Hyvinkään kanssa aloitin asumisen väärällä jalalla, ja en ole vielä toipunut tästä. Ero Töölöön on ilmeinen, eikä mitenkään positiivisella tavalla. Polttava kysymys olisi, että olisiko Töölöstä Sätökseen muuttaminen ollut samalla tavalla huono idea. Se jää arvoitukseksi.

Tämä talo ja tämä asunto on sentään hyvä. Töölöön nähden on paljon omia puoliaan. Tilava asunto. Hyvä sauna ja ilmainen lenkkisaunavuoro tiistaisin. Ilmainen pesutupa ja hyvä kuivaushuone. Halpa vastike ja halpa lähikauppa. Palveluita paljon lähellä. Ylin kerros. Ei kantapääkävelijöitä yläkerrassa.

Huonoa Töölöön nähden olisi että seinät kantavat kuitenkin naapureiden, etenkin alakerran naapureiden, ääniä hieman enemmän. Onneksi eivät ole kuitenkaan kovin äänekkäitä ihmisiä. Toisen rapun seinänaapuri on myös hiljainen, eikä ääniä kuulu mitenkään merkittävästi edes kun siellä juhlistettiin jotain bileiden merkeissä viime keväänä. Toinen, kenties merkittävämpi haaste on tämän asunnon kylmyys talvella ja kuumuus kesällä. Töölön asuntoon ei päässyt aurinko porottamaan paljoa yhtään.

Hyvinkäällä on vakaasti tämä asuinkustannusjuttu puolellaan, ja hyvät kulkuyhteydet pois. En edes enää haaveile Helsingistä asuinpaikkana niin paljoa nyt näinä päivinä.

Pidän myös siitä, että Helsingin tuttavapiirit ovat edelleen helposti saatavilla Hyvinkäältä käsin.

Kuten vähän ennustelin ja toivoin, Hyvinkää kirvoitti vanhat matkusteluhalut minussa takaisin. Voisipa toisaalta sanoa, että nyt minun koko valokuvaharrastus keskittyy näihin matkusteluajankohtiin.

Helsingissä ja PK-seudulla yleisesti ottaen suoritin kymmenittäin päivä- ja viikonloppureissuja. Tampereella, Turussa ja Kuopiossa muutamia reissuja. Veljen kanssa karavaanilla Lapin reissu numero 2.

Vuokra-autoilin keväällä ja syksyllä kahden viikon erissä. Näinä jaksoina harrastelin intensiivistä valokuvaamista. Ensimmäinen kaksiviikkoinen keväällä meni autoillessa Uudellamaalla päiväreissuina. Syksyllä vuokrasin autoa lisää mutta vuokrasinpa myös mökin Paraisista ja selasin saaristo-Suomea auton ratista käsin.

Ensi vuonna toteuttanen samanlaista lisää. Ehkäpä jopa vuokraan asuntoauton viikoksi, vaikka se onkin hullun kallista lystiä.

Helsingissä pitäisi käydä useammin kuin mitä nykyisin jaksan lähteä. Liikkeellelähdön kynnys on aina korkea, mutta käytännössä aina kun Helsinkiin pääsee, on askel keveä ja maailma kuvattavaa täynnä.

Lähimmät pienet naapurikaupunkini eli Riihimäki, Hämeenlinna ja Järvenpää kaikki ovat vielä näkemättä ja kokematta.

Vuosi alkoi Hemingwayn kanssa. Kun muutin Sandelsiin, en laitellut tietokoneita heti toimintakuntoon eikä nettiyhteyskään ollut aktiivinen heti muuttopäivänä. Kylmässä asunnossa kelpasi käpertyä peiton syleilyyn ja lukea iltaisin.

Vasta viidentenä iltana, kun oli perjantai, päätin laittaa tietokoneet ja telkkarit jotenkinpäin olohuonetta ja katselin yhden Mooren Bondeista. Olin syksyllä 2020 aloittanut Bond-elokuvien katsomisen kronologisessa järjestyksessä ja muuttaessani olin Mooren tuotannossa jossakin 70-luvulla menossa.

Elokuvat ovat syrjäyttäneet kaikenlaiset TV-sarjat kovasti ruutuviihteenä. Kun aiemmin saatoin katsoa neljänä iltana tv-sarjoja ja kolmena elokuvia, nyt elokuvia voi mennä jopa kuutena iltana viikossa. Tänä vuonna otin projektikseni katsoa kaikki mahdolliset saatavilla olevat Hitchcock-elokuvat. Minulla on siitä urakasta enää 4 elokuvaa jäljellä, yksi elokuva kultakin vuosikymmeneltä 1940-1970.

Luin tänä vuonna mielestäni aiempaa enemmän kirjoja. Luin yhden Steinbeckin kesällä, luin pari hömppä-/huumorikirjaa, luin Stevensonin Aarresaaren ja luin Henry David Thoreaun Waldenin. Nyt vuoden päättää nyt luvun alla oleva Hemingwayn "A Farewell to Arms".

Otin kirjat käteeni osittain tarpeesta löytää tilkitsijöitä vapaaseen aikaan. Siirryn nykyään varhain ns. TV-salongin puolelle ja katson elokuvan tai tv-sarjaa vähän ja sitten saatan katsella jotain lyhytformaattista komediaa kanssa ja kun ne kaikki on kulutettu, on ilta vielä aikaisessa. Kirjan kanssa on hyvä vetäytyä sänkyyn.

Ensi vuosi jatkunee kirjallisuuden suhteen samanlaisena.

Sandelsin ominaisuuksien kipinoimänä keväällä nousi Sätöksen kaipuu. Olin yhteydessä talon nykyiseen omistajaan alkukesästä, mutta sain raavittua kutinaa vasta loppukesästä. Harmikseni kaiken omahypetyksen jälkeen talo ei ollut enää asumiskelpoinen. Tavallaan hyvä niin, koska kesä meni kovasti pohtiessa kaikkea taloudellista vaikeutta, mitä nyt voisikaan seurata asunnon myymisestä ja kaikesta. Autoilukaan ei ole ainakaan halventumaan päin Suomessa.

Kutinan aikana luonnollisesti Sandels tuntui asialta, johon ei kannata satsata ja sitä rataa. Kun Sätös-kysymys ratkesi lokakuussa, sen jälkeen olen laittanut rahaa asioihin, jotka parantavat asuinmukavuutta Sandelsissa. Masiinaa, tauluja seinille, sellaista. Ehkäpä uuden nojatuolin ostan viimein tulevana vuonna 2022.

Syksyllä päätin pitkään jatkuneen miettimisen jälkeen ostaa kuntoiluvälineen olohuoneeseen. Pitkästä aikaa. Viimeksi minulla oli kuntopyörä Sätöksessä. Se oli hyvä systeemi. En suostunut katsomaan Youtube-videoita, ellen ollut polkemassa kuntopyörällä. Helsinkiin muutettuani piti näistä periaatteista luopua käytännön syistä. Nyt Hyvinkäällä taisi olla järkevä kun ostin uuden laitteen sisäkuntoiluun. Ristin laitteen "masiinaksi".

En ostanut kuntopyörää tällä kertaa, vaan elliptisen trainerin, tai crosstrainerin toiselta nimeltään. Hinnat-alkaen-mallin ostin taas, mutta perimmäinen idea taitaa ollakin lähinnä saada lihaksiin verenkiertoa ja joku tapa kuluttaa Youtubea.

Sandelsin tilavassa olohuoneessa mahtui löytämään sellaisen huonejärjestelyn, jossa nojatuoli ja masiina ovat molemmat TV:n edessä nätisti. Vielä en ole kamalasti laittanut käyttötunteja uutena ostetulle masiinalleni, mutta en usko, että se ihan pelkkä pyykkitelinekään tulee olemaan.

Syy, miksei masiinalla ole tullut poljeksittua kamalasti vielä, on Fallout 4. Muutamaa viikkoa Masinan ostamisen jälkeen huomasin että Fallout 4 toimii nykyään hyvin Linuxilla emuloituna. Ostin GOTY-paketin ja olen nyt laitellut siihen peliin kovasti pelitunteja. Tämä talvi on ollut vahvasti pelipainotteinen minulle.

Tuleeko minusta himopelaaja? En usko. Kun Fallout 4 on pureskeltu loppuun niin se tietää sitten paluuta takaisin vanhoihin kuvioihin. "No biggie", kuten sanotaan. Falloutit ja pelit ovat väliaikaisia, Youtube ja masinan polkeminen on ikuista.

Kun Töölön kallis vuokra kääntyi puolet pienempään lainalyhennykseen, ja muutenkin asuinkustannukset putosivat roimasti, ei ollut vaikea arvata että ylimääräinen raha löytää itsensä väärillä teillä.

Ennen muuttoa jo ostaa mäjäytin pienet tammikuun ostokset keskellä muuttohulinaa. Muutamia kivoja linssejä M4/3-alustalle.

Sitten helmikuussa olinkin jo suuntaamassa Tampereelle ostamaan lisää M4/3-krääsää, nyt Panasonic G9 -paketin merkeissä. G9 on iso ja jykevä ja erinomainen M4/3-lippulaivarunko. Vietin Tampereella kiinnostavan, vaikkakin kylmän ystävänpäiväviikonlopun uuden kameran kanssa. G9 oli hyvä kokemus, mutta se vähän opetti minulle minusta. En halua kameraa joka tekee kaikesta liian helppoa. G9 meni kaupaksi kesäkuussa.

Hyvinkäällä on ollut tosi mukava ja helppo ostaa ja myydä kamerakamaa. Ihmiset tulevat Helsingistäkin asti mielellään ostamaan myymiäni tavaroita. Toisaalta minun on helppo käydä Helsingissä tai Tampereellakin asti ostoksilla.

Maalis-huhtikuussa päätin että (aiemmin edellisenä kesänä uudelleenostamani) Nikon Df ansaitsee kunnollisen kokeilun, ja sitä varten se tarvitsee linssejä. Ostin paljon siinä kevään aikana linssejä Nikonille. Lisäksi laitoin kameran JAS-tekniikalle huoltoon ja tähyslasin vaihtoon. Minulla oli kameran kanssa ennen huoltoa huomattavan paljon lystiä ja uudet linssit toivat uusia ulottuvuuksia mitä en esimerkiksi Leicalla saanut. Mutta huolto kesti pitkään ja sen aikana ehti se momentti hiipua. Nyt en ole saanut puoleen vuoteen kamalasti irti kamerastani.

Kesällä tuli vastaan hyvin hinnoiteltu Leica M9-P, joten ostin sen ihan kokeilun mielessä. Hinta oli sellainen, etten voi tehdä paljoa tappiota jälleenmyydessäni. En tehnytkään.

M9-P kun meni kaupaksi niin oli pimenevä syksy edessä. Olin tyytyväinen siihen, että M240 on niin hyvä kamera minulle. Nikon on hyvä kamera myöskin, mutta M on enemmän oma kamera. En voinut vastustella joitain vanhoja kiusauksiani kun tilillä säteili kaikki ne rahat joita M9:n myynti sinne toi. Oli pakko laittaa isosti palamaan.

Toteutin vanhoja ostoslistan ideoitani nyt kokeiluinvestointeina. Ostin Panasonic S1 -peilittömän järjestelmäkameran jossa on erinomaiset kaikki. Ideana oli että se voisi tarjota omalla tavallaan paremman TTL-kokemuksen kuin Nikon Df. Lisäksi kameralle voi sovittaa lähestulkoon ihan mitä lasia tahansa. Toistaiseksi en ole edes alkanut yrittää realisoida näitä ideoita kameran kanssa. En tee paljoa tappiota jos/kun myyn sen pois. Tähtäsin ja jahtasin taas sen verran edullisen diilin ko. kamerarungosta.

Hulluus ei jäänyt siihen vaan loppusyksystä myös ostelin kaikenlaisia muita pikkukameroita, kun spottailin hyviä diilejä. Vanha Fujifilm X100 tuli takaisin talouteen. X100-mallisto on upea ja nyt sain sellaisen yksilön edullisesti niin mitäpä olen vastaansanomaan.

Ostin myös M4/3-kameroita lisää. Nyt on hopeinen Panasonic GX85 mustan rinnalla. Sitten löysin edullisen Panasonic G85:n. Kylkäisinä tuli mm. Olympuksen 17mm f/1.8 joka minulla oli jo kertaalleen vuonna 2018, mutta en silloin pitänyt siitä. Nyt pidän tästä vähän enemmän. Ehkäpä sen takia kun tämä tuli ostettua käytettynä puoleen hintaan siitä mitä maksoin ekasta uutena. Oma makuni linssien piirron suhteen on myös muuttunut neljässä vuodessa.

Jos nämä kaikki eivät riitä niin joulukuussa bongasin epäonnessani upean diilin Leica-kamasta. Helsinkiläinen herrasmies myisi hyvänkokoisen Leica-paketin toista tonnia alle pätevien markkinahintojen. Olin epäileväinen ja varovainen, mutta silti ajattelin että pitäähän minun tämä tarkastaa sillä siinä olisi paljon hyvää juttua melkein "puoleen hintaan". Katuisin joka tapauksessa jos jättäisin rahaa "hyllylle".

Nyt minulla on sitten musta M-P 240, minulla on TTartisanin 50mm f/0.95 talvikäyttöä varten, minulla on Elmarit-M 24mm f/2.8, ja minulla on vanha tuttu Summilux-M 50mm f/1.4 ASPH. Kyllä. Samainen Summilux-malli, jonka ostin vahingossa syksyllä 2019, ja yritin myydä vuonna 2020 ja sain viimein vaivoin myytyä keväällä 2021. Ja nyt minulla on sellainen taas tässä, arviolta puolella siitä hinnasta mitä maksoin ensimmäisestä.

Tämä on ollut aikamoinen vuoristorata kamerahömpän suhteen tämä vuosi. Tulevana vuonna 2022 meno ei välttämättä kiihdy mutta jos se pysyy samanakin niin aika hullusti menee.

Kaloreiden laskeminen on edistynyt vanhaan malliin. Ruoan suhteen olen kasvatellut kasvisten määrää lautasella ja ehkä muutenkin alkanut monipuolistaa ruokaympyröitäni. Tämä saattaa näkyä ruokakuluissani hieman.

Olen nyt Hyvinkäällä innostunut Wolttailemaan lounaita kotiovelle aika usein. Liiankin usein, täytyy myöntää. Jos harvinainen luksus muuttuu jokaviikkoiseksi arjeksi niin sitten se on hukkaanheitettyä rahaa. Minulla on yksinasuvana aikaa tehdä omia pöperöitä.

Ajattelisin, että UV-tavoitteena voisi olla laittaa Wolt henkilökohtaiseen blokkiin ja pikemminkin miettiä, mitä kaikkea saman rahan laittamisella lähikauppaan voisikaan saavuttaa.