Hyvinkäällä tulee muuten nyt näinä päivinä kaksi kuukautta täyteen. Minulla on ollut hetkittäin paljonkin ostajankatumusta asunnon suhteen, miettinyt että Helsingissä oli se oma juttunsa. Etenkin kun päädyn katselemaan aiempien vuosien valokuvakatalogia kaikenlaisilta reissuiltani Helsingissä, käy heti mieleen että miten paljon korkeampi on nyt tämä kynnys lähteä samalla tavalla reissuun.

Taloushommien puolesta tietysti täällä nautiskelee ja elelee herroiksi ihan toisella tavalla. Pari palkkapäiväähän olen tietysti vasta ehtinyt täällä olla, mutta tuntuma on oikein mainio. Minun aiemmin hahmottelemani säästötavoitteet muuttuvat nyt triviaaleiksi ja suunnittelen uusia linjauksia. Tietysti ei käy järkeen sulloa kaikkea ylimääräistä pois jemmaan vaan pitää vaikkapa rahallisin avuin kompensoida tuota e.m. koti-ikävää käymällä Helsingissä tiuhaan.

Ja hetkittäin on tuntemuksia, että onpa kiva tämä asunto ja kivempi vieläkin, että tulin ostaneeksi.

Kaksi kuukautta tulee muuten täyteen, enkä ole vielä lähtenyt selaamaan kattovalaisinratkaisuja. Aiempi suunnitelma tehdä yksi iso nettitilaus Ikeasta, jossa tulee kaikki valot ja lamput ostettua samassa rytäkässä, tuntuu vaativalta kun ei tiedä, mikä täällä oikeastaan menisi. Uusi suunnitelma voisi olla metsästää sopivia juttuja Tori.fi:n avustuksella. Ongelma on tietysti sekin, että nyt päivät valostuvat hurjaa vauhtia ja kattovalojen tarve vähenee päivä päivältä.

Slovenialainen pienfirma OLLO Audio lähetti tänään markkinointipostia (jonka olin luultavasti itseni tuntien tilannut aiemmin) että suljetuista S4R-kuulokkeista on nyt saatu loitsittua paranneltu uusi versio. Tämä oli mieluinen uutinen, kun aiempi viimeisin tieto oli, että avoimista S4X-versioista tehdään lippulaivamalli ja että suljettuun kuoreen on vaikea saada kaikkea samaa tehtyä.

Asiakastoiveita ovat kuulema kuunnelleet, ja uusissa malleissa on viritelty taajuusvastetta entisestään tasaisemmaksi, kuppeja on ilmeisesti hieman kasvatettu ergonomian nimissä, johdot kiinnittyvät nyt sopivassa kulmassa niin että ne eivät rispaannu kuten oma johtoni teki S4R:n kanssa (Ollo toimitti uuden johdon takuun piikkiin), ja äänenvaimennustakin on ilmeisesti saatu parannettua jo entisestään hyvästä vielä paremmaksi.

Pienet ergonomiset uudistukset ja tuo kulmahomma etenkin kuulostivat hyvältä, eikä tietysti napakoituva basso ja terästyvä yläpää tee pahaa ikinä. Koska firmasta on niin hyvä positiivinen kokemus, ja kuulokkeistakin on erinomainen kokemus kun niitä kesällä 2019 sain verrattua neljä kertaa niin kalliisiin Focal Elegioihin, niin päätin laittaa nämä päivitetyt mallit ihan jo kannatuksenkin nimissä ennakkotilaukseen. Hinta on 299 € ennakkotilaajille, normaalihinta on 399 €. Jos myyvät B-stokkia jatkossakin niin se on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen idea, ja voin suositella.

Huhtikuun lopuilla olisi ilmeisesti määrä vastaanottaa tämä uusi malli kotiovelle.

Hifistelyhommiahan en varsinaisesti harrasta enää; edellisen kerran mitään ostin niin oli se kesä 2019 ja siirryin parilla askeleella pois K1000:sta. Focal Elegiassa oli rokkaava soundi mutta muilta osin niissä oli paljon puutteita äänessä, ehkäpä synergiaongelmien takia kenties. Myin ne jonkinlaisella tappiolla hyvin vähän käytön jälkeen syksyllä 2019 tai talvella 2020.

Nyt sitten päivän aiheisiin, eli kamerahommiin.

Olen tavallaan löytänyt itseni eräänlaisesta umpikujasta, mitä tulee kamerakaman hankintaan. Tämä oli varmaan aika naiivisti sanottu ja ajateltukin: ajattelenko minä umpikujana sitä, että en vain keksi että mitä haluaisin ostaa seuraavaksi?

Umpikuja ei ole tietysti huono asia. Minulla on kameroiden suhteen nyt useita lokaaleja optimeita hyllyssä. Leica MP240 -pakettini on kaunis ja toimii kauniisti. Objektiivisesti parempia Leica M -kameroita on markkinoilla, mutta ne tuovat suhteessa niin vähän uutta MP240:n rinnalle että se arvopropositio on helppo todeta riittämättömäksi.

M10-R on kamera, jossa olisi nipinnapin riittävästi kaikkea uutta. Luen kuitenkin sopivassa määrin kriittisiä kommentteja M10-R-kuvaajilta, joiden mielestä lisäpikselit tuovat enemmän harmia kuin hyötyä kuvaukseen.

Myin Leica-settini kruununkiven eli Summilux 50mm ASPH:n ja nyt tuntuu kuin outo kivi olisi vierähtänyt pois rinnaltani. Nyt minun 50-milliset ovat järkevät ja myös rahallinen investointini tähän systeemiin on välittömästi järkevöitynyt. Mikä parasta, mitään uutta en ostanut näillä myyntirahoilla.

Minulla on nyt isoksi luokiteltava M4/3-setti: kaksi Panasonic-runkoa ja useita linssejä: 7 vai 8, en suoralta kädeltä edes muista. Ehkä menin metsään ostamalla isoja runkoja. Panasonic G9 on todellinen tehopesä kyllä, mutta kaikki tuntuu nyt liian helpolta. Se rokottaa kokemusta. Kameran vahva autofokusorientoituneisuus lyö sitten näpeille illan hämärtyessä kun tarkennusvauhti hiipuu valon myötä.

Nikon Df on nyt polttava kysymysmerkki. Olen laittanut sen myyntiin linsseineen, mutta en ole lainkaan varma että haluanko oikeasti myydä. Rahallisella investoinnilla Df:ään voisi laittaa ne tähyslasit ja tähyslasilla on ehkä 30-40 prosentin mahdollisuus muuttaa se kuvauskokemus merkittävästi paremmaksi. Mutta jospa siitä tulisi sellainen upea, seksikäs, manuaalikuvaajan työkalu sen jälkeen? Pitäisi kerätä rohkeutta kysyä paikallisilta kamerahuolloilta että mitä se mahtaisi maksaa ja onko K3-tähyslasia hyllyssä. Teoriassa ehkä Df ansaitsee sen yrityksen, etenkin kun se asennuttaminen ei maksa suhteessa paljoa, vertaa siihen mitä Leica-hommat maksavat.

Tämän tekstin piti olla alunperin otsikoitu ja aiheesta "suuri tasapäistäjä", eli miten peilitön digirunko ilman natiiveja linssejä voisi olla kierolla tavalla sellainen upea "demokraattinen" tapa käytellä mitä tahansa linssejä mielen tekeekin, ja kaikki linssit olisivat keskenään samanarvoisessa asemassa. Mutta tämä teksti on nyt näköjään tapahtumien kertailua enemmän ja ehkäpä jätän tämän aiheen myöhemmälle.