Vuoden mittaan luottamukseni X100T:hen on kasvanut huomattavasti: tiedän, mihin sen autofokuskyvyt riittävät ja ne riittävät minulle. Tiedän, miten tarkka kameran 23/2-optiikka on, ja se riittää minulle. Resoluutiota on riittävästi, kompakti runko ei oikuttele ja kaikki ominaisuudet tottelevat komentoani. Alkuun hieman painavalta tuntunut X100T istuu nykyään ihan helposti kädessä. Sitä on ilo operoida.

Tiesin kyllä jo ennen X100T:ta, että mikä kyseisen rungon ainoa oikea ongelma on. Polttoväli on lukkoonlyöty kinovastaava 35 millimetriä, joka olisi joissain tilanteissa liian pitkä ja joissain tilanteissa liian lyhyt. Aloin haikailla vaihtelun perään, ja tammikuun puolivälissä sitten päädyin laittamaan passiiviset pyydykset kauppafoorumeiden mereen.

Toki minua kiinnostaa kokeilla myös Fujifilmin parasta, mitä se voi tarjota: kaikkien huipputeräväksi ylistämä 35/1.4 ja näpsäkät laajakulmat. Järjestelmässä on toki paljon muitakin asioita, joilla piristää valokuvauselämäänsä.

Kysymys oli myös avoinna siitä, olisiko X-T1 vai X-E2 parempi malli minulle. Pidän X100T:ni rangefinder-muotoilusta paljon, joten X-E2 olisi toki luonnollinen valinta. Kuitenkin muutama seikka sai minut sittenkin ajautumaan Fujin edellispolven de-facto-lippulaivamalliin:

• X-T1:n elektroninen etsin on kookas, se on iso, se on valtava. Tahtoisin sanoa, että elämää suurempi. Se on yksityiskohta, joka parhaillaan mullistaa valokuvaamisen ja pienimmillään auttaa manuaalitarkennuksessa. Jos innostuisin jossain vaiheessa manuaalitarkenteisista laseista, X-T1 olisi ainut mielekäs valinta, koska kuvapinta-alaa tarvitaan fokuksen löytämiseen.
• X-T1:ssä on fyysinen valitsin ISO-herkkyydelle. Nyt valokuvaamisen koko essenssi on valittavissa fyysisillä säätimillä suoraan rungosta! Tämä miellyttää paperilla paljon.
• Toivoin itselleni, että iso ja syvä kädenote korvaa painavammasta rungosta syntyvät lieveilmiöt, ja että tukevaan runkoon on parempi sovittaa painavampaa lasia kuin hyvin keppoiseen X-E2:een (mikä on muilta osin erittäin jämeräksi kehuttu runko, kevyt mutta ei mitenkään rimpula!).
• X-T1:n kääntyvä näyttö ei ole pakollinen, mutta kiva se on kai olla.
• X-T1 tukee nopeita muistikortteja.
• X-T1 on edellisen polven nopein ja paras automaattitarkentaja ja liikkuvien kohteiden ennakoija. Kuvapuskuri on kanssa miellyttäväksi kehuttu, vaikka nyt se kalpeneekin uusien mallien varjossa.
• Sääsuojauksesta on kai jotain etua, vaikka käytettynä kun rungon ostaa, kaikki on mahdollista.
• Paperilla X-T1 ei ole X100T:tä sen isompi, joten pienen lasin kanssa X-T1 on myös pieni!

Etsimen iso suurennuskerroin on ainut fakta, että siedän mallin peilijärkkärilookkia. Pidän siitä faktasta, että kun rungossa ei tarvitse olla hybridietsintä, voidaan maksimoida pelkän elektronisen etsimen potentiaali suurella suurennuksella.

Grafiitinharmaa X-T1 on todella kaunis malli, mutta tällä kertaa päädyin ottamaan katuhinnoiltaan noin 150-200 euroa halvemman mustan version. Livenä kun rungon näkee, näyttää kokomustakin malli todella hyvältä!

Hitaasti madellut tammikuu on ilmeisesti kamerakaupan aikaa minulle. Tuskastuttava viikko meni odotellessa brittiläisen eBay-myyjäliikkeen toimitusta, joka tuli toisaalta nopeasti, mutta lähetyksen statuksesta ei kuulunut mitään sen jälkeen, kun se lähti saarelta. Runko tuli siistikuntoisena, kuten kuvissa. Kennokin on puhdas kuin pulmunen.

Runko painaa vain 440 grammaa, mutta eron 440-grammaisen rungon ja 180-grammaisen optiikan kanssa 450-grammaisen X100T:n kanssa huomaa välittömästi! Paino oli yllätys, ja niin oli rungon kokokin tavallaan! Millään ei internetin kuvista olisi voinut päätellä, että X-T1 on todellakin pieni runko – vaikka sitä monessa kuvassa ja videossa esitelläänkin. Runko on kirjaimellisesti puolen senttimetrin tarkkuudella saman kokoinen kuin X100T.

Lisämassa ja rungon pieni koko yhdessä toivat ensimmäisenä vaikutelmanaan, että se ei voita X100T:tä ergonomiassa. Ehkä vieläkin X100T voittaa puhtaassa ergonomiassa (kepeys ja paljon paremmat nappulat), mutta rungon nappulat ovat "löytyneet" sormille ja liian pieneltä se ei enää tunnu. Isompaakaan en toki halua; ehkä liian isona pitämäni X-Pro voisi olla vielä sopivissa mitoissa (sentin isompi korkeus- ja leveyssuunnassa). Toisaalta rangefinder-tyylinen X-E2 olisi varmaan sekin ergonomialtaan enempi minun makuuni. Rungon tahmeapintainen muovipinnoite on varmapitoinen ja runkoa uskaltaa ulkoiluttaa ilman rannelenkkiä.

Toinen iso alkushokki on ollut tuo kovaääninen suljin. X100T on käytännössä äänetön, ja X-T1 on taas käytännössä liian kovaääninen valokuvata hiljaisissa tiloissa herättämättä huomiota. Sähköinen suljin toki toimii, vaikka ongelmia onkin luvassa keinovalaistuksen ja sivuttaisliikkeen kanssa.

X-T1:n automaattitarkennuksen apuvalo on kanssa häiritsevän kirkas, kun se X100T:ssä on miellyttävän pehmeä. Se käy kyllä myös järkeen; X100T:ssä valo on speksattu tasan yhdelle objektiiville ja X-T1:ssä valon pitäisi toimia potentiaalisesti pidemmillä matkoilla.

Kaikin puolin uskoisin, että rungon fyysisiin mittoihin tottuu, olihan minulla vähän tottumista X100T:nkin ergonomiaan aluksi.

Etukäteen ostamani 35-millinen f/1.4 Fujinon on siisti perusputki ja tarjoaa 50-millisen kinovastaavan polttovälin terävällä kuvalla ja hyvällä piirrolla. Harmikseni huomaan, että hitaaksi tarkentajaksi kehuttu 35/1.4 on todellakin hieman hidas. Se tahtoo metsästää tarkennusta useammankin kierroksen ennen kuin se asettuu aloilleen. X100T voittaa tämän erän leikiten!

Huipputeräväksi kehuttu 35/1.4 on todellakin sitä, se tuottaa täydelläkin aukolla erittäin miellyttävää keskiterävyyttä, eikä kuviin ole vielä pettynyt. Siinä on sellaista Leicamaista taikaa, terävä kaikilla aukoilla ja ei pelkästään "terävä", vaan terävä.

Mutta mitä huomaankaan, kun tätä terävien Fuji-lasien kuningasta vertaan X100T:ni paperilla vaatimattomaan 23/2:een? Tämä 23/2, jota valtaosa kehuu myös erittäin teräväksi linssiksi, ja joka minusta oli jotenkin oudon pehmeä etenkin täydellä aukolla, on verratessa ihan siedettävä, ellei vertailukelpoinen valinta! X100T ei tietysti ikinä kilpaile 35/1.4:n kanssa, koska polttoväli on luonnollisesti ihan toinen, mutta kun molempia laseja kiristää f/5.6:een, kuten monesti kadulla tekee, erot ovat loppupeleissä aika vähäiset! En ole kyllä aivan älyttömästi vielä käyttänyt aikaa 35:n kanssa, mutta X100T ottaa pisteet myös kotiin.

Kinovastaava 50 millimetriä on klassikkopolttoväli monelle kadun miehelle ja siksi kiinnostaakin viettää aikaa tämän polttovälin kanssa. Kuitenkin huomasin itsestäni nopeasti, että olen viettänyt valtaosan valokuvauselämästäni laajempien kuvakulmien parissa, ja 50 milliä tahtoo tehdä tiukkaa usein.

(Monivuotinen Pokkari on about 28-millinen, ensimmäinen Sigma oli 35-millinen, sitten oli lyhyt kokeilu 24-105-millisen zoomin kanssa, sitten 35-millinen X100T vuoden.)

Tämä on asia, josta pääsee harjoittelemalla irti, ja sitten todeta, että onko 35 (50) käyttökelpoinen polttoväli vai ei. Aikaa riittää kyllä kokeiluihin nyt kun kaikki on ostettu käytettynä ja hinnat ovat jo pudonneet. En ota sen kummemmin sen enempää tappiota, myinpä setin samoin tein pois tai vaikkapa vuoden päästä. Saatan kokeilla 35/2:n jossain vaiheessa ja todeta, olisiko se riittävän terävä tarkoituksiini. Monen mielestä eroa ei isosti ole, ja parantunut autofokus korjaa kaikki loput erot.

Toinen lasi, jonka ostin heti kylkeen, on Fujinonin 18-millinen f/2. Tiedän pitäväni laajasta, ja tämä 18/2 on riittävän laaja (kinovastaavuus 27 mm), samalla ollen todella näppärän kokoinen! Objektiivi piirtää mainiosti, ja autofokus on nopeampi kuin 35:lla. Tällä on huono maine, joidenkin mielestä lasi on malliston huonoin. Ei minusta pidä lainkaan paikkansa, tai en ole katsonut raakakuvia. Objektiivilla on ilmeisesti optisia haasteita, mutta JPEG-kuvissa mitään niistä ei näy; X-T1 korjaa virheet pois mestarillisesti.

Muita objektiiveja en kyllä juuri nyt osaa kaivata. Fujin zoomit ovat aika isoja ja ehkä Fujinon 10-24 f/4 voisi joskus olla kiinnostava kokea, juuri nyt ei. Ne ovat aika isoja ja painavia laseja, se on se optisen suorituskyvyn kääntöpuoli. Järjestelmäkameran hyvä puoli toki on, että voin mennä kaupunkilomalle ja vuokrata jonkun erikoisemman torven pariksi päiväksi ja vähän leikkiä. Mutta onko GAS selätetty tällä setillä?

Niin positiivinen kuin X-T1 onkin nyt ollutkin, on vuoden vanha X100T jotenkin selviytynyt joukon voittajana pinnalle. Tarvitaan perspektiiviä ja kontekstia, jotta hyvä asia voidaan tunnistaa – X100T tuntuu olevan paljon hienompi diili kuin vaikkapa puoli vuotta sitten olisin ymmärtänyt.

Jos yksi ainukainen ominaisuus tekee kaikesta niin hyvän, niin X100T:n iirissuljin, joka on hipihiljainen, ja tuntuu niin hyvältä valottaa kuvia. X100T:n runko on myös hieman edistyksellisempi kuin X-T1:n, etenkin nappulat ovat fiksuja (X-T1:n nappulat ovat aika tunnottomia ja niitä onkin kritisoitu riittämiin internetissä).

Pidin X100T:n lasia hieman pehmeänä, ehkä liiankin, mutta ei se todellisuudessa ole niin pehmeä oikeasti. Lähelle tarkennettaessa isoilla aukoilla ympyräaberraation aikaansaama pehmeys on ihan oikea ongelma, mutta esimerkiksi 2 metrin päähän uskaltaa jo tarkentaa täydellä aukolla, ja lopputulos on erittäin kutkuttava.

Vaikka X100T:n salamaa olenkin vakavasti käyttänyt tasan yhden kerran, on sellainen integroitu salama aina tyydyttävämpi kuin erillissalama, kuten X-T1:n kanssa. Onneksi runko tuli oman pikkusalamansa kanssa; pitäisi vain muistaa pitää se kameralaukussa. X100T:n sisäänrakennettu ND-filtteri on kanssa kutkuttava ominaisuus, jolle en vielä ole osannut löytää isoa käyttöä. Ja huippunopealle salamasynkkaykselle en sillekään mitään. Ainut konkreettinen homma on tuo paketin keveys, huomaamattomuus ja hiljaisuus. Tietysti erittäin vahvoja kriteereitä minulle.

GAS vähän pisteli jo takaraivosta, kun katselin uusimman mallin, X100F:n, esimerkkikuvia. Uutuudessa on sama objektiivi kuin omassani, ja luulin – moni luuli – että se on kameran pullonkaula. Hämmästyksekseni uuden mallin 24-megapikselinen kenno osoittaa moiset väitteet valheeksi, sillä kuvat ovat hulluntarkkoja. Uutuudessa on digitaalinen telekonvertteri, jolla saa kinovastaavia 50-millisiä kuvia hyvän esikatselun kanssa. Koska jo vanhasta X100T:stä riitti jakaa muutama pikseli pois kroppailuja varten, tämä uusi toiminto hieman herättää päivityshaluja jo yksinään. Saisin kaksi tarpeellista polttoväliä katettua yhdellä pikkukameralla, vaikka digitaalinen kroppaus + ylössamplaaminen onkin aika syvältä.

Tämä on nyt aika kevyttä huulenheittoa tässä vaiheessa muutenkin miettiä mitään vaihteluita. Uutta tavaraa ostin juuri siksi, että voin kokea vuoden mittaan uusia kuvakulmia ja jatkuvasti parantaa valokuvaustani. Ei siinä oikein mennä muualle kuin rahaa tuhlaamaan, jos nyt olisi ensimmäisenä hommanani myydä kaikki ja päivittää uusimpaan nätteyteen. (Mutta jos tulee lottovoitto…)

Sellaiselle, joka painii X100-sarjalaisen ostohimoissa, kannattaa totisesti huomioida tämä (myöhempi) toive eri polttoväleille. X100-sarjan kamera on monta asiaa, mutta polttoväli on polttoväli, sitä ei voi oikeasti korjata kävelemällä tai kroppaamalla. Lisäksi esimerkiksi erittäin kompakti kokonaisuus X-E2S + XF27/2.8 on aika lähellä X100T:n speksejä ja paljon halvempi paketti. Sellainen paketti, johon voi aina myöhemmin tuoda hyvän zoomin ja laittaa päivä pulkkaan.

Tässä kuussa ilmeisesti kuullaan lisää Fujin uusista malleista. Uusimpaan X-Trans III -kennoon on siirrytty nyt kaikilta osilta, paitsi X-E2s:n osalta. Toivottavasti raukka saa parannuksen, koska se on potentiaalisesti parasta hinta-laatusuhdetta, mitä Fujilla on tarjota. X-Pro2 ja X-T2 pysyvät huipulla, mutta hieman pienempää, paljon kevyempää runkoa ilman optista etsintä on kiva kanniskella mukanaan. Sitten se olisi killeri, jos Fujifilm keksisi toteuttaa jonkun hiljaisen mekaanisen sulkimen runkoon. Saattaisi olla, että ostaisin uutena. Kuten sanottua, sulkimen äänekkyys on juuri nyt se isoin kiusa X-T1:ssä. (Ehkä totun siihen.)

Kuten sanottua, suunnitelmissa olisi nyt mennä eteenpäin X-T1:n kanssa ja pitää X100T lähettyvillä. Kaikki asiat eivät suinkaan ole vielä ratkaistuja. X-T1:n sulkimen ääni on yksi tekijä, jonka merkitys kokonaiskuvassa luultavasti hälvenee kuukauden mittaan vähäiseksi detaljiksi.

Mutta toinen kiusa on tämä järjestelmäkameran kanssa esiintyvä valinnanvapaus. Objektiivien kanssa puljaantuminen tuolla ulkona. X100T tarjoaa applemaisesti täydellisen ratkaisun. Kokemuksen myötä sitä tietysti oppii ensinnä, että minkälaisella kalustolla sitä lähtee ulos liikkumaan ja että oppii myös ottamaan kuvan juuri sillä kalustolla, mitä on kamerassa kiinni sillä hetkellä. 50-millinen kinopolttoväli aiheuttaa harjoittelemista, mutta varmasti kadulla se on erittäin kyvykäs työväline. Laajempi on taas vaikeampi sommitella, mutta näyttää hyvältä sekin. Ymmärrän, että ongelman kanssa painii moni muukin, ja että zoomiputket (pthyi) ovat aina mahdollisuuksia.

Minulla on tietysti tuo X100T juuri nyt hallussani, joten voin tehdä senkin tempauksen että liikun ulkona kahden rungon kanssa, näin minulla on hallussani ainakin 35-millinen kuvakulma ja sen kaverina sitten tiukempaa rajausta. Se on aika hullu juttu, mutta samahan sitäkin on kai joskus kokeilla.