eteen. Kaikin puolin kaupunkikokemus oli tällä kertaa tylsä, vaikka samaan aikaan itse kaupunki lähetti edelleen paljon positiivisia viboja.

Vaikka teknisesti Q:n LCOS-etsimessä ei ole mitään vikaa, minulle on syntynyt siitä sellainen mielikuva, että se ei ei oikeastaan tarjoa WYSIWYG-näkymää. Sillä voi pikemminkin vain tarkastaa valotuksen ja asettelun. (Ikään kuin WYSIWYG-etsimen pitäisi muuta tarjotakaan…) Ehkä etsimen diopter ei ole ihan prikulleen sopiva silmälleni, mutta vain osa etsinkuvan keskeltä on terävää ja joudun kääntelemään päätäni jonkin verran käydäkseni kuvan reunat läpi. Ehkä etsimen suurennos on hieman isompi kuin mitä tällä tekniikalla olisi mukavasti saavutettavissa.

Fujin OLED-etsin palvelee vanhaan tapaan hyvin.

Yhtäkään syväterävyydellä leikkivää kuvaa en tainnut napata nyt talteen, valtaosan ajasta käytin f/5.6:tta yleisterävyyden nimissä. Käytännössä kymppikuvakokoon sommiteltaessa kumpikin, niin Fuji kuin Q toimivat. Q:n kuvat ovat toki edelleen ihan muuta toista Fujiin verrattaessa – tämä on iso asia myös tähdättäessä kymppikuviin, koska Q:n kuvien kropattavuus on valtaisa.

Kadulla tietysti olisi ehkä kerran kaivannut salamaa, joten se on vielä vähän kysymysmerkki, mihin suuntaan vien kuvaustani. Melko varmaa on, että minun tavoillani vaikka salama olisikin laukussa mukana, sitä ei tulisi otettua käyttöön laiskuuttani kuin vain hyvin staattisissa ja selvissä tapauksissa. Pitäisi googlata joku todella kompakti salamayksikkö, vaan huvittavasti hakutulokset kyselylle "compact flash camera" tuottavat ennustettavasti vain muistikorttituloksia.

Fujifilm X100F lupaa 24 megapikseliä, kertaluokkaa paremman ISO-suorituskyvyn ja paremmat autofokustoiminnot. Olisiko tämä 1400 euron kamera sitten fiksumpi valinta ja vaikka se selvästi on parempi paketti rahalle, voiko se voittaa Q:n kokonaisuudessaan?

Autofokuksesta olen kuullut ristiriitaisia tuloksia. Teoriassa kamerassa on vain softa päivittynyt, objektiivi on prikulleen sama kuin kaikissa aikaisemmissa Fujeissa. Se käytännössä kai tarkoittaa, että metsästystä tapahtuu vähemmän. Fujia ja Q:ta keskenään vertailtaessa metsästämätön fokusnopeus on selvästi Q:n puolella jo nyt. Kokeilematta X100F:ää sen kummemmin (jonka saatavuus on edelleen heikko) epäilen, ettei se voita Q:ta normaalioloissa. Ja manuaalitarkennus on edelleen sama kökkö ja tunnoton rengas.

Sentään automaattinen ISO-herkkyys on korjattu F:ssä ja sille voi konfiguroida riittävän nopeita suljinaikoja nyt.

Vaikka minulle Fujin syväterävyys (tai pikemminkin sen puute, silloin kun sopii) riittääkin, on Fujin muuten mainion objektiivin sperikaalinen aberraatio se ongelma, jota en välttämättä sulata ja siksi Q on parempi diili kuin odottaisi.

X100F voi muilta osin tarjota parannuksia muihin Fujin puutteisiin, joita X100T:ssä on: nopeampi autofokus ja enemmän kropattavat kuvat. Ideana olisi nyt pysyä joko Q:ssa tai X100T:ssä kunnes seuraava X100 tulee, josko viimeinkin uudella objektiivilla. X100F jääköön tällä kertaa välistä, ellei nyt sitten asiat muutu.

Kuukauden aikana olen ehtinyt käydä paikoissa Q:n kanssa, ja se on kyllä ollut selvä drop-in-korvaaja Fujille kaikissa aspekteissa.

Päällimmäiset puutteet Q:ssa kuuluvat tuohon valikkoon ja nappien puutteeseen: kuvanvakaimen käyttöönotto ja AUTO ISO -asetusten säätäminen on aika kaukana valikoissa, ja se vähän teettää joskus hommia. Myös harmittaa, että lopullista valotusta näkee esikatsella etsimessä vasta kun tarkentaa puolipohjaan. Sinänsä luonnollista, mutta yhden tilanteen olen missannut polttamalla kuvan puhki kun ylivalotus selvisi vasta millisekunteja ennen kuvanottoa.

Pimeän ruhtinas tämä Q kyllä on. Korkeilla ISO-herkkyyksillä syntyy kaikenlaista ikävää kohinaa, mutta onneksi monesti kuva toimii myös mustavalkeana, jolloin taas kohina muuttuukin suorastaan edukseen. Olen myös onnistunut nappaamaan ekat kuvat, joissa esiintyy pahamaineinen banding-ongelma. Pahaa kuvaa en ole vielä onnistunut ottamaan. Kun kamerassa ei ole sitä salamaakaan mukana, niin tämä kamera on kyllä sellainen saatavilla olevan valon champpiooni.

Darktable-työprosessitkin paranevat tässä ihan silmissä myös. Tällä hetkellä isoin probleema on aina silloin tällöin pahana ilmenevän aliasoinnin parantelu. Fujin X-Trans-kenno auttaa oikeasti paljon hävittämään aliasointia. Lisäksi erilaisia tyylikkäitä valmispresettejä ja suosikkeja alkaa kerääntyä holsteriin. Lightroom + VSCO olisi silti kiva todeta. Ehkä pitää taas käydä joku päivä Lightroomia ajavan kaverin luona. Ja mahtanen päivittää tietokonetta tämän vuoden aikana vielä.

Kaikin puolin mitä Q sai aikaan, on se että Fujin tunnearvo romahti alas. Koska Fujin hinta on tullut kuitenkin about sille tasolle, missä se säilyy hyvän aikaa, ei ole kamala kiire myydä sitä. Fujin vahvuuksiin kuuluu edelleen parempi ergonomia ja erinomainen tuki salamakuville. Ennenpitkää luultavasti myös jään koukkuun 28-milliseen maailmaan ja täyden koon kennon tarjoamalle syväterävyydelle.