Kamera ja sen eteen asetettu optiikka ja mahdolliset muut lisävarusteet muodostavat kokonaisuuden, jonka käyttökokemus voi olla hyvä tai huono; ei liity mitenkään siihen tuleeko sillä otettua hyvät tai huonot kuvat.

Runko on iso juttu käytettävyydessä ja UX:ssa. Liian iso tai kömpelö runko, tai liian pieni ja ahdas runko. Ehkä nappulat ovat tunnottomia, ehkä etsimestä ei erota kohdetta ja kenties autofokus on vain surkea.

Linsseissä on samoja juttuja. Liian iso ja painava linssi voi olla huono, samoiten jos sen säätörenkaat ovat liian jäykkiä. Linssin oma fokusmoottori vaikuttaa nopeudellaan asioihin. Äänekkyys kanssa.

Kamerajärjestelmä eli runkojen ja linssien mahdolliset kombinaatiot ja valikoima on itsessään tekijä UX:ssa. Mikronelikolmosille tai Leica M:lle saa pienikokoiset linssit ja niissä on tasainen laatu ja käyttötuntuma. Nikon F:lle taasen saa toisenlaisia linssejä jotka ovat isompia mutta omalla tavallaan parempia. Satunnaiselle päiväkävelylle lähdettäessa systeemin kokonaispaino vaikuttaa heti käyttökokemukseen. Jollain studiokeikalla ei ehkä niinkään.

Positiivisia käyttökokemuksia ovat esimerkiksi sommittelun ja tarkennuksen helppous. Jos näytöstä tai etsimestä ei tahdo nähdä läpi, on kokemus huono. Jos etsimestä näkeekin hyvin mutta kamera heittelee tarkennusta villisti laidasta laitaan silti ottaen hyvät kuvat, on kokemus huono. Jos linssejä pitää vaihtaa niin vaihdon helppous on positiivinen käyttökokemus. Jos järjestelmälle löytyy hyvät zoomit, näin välttäen ylenpalttista vaihtelua, on kokemus myös tältä erää parantunut.

UX ei pääty kuvien ottoon. Kuvien editointiin mentäessä jotkut kuvanlaadun aspektit johtavat positiiviseen kokemukseen: jos kohina on helposti siistittävää tai automaattinen valkotasapaino on aina oikeassa, se nopeuttaa ja sujuvoittaa elämää. Tarkennuksen laatu ja tarkkuus tulee vastaan editointipöydällä. Hyvin mennyt sessio kentällä voi tuntua hyvältä mutta päivä saattaa mennä viimekädessä piloille jos ATK:n ääressä huomataankin että tarkennus on melkein joka kuvassa vinossa.

Nikon Df on ollut aiemminkin keskusteluissani mukana. Se on uudenvanhan koulukunnan peilikamera mutta markkinoiden ainut sellainen, jossa on paljon suoria säätimiä kaikelle tarvittavalle. ISO-rulla, valotuksenkorjaus, suljinnopeus ja jos käyttää vanhempia linssejä niin aukkokin valitaan linssistä. Täydellinen?

Df oli minulla noin viikon ajan maaliskuussa 2020 ja paniikkipalautin sen hätäpäissäni koska en ollut varma, että haluanko lähteä polkemaan tässä suossa tuolloin. Mutta tulinen mielikuva jäi kytemään.

Nyt ostin sellaisen uudelleen. Systeemille minulla on kaksi linssiä valmiina: 85/1.8 AF-D ja 28-70 f/3.5-4.5 AF-D. Kumpikin on oikein hienoja laseja kyllä.

Huvittavasti maaliskuisen kokeilun tiimoilta kameran käyttö oli jo lihasmuistissa, valikot kanssa. Kamera oli konffattu käyttökuntoon tuossa tuokiossa! Nikon osaa valikot kyllä selvästi.

Mutta ilman uutuudenviehätystä ei ole myöskään kuherruskuukautta. Kamera asettui heti omaan rooliinsa. Kaikki sen kikat tiesin jo: hyvä ISO-suorituskyky ja putipuhtaat tiedostot kaikilla ISO-herkkyyksillä 1000 ja alle. Toisaalta myös Nikonin raakakuvien tietynlainen tylsyys verrattuna Leican väreihin. Ja myös kameran autofokus, joka on ihanan analoginen kokemus mutta ei lainkaan niin tarkka kuin mitä M4/3-maailmasta esimerkiksi saa.

Eilen kävin käyttämässä kameraa auringonlaskun aikaan ulkona ja kameran nokalla oli himmeä f/3.5-4.5 -zoomi. Opin kantapään kautta, että hitaat lasit ovat erityisen tuskallisia käyttää peilikameroiden kanssa. Tämmöinen aukko ei tee kipeää edes M4/3-kameran kanssa saati minkään isompikennoisen peilittömän edessä. Tarkennus ja myös näkymän kirkastus auttaa kummasti näkemään. Nikon Df sen sijaan alkoi nikottelemaan pahemman kerran valon vähentyessä.

Se on sääli että tämmöinen yön kuningas saadaan polvilleen hitaan f/4-lasin kanssa. Käyttökokemuksena siis hitaan lasin käyttäminen peilikameran kanssa illan hämärtyessä alkaa olla tosi huono. Voin vain kuvitella, miten pahasti asiat ovat talven pimeillä!

Hyödynsin TTL:n vahvuuksia kyllä myös ahkerasti. Tämän zoomin lähitarkennusetäisyys on miellyttävän lyhyt ja pääsen suoraan ihokarvoille asti. Tähän ei Leica kykene natiivein linssein: voin aina sovittaa jonkun makrokykyisen linssin sen eteen ja käytellä kameran livenäkymää, mutta sitten meitä kiusaa kyseisen livenäkymän huono toteutus. Totisesti, täydellinen kamera loistaa poissaolollaan vieläkin.

Vaikka tuo hidas zoomi piirtää nätisti, käyttökokemuksena se on aika kehno huonossa valossa ja ehkä vähän muutenkin. 85 mm f/1.8 -lasini kanssa kamera on pääsääntöisesti ollut aina nautittava.

Mitä lopputuloksiin tulee, niin SLR-kameroiden pehmeys on valitettava tosiasia. Nikonin 16 megapikseliä tarvitsee alipäästösuotimen ja se pehmentää asioita vielä entisestään. Toki enempi on aina linssistä kiinni kuin kennosta jos kuva on pehmeä. Tämä zoomi sovitettuna Leican nokalle silti saattaa tuottaa marginaalisesti hienompia kuvia. Leican alipäästösuodatiton terävä kuva ja kameran värit ovat vain enemmän omaan makuuni.

Nikonin legendaarinen dynamiikka ja puhdas ISO-suorituskyky on toki asia kanssa, mutta eivät olleet tarpeellisia toistaiseksi.

Kun puhutaan valotusohjelmista, tiedän että Nikon voittaa joka asiassa Leican mutta UX:ään vaikuttaa kovasti se fakta, että Nikonin suljinaikasäätö ei ole yhtä hyvä kuin Leicassa. Täysmanuaalinen valotus on siis vähemmän käytettävä omaan käteen kuin Leicassa, jossa se on yhtä juhlaa. Myös nämä AF-Nikkoreiden aukonvalintasäätimet linsseissä ovat hyvin jäykkiä kapistuksia ja pysähtyvät vain stopin välein.

Leica M siis voittaa niin suljinaikojen valinnassa kuin aukon muokkaamisessakin. Nikon voittaa valotusohjelmien suhteen kyllä, jos haluat käyttää täyttä matriisimittausta tai spottimittausta. Nikonin ISO-rulla ei ole järin käytettävä, mutta valotuksenkompensaatio on ihan okei. Leican käyttöön tottuneena käsi kävi automaattisesti muokkaamassa EC-rullaa Nikonissa siinä missä sama käsi kävisi muokkaamassa suljinaikarullaa Leicassa.

Mutta kyllä. Maaliskuussa Df ja 85mm oli upea kombo ja jätti ison vaikutuksen; nyt kokemus on tähän mennessä ollut aika kädenlämpöinen. Hitaat linssit hankaloittavat about kaikkea SLR-maailmassa – miten oikein suhtautua asiaan oikein? Pitääkö minun kerätä Nikonille vain nopeita laseja, vaikka rungon ISO-suorituskyky sallisi päinvastaista.

Nyt on ihan hyvä, että en ostanut kameraa liikkeestä jonne voisin paniikkipalauttaa kameran taas. Yritän kaiketi elää kameran kanssa ja olisi hyvä, jos pystyn menemään talvikuukaudet yli myymättä kameraa eteenpäin.

Vaikka Nikon on ollut nyt ensimmäiset päivät aika kädenlämpöinen, tylsä kokemus, on siitä aina se hyvä puoli että tiedän paremmin. Ja eritoten tämä saa näkemään Leica M:n vahvat puolet entistä vahvemmin.

Kuten sanottua, paniikkipalautus ei ole mahdollista ja paniikkimyynnissä ei järkeä. Sanotaanko, että jos maaliskuuhun asti saan pidettyä kameran talossa niin olen tyytyväinen itseeni. Siinä ajassa pitäisi olla monia tilanteita tutkia ja opiskella kameran vahvuuksia ja oppia välttämään sen heikkouksia.

Huonosta kokemuksesta puheenollen, Olympus Epeli (E-PL5) on nyt laitettu eteenpäin myyntiin. Kameran muutama vahvuus jää pahasti sen heikkouksien jalkoihin. Hieman isompi Panasonic GX80 hoitaa kaikki asiat paremmin.

Nostaako tämä homma Leica SL:n takaisin kilpailuihin? Kyllä tavallaan. Leica SL tarjoaa Leica-värit ja upean etsinkuvan ja mahdollisuuden sovittaa kaikenlaista kameran eteen. Kääntöpuolena olen nyt päässyt lukemaan kattavia ja selkeitä teknisiä arvosteluita Leica SL:n soveltuvuudesta Leica M -lasille. Se ei ole aina kovin nättiä katseltavaa. Joku Nikon Z6 on varteenotettava kilpailija sittenkin, mitä peilittömiin FF-kameroihin tulee. Nikonin kanssa on tylsä värimaailma ja ehkä tietokonemaisuus ongelmana, Leica SL:n kanssa taasen puuttuu IBIS ja kuvanlaatukin on heikompi varmaan jollain asteella.

Kun Leica SL ei ole arvosteluiden mukaan ihmeidentekijä, onko M10-R sittenkin se juttu, johon pitää alkaa varautumaan.

Yhtä kaikki, nyt minulla on hyvät asetelmat kokea ja vertailla kolmea kovaa alustaa keskenään: peilitön, optinen TTL ja optinen ei-TTL.