Minulla ei ole ollut kummoisia aikomuksia ruveta mahdottomaksi valokuvaajavelhoksi: minulla ei riitä siihen aika, eikä kärsivällisyyskään sen puoleen. Runko tulikin ostettua heräteostoksena kun tuli mielestäni erittäin hyvään hintaan tarjousta kehiin. Ajattelin, että tästähän voi jonkinlaista harrastusta kokeilla survoa itselleen. Tai ainakin ottaa sitten ne vähät kuvat hieman parempilaatuisina kuin mitä vanhalla Pokkarillani (mainio Powershot A530).

Huomasin nopeasti, että komeus kerää lähinnä pölyä ja on ikävä hukka. Lisäksi harrasteluni tahtoo kääntyä aina välineharrasteluun, vaikka mitään asiaa lasikaupoille ei olisi näillä ruutulukemilla. Rungon isosta megapikseliluvusta (21) johtuen mikään kuva ei tahdo näyttää kovin tarkalta lähitarkastelussa, mikä on psykologinen haitta.

En myöskään pidä Canonin painavasta bulkkirungosta, joka on tietysti superkestävä laitos, mutta on epäkätevä kaupungilla liikkuessa. Haluan liikkua yleensäkin vähäisin kantamuksin ja kevyesti ulkona: kaikenlaiset kilon tai puolentoista paketit eivät kuulu kevyeeseen liikkumiseen millään. Sama pätee tulevaan kesän jenkkilänreissuun: en minä halua mennä seikkailemaan isoon maailmaan kantaen bulkkia kilotolkulla vain siksi, että kaikki elämykset voi näppärästi tehdä etsimen läpi ja kotipuolessa sitten ihmetellä kun tuli kivaa dynamiikkaa tuohonkin kuvaan.

Järkkärit ovat pitkälti ammattilaisvälineitä, ja 5D2 erityisesti on sellaista. Olen sitä amatöörin elkein käytellyt ja vaikka kuvista tulee ihan kivoja aina välillä, on aika paljon asioita, joita voisin jättää kameran harteille. En halua olla napsimassa raakakuvia ja korjaamassa niistä kromaattista aberraatiota ja muuta sellaista manuaalisesti. Tein tässä yksi päivä hieman uuden 40-millisen pannukakkulasini kanssa raakakuvatestejä, ja tuli todettua huhut Canonin JPEG-kuvien paskuudesta todeksi. Samalla kirosin sitä työtä, mitä saa tehdä jos haluaa kunkin raakakuvan erikseen katsoa ja varmistaa hyväksi. Haluan vain ampua kuvia ja korkeintaan poistaa huonot, perhana soikoon.

Kuitenkin, pannukakulla on heti kivempi ampua ja kuvien tarkkuuteen voi luottaa enemmän. Tässä hiljan ottamiani kuvia jouluisesta Sätöksestä (56k-varoitus). Kuvat otin nyt kokeilun vuoksi raakana ja lähinnä käytin ne Darktablen läpi, hieman tuunaillen valotuksia epärealistisempaan suuntaan, koska siitä minä nyt pidän. Tuplakuva on vertailuksi: ensimmäinen on raakakuva ja prosessoitu Darktablella, jälkimmäinen on Canonin tuottama JPEG. Detaljit housujen tekstuurista kertovat aika paljon.

Pokkari, eli tuo Powershot A530 on ollut huiman hieno kamera. Ikää sillä on pian 10 vuotta, mutta hyvin se jaksaa käydä. Se toimii AA-paristoilla, joten satunnaisessa matkakäytössä on ollut hienoa, että lisää virtaa on voinut käydä ostamassa lähikaupasta.

Aitona point-n-shoot-kamerana olen sitä myöskin käytellyt: kirjaimellisesti lonkalta otettuja kuvia on tullut otettua paljon, ja kaikista on tainnut saada selvää. Tykkään kyllä P&S-kameroiden ideologiasta.

• Pokkari A530 joulusta 2006 lähtien
• Järkkäri 5D2 syksyllä 2013
• Samalla Sigma 35mm f/1.4 ART
• Sigma vaihtui Canonin EF 24-105 f/4 IS USM -lasiksi keväällä 2014(?)
• 24-105 ei tunnu kovin hifiltä putkelta, joten nyt syksyllä 2015 ostin Canon EF 40mm f/2.8 -pannukakkulasin. Hyvältä tuntuu.
• Puhelinkamera Moto G:n myötä keväällä 2013(?). Suttukuvia, mutta värit on ihan okei. En ole kuvannut kamalasti lainkaan. Toimii Pokkarin korvaajana, ja on kamera, joka kulkee kaikkein eniten mukana. Käytännössä aina.

Olemme olleet Canon-perhe aina, mutta leirin vaihtaminen ei ole mikään vaikea operaatio kaikkien testien perästä. Canon on perushyvä, mutta Nikonilla olisi paremmat kohinanpoistot ja muilla merkeillä omat voittonsa.

Fujifilmin X100S osui joku kerta silmiini internet-arvostelun merkeissä ja olin rakastua kameran suunnitteluideologiaan oitis. Moderni digipokkari, joka on muotoiltu nostalgisen filmikameran muotoon ja jonka säätimet ja kuvasuotimetkin ovat kuin filmiajalta. Tonnin pokkari tuntui tietysti aivan mahdottomalta silloin. Tässä Fujifilmissä viehätti myös ajatus kiinteästä optiikasta, jota sentään kehutaan todella tarkaksi. Lasi on kinovastaava 35-millinen ja valovoimaa on F/2. Miellyttävää.

Lisäksi kamerassa on miellyttävät namiskukkelit valotusasetuksille: suljinaika on fyysisestä pyörästä valittavissa; aukko valitaan objektiivin renkaasta. Valotuskorjaukselle on oma rullansa myös. Kaikki tuntuu sopivan tekniseltä, sopivan hipsteriseltä.

Mutta ei tosiaan tonnia voi laittaa kameraan, saati johonkin pokkariin. Niitähän saa ihan kelvollisia satasellakin! Mutta nyt sitten kuitenkin tuli ostettua, tai ainakin tilattua postitse Amazonista. Mukaan ei tarttunut X100S, vaan sen jatkaja X100T. Sen lisäksi pari vara-akkua, muistikortti, nahkakotelo ja vastavalosuoja. Kokonaisuudessaan riipaisi vajaan 1300 euroa! Mites tällä nyt edes voi päästä voitolle? ;)

Eli… miksi? Minä kysyn sitä itseltänikin.

DPreview'n artikkelit saavat veden kielelle, saivat jo vuosia sitten kun ensimmäisen kerran kuulin ja luin X100S-mallista. Tässä kamerassa on ajattoman muotoilun lisäksi kaikenlaiset yksityiskohdat hyvin kunnossa. Ehkä siroa kameraa ei voi talvirukkaset kädessä käytellä niin kuin 5D:tä voi, mutta kaikenlainen puuhastelu suoraan fyysisistä säätimistä tuntuu kivalta idealta. Etenkin kun tykkään valottaa aukon esivalintaohjelmalla, niin aukko ja valotuskorjaus ovat ne kaksi säädintä, jotka saan nyt mekaanisena.

Painava järkkäri ei ole minun ihanteellinen matkakumppani kaupungissa. Sellainen vetää huomiota kadulla, ja en ole sellainen ihminen, joka haluaa olla vastaantulijoiden huomion keskellä. Pienempi kamera on luonnollisempi urbaanissa asetelmassa, eikä tunnu niin uhkaavalta. Olen kokeillut erilaisia ideoita Canon-settini koon pienentämiseksi: pienempiä optiikoita (pannukakku on loistava tässä mielessä) ja pienempiä kameroita — Canon EOS 100D on soman pieni kamera, etenkin kun siihen olisi eteen laittaa pannukakku-24; systeemin kinovastaavuus olisi 40 milliä ja järkkärin kaikki hyvät ominaisuudet olisivat mukana.

Fujifilm on ainakin katu-uskottava viimeiseen asti. Kennosta otetaan vaikuttava määrä kuvanlaatua ulos. Ja point-and-shoot on varmaan helpommin tehtävissä kuin yhdelläkään järkkärillä. Mietin kyllä hartaasti, olisiko mainittu 100D sittenkin ihanteellisin "epäpokkari", mutta kyllä siinä on omat järkkäriongelmat, kuten etsimen käyttö ja sitä rataa. Ja onhan tuo 100D pienestä koostaan huolimatta silti kookas jötkäle.

Eilen katselin Woody Allenin uusimman työn, Irrational Manin. Vaikka elokuvassa ei muutama asia istunut aivan mukavasti, jäi kokonaisuudesta todella positiivinen ja taiteellisuuteen inspiroiva vaikutelma. Taiteentekemisen ja luovuuden mentaaliset estot kiusaavat elokuvan henkilöiden lisäksi varmasti itse kutakin katsojaa aina silloin tällöin. Minua ainakin.

Valokuvaus on aihe, jota olisi kiva harrastaa, mutta en vain saa ikinä aikaiseksi lähteä joraamaan kameran kanssa. Ison pöntön kanssa tuntuu osittain hölmöltä leikkiä, vaikka 5D2 ja veljen 70-200 L/4 olikin eräänä kesäpäivänä aika höpö yhdistelmä ja tuotti hyvää materiaalia.

Mutta ei kuitenkaan noin yleisesti. Allenin elokuvasta välittyi jonkinlainen alitajuntainen tarve toimia heti asian korjaamisen suhteen, ja materialistina päädyin ostamaan kauan haluamani lelun. Nyt kävi näin. Onneksi minulla on nyt tämmöisiin varaakin. Ostoksen rationalisointi tapahtuu perustelemalla kaikki tämä kuvaussetin "downgreidaamisena". Saattaahan järkkärisysteemin myymisestä jopa satkun verran jäädä voitolle.

Tekstiä on kirjoitettu uudenvuoden sokeripöllyissä ja nyt hieman katsottu aamukahvin kanssa eteenpäin. Ei tätä kannata pelastaa, vaan pikemmin kerrata tiiviisti asioita, joita nyt tulee mieleen kaikesta tästä. Eli syitä, miksi ihmeessä siirtyä (yli)kalliiseen pokkariin hyvän järkkärin tieltä?

• Videokuvaus: Fujifilm ei kuulema vain kykene hyvään videokuvaan, mutta eipä ole tuolla 5D2:llakaan tullut otettua yhtään mitään. Vaikka yksi heräteostoon liittyvistä tekijöistä olikin se seikka, että 5D2 on ammattikelpoinen videokamera.
• Sarjatuli: Fujifilm osaa ottaa peräti 6 kuvaa sekunnissa. Nopea sarjatuli on parempi, toisaalta hyvä kun tahtia voi laskea hitaammaksiksin.
• Automaattitarkennus ei ole kuulema aivan parasta laatua, mutta kuitenkin ilmeisesti selvästi parempi kuin 5D2:ssa.
• Fujifilmin kiinteä optiikka on valovoimainen F/2, ja polttoväli kinovastaa 35-millistä. Arvosteluissa kehutaan teräväksi putkeksi. Vastaa kuin Canonin pannukakkua, mutta enemmällä valolla. Ja onhan se fyysisesti pienempi. Pidän.
• Fujifilm istuu matkoille ja urbaaniin asetelmaan paljon paremmin kuin minkään kokoinen järkkäri.
• Peilittömistä tuttu sähköinen etsin on Fujifilmissä hybridinä ja täydessä koossa. Ehkä hybridi on hyvä idea.
• Fujifilmissä on mahdollista tarkentaa vanhan ajan malliin leikkolasilla, mikä voi tuoda oman mausteensa mukaan soppaan. Pidän ajatuksesta, että se löytyy.
• Fujifilmissä on valmiita kuvafilttereitä, joilla mallintaa legendaarisia filmejä ja värikehityksiä. Velvia-kuvat näyttävät aika upeilta, mutta miten noita kuvafilttereitä kehtaa käyttää. Miten vain, kunhan kuvausmehut saa virtaamaan!
• Lisäksi Fujifilm on reilusti kevyempi kuin mikään 5D2:n päälle kasattu setti, jälkimmäisen runko jo yksinään akkuineen painaa 900 grammaa. Siihen päälle lasi, joista kevyimmätkin ovat 140 grammaa. Fujifilm menee 450 grammaan kaikkinensa.
• Salama on aina turha, mutta jos ei olekaan, niin Fujifilmissä on sentään jotain ja 5D2:ssa ei ole.

Kamera on nyt ollut noin kolmisen viikkoa minulla, ja muutamia seikkoja haluan kommentoida.

Canoniin nähden Fujifilm on totisesti kevyempi ja huomaamattomampi paketti. Pienen olemuksen lisäksi erityisesti hiljainen suljinääni on ollut yksi tekijä, jonka vaikutuksen suuruutta kuvauskokemukseen en osannut arvata. Hiljaisuus luo vaivattomuuden tunnetta kuvaamiseen, ja kuvat soljuvat film… kortille sujavasti. Canonin kanssa tietysti tapahtuu aivan yhtä vaivattomasti, mutta kova paukaus ja peilin rekyyli tuovat kuvaamiseen tietynlaista jykevyyttä, joka ei jokaisessa tilanteessa ehkä ole ihanteellinen.

Canonin ergonomisiin runkoihin verrattuna Fujin rungosta tuntui alkuun olevan hankala löytää siisti yhden käden ote, mutta asia on tottumiskysymys. Rannelenkin kanssa kameran kuskaaminen on rentoa, vaikka ehkä sormia joutuukin jännittämään kantaessaan enemmän. Canonilla olisi vastaava ongelma kantaa runkoa kaulassa ja irti ei voi päästää, koska sitten runko heiluisi pitkin mahaa.

Fujin automaattitarkennus ei ole niin nopea kuin Canonilla, mikä hieman yllätti. Ilmeisesti tietyissä lähteissä uskotaan liikaa peilittömien nimiin. Olen toistaiseksi vielä hieman epäileväinen, että action tallentuu yhtä hyvin kuin Canonilla, jolla on hankaluuksia sen kanssa myös. Fujissa en ole vielä kaivannut sarjatuliasentoja lainkaan. Videokuvauskin on luonnollisesti asia, jota tuskin tulen koskaan testaamaan.

Fujin optiikka on miellyttävän valovoimainen, ja kamerasta saa miellyttävän paljon valoa irti pimeinä talvi-iltoinakin. Kameran ISO-suorituskyky on hyvää. Toisaalta täydellä aukolla kuvat ovat kuin ovatkin pehmeänsutjatkoita. Pimeissä olosuhteissa kuitenkin parempi kun saan valoa kennon täydeltä kuin että kuvat jäävät hieman pehmeiksi.

Akkuahan tämä syö vietävästi. Vaikka energiataloudellisempi onkin kuin Pokkari, niin sitä toivoisi saavansa taltioitua sadoittain kuvia ennen kuin akkuvalo alkaa loistaa. Tähän tietysti auttaa kun on noita lisäakkuja joka lähtöön. Pitänee ostaa vielä lisää, ja toinen laturi lisäksi. Haluan yliampua tarpeeni ennen kuin tuntuu riittävän hyvältä. Noita peilinheiluttelijoita ei kuvainnollisesti tarvitse ikinä ladata verrattuna Fujifilmiin.

Noin yleisesti ottaen ihan niin hulppeita kuvia kuin mitä internetistä löytää, en ole Fujilla vielä onnistunut kaappaamaan. Kuvat ovat pokkari-teräviä, eivät DSLR-teräviä. Yleisvaikutelmana Fuji tekee todella hyvää työtä värien taltioimisessa (sekä värisaturaatio että automaattinen valkotasapaino loistavat Canonin kuviin verrattuna) mutta kuvat ovat jollain tavalla pehmeitä ja niistä puuttuu high end -detaljia. Varmaan vain tuntuu puuttuvan.

Yksi ongelma, mikä tästä kaikesta jäi vielä, on tuo GAS (Gear Acquisition Syndrome). Tekisi mieli ostaa vaikka sun mitä. Vaikka mitä tässä haluttiin ylipäänsä välttää? Myös tuon Canonin myynti on vielä vähän auki. Ehkä myyn korkeintaan tuon 24-105:n pois, jos sitäkään…