Talo oli käsittääkseni alkuperäisen asukkaansa miehittämä aina vuoteen 2013-14 asti kun sen asukas kuoli pihalle. Perikunta laittoi Sätöksen myyntiin keväällä 2014, ja ostin sen muutamaa kuukautta myöhemmin.

Minä asuin siinä elokuusta 2014 toukokuuhun 2019. Uusi omistaja ei saanut siihen uutta vuokralaista, ja näin talo jäi ilman viikottaista huolenpitoa.

Kaksi talvea ilman isäntää tekevät tehtävänsä. Talo seisoo edelleen ryhdikkäästi pystyssä, mutta parin viimeisen kuukauden aikana (toukokuun ja lokakuun välillä) sieltä on putki hajonnut ja on vuotanut lattioille jonkin aikaa. Myyjän kanssa sanattomasti tulimme siihen tulokseen, että tästä ei tehdä mitään kauppoja.

Jos talo ei ole nyt ihan kuollut niin sitä se on viimeistään tämän talven jälkeen kun myyjä nykäisi virrat pois talosta, antaen sen mennä kylmilleen. Vertauskuvallinen hengityskone on sammutettu.

Olin niin yhtä Sätöksen kanssa. Ehkäpä talo kehitti symbioottisen suhteen kanssani ja ei osannut enää elää kun lähdin pois. Ja nyt täällä Hyvinkäällä huomasin niin kaipaavani sinne suuntaan. Mutta oli liian myöhäistä.

Raptitude-blogia pitävä David Cain oli sopivasti kirjoittanut tekstin, joka käy eräänlaisesta eulogiasta Sätökselle.

You always know when you’re doing something for the first time, and you almost never know when you’re doing something for the last time.

En muista, minkälainen oli jäähyväiseni Sätökselle. Tiesin paikan hyväksi asua, mutta en varmaan olisi osannut ikimaailmassa arvata, että sinne olisi tieni voinut viedä takaisinkin.

Omistajalla on pieniä suunnitelmia tontille. Ehkäpä pieni kesämökki oman perheen käyttöön puretun talon raunioille?

Saan kuulema tulla katselemaan sinne milloin vain olen maisemissa.

Tämä kuva on viimeinen ottamani, sekunteja ennen suru-uutisia. Viimeinen ennen kuin Sätöksen unelma mureni pois.

Sätöksen idea tulee elämään. Otin jonkin verran valokuvia Sätöksestä ja jo vuonna 2019 mietin että rakennan kevytmielisen kuvakirjan talosta ja siellä asumisesta. Nyt sen kirjaprojektin voisi oikeasti toteuttaa.

Suomi on täynnä Sätöksiä. Mutta kynnys valita joku umpimähkään on valtava. Jo kynnys lähteä Hyvinkäältä originaaliin Sätökseen oli iso, ja kokonaisuutena arveluttava operaatio. Miten sitten jonkun uuden talon kanssa jossain?

Haluan ottaa taukoa näistä kysymyksistä, ja nauttia halvasta ja autottomasta asumisesta Hyvinkäällä ja nauttia sen parhaasta puolesta: lyhyestä välimatkasta Helsinkiin. Se säästyvä raha, minkä laittaisin Sätöksessä palamaan jo elämän pakollisuuksiin, toivottavasti löytää jonkun hyvän ja elämää parantavan määränpään täällä missä nyt asunkin.