Leica M10-R: Mietteitä
Leican M10-tuoteperhe se vain kasvaa. Uusin tulokas on 41 megapikselin M10-R, joka julkaistiin torstaina. Tämä kamera ei tuo paljoa uutta pöydälle M10-P:n päälle. Muuta kuin uuden kennon.
Samaan hoikkaan runkoon on nyt ujutettu viittä tyyppiä kameroita:
- Leica M10
- perusmalli.
- Leica M10-P
- paranneltu malli kosketusnäytöllä, uusilla tarkennusavuilla, hiljaisemmalla sulkimella; P-mallin tyypillisillä mausteilla.
- Leica M10-D
- P-malli mutta ilman näyttöä tai nappuloita. Sisäänrakennettu peukalotuki feikki-filmivivun muodossa.
- Leica M10-M
- P-mallin päälle tehty mustavalkomalli uudella 41 megapikselin kennolla.
- Leica M10-R
- Mustavalkomallin 41 megapikseliä mutta värikennon kanssa.
M10 ylipäänsä parantelee asioita sieltä täältä M240:ään ja M262:aan verrattuna. Mutta omaan makuun se ei parantele tarpeeksi niissä paikoissa, joissa tarvittaisiin eniten parantelua. Kun M240:n jälleenmyyntiarvo on ehkä 2500-2800 euroa, ja M10:n hankkiminen viidestä tonnista eteenpäin (plus kallis Visoflex vielä päälle) niin kolmen tuhannen euron lisäinvestointi ei tuota tarpeeksi kiinnostavia juttuja. Olen aika tyytyväinen M240P:hen vielä.
M10-P toisi kolmijalkatyöskentelyssä paljon kaivattuja juttuja livenäkymä (LV) -hommissa. Kosketusnäytöstä on muutamia etuja täällä. Lisäksi hiljainen suljin on aina iso plussa. M10-P on ollut julkaisusta lähtien oma unelmakamera, aito lottovoittokamera.
M10-D on varmasti hieno kuvauskokemus – ilman näyttöä sen ergonomia lienee paras kaikista digitaalisista M-kameroista. Sen kanssa voi käyttää sähköistä etsintä kuvan ottamiseen mutta ei katselmointiin sittenkään. Tämä perii kaikki M10-P:n edut (lähinnä hiljainen suljin) ja on myös kiva kamera. Mutta ei ole ollut ostoslistallani.
M10-M on samalla tavalla huippuseksikäs kapistus, mutta olen aina ollut tyytyväinen värikuvista tehtyihin mustavalkomuunnoksiin joten en ole tämän kameran yleisöä.
M10-R tuo nyt M10-M:ssä esitellyn 41 megapikselin laatukennon värifiltterin kera markkinoille. Ensimmäiseksi huomioksi kamera ei maksa kymppitonnia vaan hinta on pidetty maltillisilla tasoilla. Muilta osin kameran sisukset ovat identtiset M10-P:n kanssa ja ulkoasu taasen M10:n kanssa. Bufferi vähän kärsii isompien kuvien takia, mutta ilmeisesti yleiskäytettävyys ei ole hidastunut lainkaan.
Uusi kenno: onko 41 megapikseliä liikaa?
Ihmisiä on eniten huolettanut se, että onko manuaalitarkenteisessa kamerassa liika kenties liikaa. Tämä on sinänsä validi huolenaihe, mutta koska tämä kenno on uutta sukupolvea muiltakin osilta niin sen muut tekniset edut maskaavat pikselipaljouden ihan hyvin.
Eniten ihmisiä huolettaa se, että saako 41 megapikselillä tarkkoja kuvia.
Tämä on minusta vähän nurinkurinen kysymys. Puhtaalla logiikalla ja matikalla voidaan tulla siihen tulokseen, että jos valokuvaaja pystyy ottamaan 24 megapikselin kuvat terävinä ja hyvinä valtaosan ajasta niin sama valokuvaaja voi ottaa samat kuvat 41 megapikselin kameralla ja pienentää ne 24 megapikseliin ja saavuttaa tismalleen sama onnistumisprosentti.
Toisin sanoen, megapikseleiden lisääntyessä ei ole enää mieltä tarkastella kuvien terävyyttä ja onnistumista 1:1 pikselitasolla.
Kuvat voi pienentää 24 megapikseliin ja ollaan vanhassa onnistumisprosentissa. Vaihtoehtoisesti voidaan pitää 41 megapikselin kuvat käytössä ja nauttia kun kuvissa on enemmän terävyyttä.
Sen kyllä ymmärrän, että psykologisesti voi olla tuskaisaa päästä tasolle, jossa kamera on niin tarkka ettei enää mikään kuva ikinä ole 1:1 fokuksessa. Nikon-kuvaajat ja muut ovat joutuneet tottumaan asiaan.
Jos tämä ongelma koskettaa sinua henkilökohtaisesti niin ensimmäisenä asiana suosittelisin jonkun 4K-näytön ostamista niin että 1:1 pikselintiirailu ei onnistu helposti. Ja katsomaan, jos saat kuvankäsittelystäsi pois mahdollisuudet zoomailla 200+ prosentin näkymiin.
Uusi kenno on uusi kenno: paljon parannuksia
Jonathan Slackin arvostelu. M10-R:n kennon muut tekniset edistymiset M10:een nähden:
- Natiivi ISO-herkkyys 100. Tämä helpottaa päivänvalossa kuvaamaan valovoimaisia linssejä paremmin.
- 1:1 pikselitasolla sama ISO-suorituskyky kuin M10:ssä. Koska pikseleitä on enemmän ja tulostuskoot eivät sinänsä kasva, on kamerassa ehkä vajaan stopin verran enemmän kohinansietoa. Tämä luonnollisesti auttaa hämäräkuvaajia.
- Kirkkaille korostumille on jätetty ilmeisesti enemmän käsittelynvaraa, eikä ne pala puhki läheskään niin helposti kuin aiemmissa Leicoissa. Puhutaan jopa kahden stopin päänvarasta.
Kaikki kolme näistä parannuksista ovat omasta mielestäni erittäin merkittäviä juttuja.
Kirkkaiden puhkipalaminen on aina ollut Leican kennoille ja käsittelylle ominainen vaiva. Jos M10-R tuo pöydälle suoraan kaksi stoppia enemmän suoja-aluetta niin ollaan suoraan jo parhaiden kameroiden joukossa.
Leicakuvaajat nauttivat kuvailla täydellä aukolla ja nyt saadaan yksi stoppi lisää käyttövaraa. Jos kirkkaat sävyt eivät pala herkästi puhki niin ehkä tehollisesti (toiveikkaana) meillä on 2-3 stoppia yhteensä käsittelyvaraa nyt kuvissa.
Lisäksi kasvanut ISO-suorituskyky ja vähentynyt kohina on aina tervetullut asia. M10 sai ehkä stopin verran parannusta M240:een verrattuna ja jos M10-R saa toisen stopin lisää niin aletaan puhua merkittävistä parannuksista.
Yön pimeydessä joutuu joskus käyttelemään asetuksia kuten f/2, ISO 3200, 1/24 sekuntia. M240 kykenee tähän, mutta pysäyttääkö tuo suljinaika liikkeen? No ei! ISO 12800 ja 1/90 on jo kokonaan toinen tapaus.
M11
M10-R on kiinnostavampi julkaisu kuin mitä osasin odottaa. Sama tylsä kamera mutta uudella kennolla. Tämä uusi kenno on sellainen laitos, että sitä varmasti kelpaa käytellä M11:ssä.
Omalla kohdallani M11 käy järkeen vain jos siellä saadaan vähän parannuksia livenäkymän suhteen. Jos M11 ei paranna siinä suhteessa niin en tiedä, mitä se voisi parantaa. Akkukestoa ja puskuria varmaan. Aika pieniä parannuksia.
Näillä näkymin M10-R on syrjäyttänyt M10-P:n unelmakameran paikalta. Yhdysvaltain markkinoilla M10-R on vain 300 taalaa kalliimpi kuin M10 ja jopa 500 taalaa halvempi kuin M10-P!