Unohtakaamme suuri osa arjen realismista ja aloitellaan näillä elämän pienillä mukavuuksilla, jotka tulee mieleen asioina, joista on nyt jäänyt paitsi.

Olen laskenut hiljattain asumiskuluja ja kustannuksia uudelleen. Nyt hieman paremmin käytetyt lähteet mielessä ja enemmän kommentointia että mistä ja miten luvut on saatu. Kaikkea en voi ennustaa. Vanhoja kustannuksia 3 vuoden takaa olen paisutellut 10 prosenttia korkeammaksi.

Luvut ovat laskettu sellaiseen ajankuvaan, jossa töihin toimistolle pitää mennä 2,5 kertaa viikossa. Firmani Vantaan toimisto juuri muutti kauemmaksi minusta ja Hyvinkään matka-aika ja matkakulut ovat nyt taas askeleen lähempänä sitä mitä Sätöksessä olisi matkakulut Joensuuhun.

Numerot ovat lyhykäisyydessään tämmöiset, laskettuna nyt elokuussa 2021.

Noin 50 euron erotus Sandelsin eduksi. 50 euron lisäys, jos Sätökseen menisi. Ei kummoisesti, kun tämä lisäys tarjoaa kuitenkin 80 minuuttia vähemmän työmatkaa toimistopäivää kohden. Se tarjoaa myös vapaan "autoedun" ja sisältää polttoaineetkin 16 tuhannelle kilometrille.

Autoa tuo 50 euron lisäkustannus ei sentään tarjoa. Autovalinnan suhteen voi olla montaa mieltä, hommatako halpa auto käteisellä vai ostaako vähän prameampi kiesi pihaan ja maksaa osamaksua. Autolainan lyhennys ja lainan korot toisivat Sätöksen kuluihin ylimääräisen 161 euron kuukausilisän. Oma valinta, miten asiaan suhtautuu. Autolaina ei kestä ikuisuuksia ja sitten kun se on maksettu pois, sitä ei tarvitse enää laskea mukaan lukuihin – toisaalta arvonalenema on aina myös hankalasti arvioitava tekijä. Kuten sanottua, tässä ehkä joutuu menemään makunsa mukaan.

Yhtenä autokuluna Sandelsin puolella voisi pitää sitä, että olen tänä vuonna vuokrannut auton kahdesti, yhteensä neljäksi viikoksi. Nämä ovat olleet pitkälti huviajelua ilman hyötytarkoitusta, joten niitä ei ole laskettu noihin laskelmiin. Mutta kuitenkin 650 euroa olen laittanut vuokra-autoiluun täällä asuessani. Se on jo selkeä osuus Sätökseen laskemistani kuluista ja jos tämän sisällyttäisi noihin yo. taulukon lukuihin niin Sätöksen ja Sandelsin kulut menisivät tasoihin.

Sätöksen menoihin en ole arvioinut – liiallisen arvaamattomuuden takia – talonpitoon liittyviä menoja. Niitä on selvästi tuleman tuohon päälle. Mutta tuleepa niitä taloyhtiöissäkin ajan kanssa. Kolmen tonnin ikkunanvaihdokset nyt seuraavana lähitulevaisuudessa ja sen jälkeen lisää. Meneekö Sätöksessä montaa tonnia mihinkään – hyvin vaikea sanoa. Ajatuksena en ole niin kamalan huolissani tästä.

Auto on Sätöksessä pakollinen komponentti, ja se on myös Sätöksen merkittävin osuus menoista. Polttoaineet eivät ole ainakaan halpenemaan päin, huollot maksavat ja ne tulevat joskus ihan puskista.

Ei ole ihan ennakoitavissa että miten korona-ajan 100% etätyöskentely näkyisi Sätöksen autoilussa. Toki polttoainetta menee vähemmän mutta huoltojen tarve ja laatu ovat vähän kysymysmerkki. Rahanarvoinen työmatkavähennys on ainakin pois pelistä tämän aikaa.

Minun kaikki autot ovat olleet halpoja romuja tähän mennessä. Jos nyt sitten nostaisi budjettia ja hommaisi jotain kenties luotettavampaa alle, jotain luksuksentapaista?

Halpa auto olisi minulle nyt 2-3 tuhatta euroa. Joku järkevä Toyota 2000-luvun taitteesta kenties? Joku sanoo, että pelkkiä pommeja vanhat romut, mutta olen itse epäileväinen moisia väitteitä kohtaan. Autot ovat yksilöitä ja joskus uusikin auto voi temppuilla ja joskus vanhempi ajokki kestää vuodesta toiseen ilman huoltoa.

Voisin ostaa halvan auton ja ajella sillä aikani ja sitten ostaa hieman hienomman auton ja näin kiivetä ylöspäin. Itseni tuntien tämä ei tule onnistumaan. Kun auto on pihassa ja sillä pääsee Aasta Beehen niin kaikki tarve ja himo lakkaa olemasta. Ei silti käy kieltäminen etteikö Sätöksessä esimerkiksi olisi joillekin arjen luksuksille käyttöä. Nelivedolle olisi käyttöä ja maavara on poikaa.

Jos edellisten pointtien perusteella mennään hintaluokassa vaikka aina kymppitonniin asti niin alkaa olla monenlaista vaihtoehtoa, Mersuja ja Toyotaa ja varmasti muitakin merkkejä löytyisi, ketä kiinnostaa?

Mersun E-sarja ja Toyotan Rav4:n kolmas sukupolvi ovat nousseet pinnalle kahtena kandidaattina minulle. E-sarjan tietää hyväksi ajoksi, toisaalta tuo Rav4 olisi nelivetoisena katumaasturina aika siisti Sätös-auto. Nelivedon manuaalisesti kytkettävä lukko kruunaa kokonaisuuden. Toinen selkeä tekijä joka vetää minua Rav4:n suuntaan on takaluukun aukeaminen sivulle, kuten tavallinen ovi. Epäilemättä seksikkäin tapa toteuttaa viisiovinen auto. Sitä ei sitten talvella hydrauliikka tai mikään pääse sotkemaan. Lisäksi tämä muotoilupäätös toistaa entisaikain maastoautojen kaikuja.

Sen lisäksi että minun on oman luonteeni kannalta paras mennä suoraan vaikka 8 tonnin mersuun kuin kitkutella ensin jonkun 2 tuhannen euron auton kanssa, on autolainan korko loppupelissä aika pieni kustannus. Alle 30 euroa kuukaudessa. Saatko myytyä väliaikaisauton vuoden jälkeen niin ettei tule otettua 300 euroa luovutustappiota? Etenkin kun ajoneuvoille syntyy aina jotain omistajanvaihdosoireita yleensä heti kauppakirjan teon jälkeen.

Sätös on kiedottu taloudellisten murheiden ympärille. On talohuolia, on autohuolia, on Sandelsin myymiseen liittyviä kustannuksia ja huolia.

Kun poistetaan nämä taloudellisten huolten kääreet ja mennään asian ytimeen niin mitä on perimmäinen huoli ja murhe?

Voisiko se olla, että Helsingissä pääsi maistamaan palan taivasta ja että Hyvinkäällä on ikävä olla vain koska tietää, mitä Helsinkiin jäi? Voiko tästä johtaa että Sätöskin, yhtenä aikana yksi unelma ja tontti taivasta, olisi nyt Helsingin jälkeen enää mitään?

Sätökseen kun menee niin toki Helsinki ensinnäkin alkaa muuttua muistoksi vain. Haavat pääsevät paranemaan siinä missä Hyvinkäällä asuessa ne pysyvät auki. Voi olla silti outoa, todella outoa, palata vanhoihin asuinkuvioihin 3 vuoden jälkeen. Muistan ajomatkan Joensuuhun kyllä ulkoa. Sätöksen hyviin puoliin on varmasti helppo palata mutta voivatko ne huonot puolet olla nyt piirun verran huonompia?

Ja talon kunto siihen päälle mutta tämä on taas sitä taloudellisista asioista murehtimista.

Se on Sätöksen paras puoli ehdottomasti. Että kaikista sen ongelmista pääsee eroon rahalla.

Helsingissä aloitin ahkeran säästöohjelman syksyllä 2019 ja pääsin siinä hyvin vauhtiin, ja jo seuraavana kesänä mietin että mitä varten minä säästän kun se ei tunnu suoraan parantavan elämänlaatuani. Mitä tilille kertyvät numerot auttavat nyt tai viiden vuoden päästä tai kun rikon sadan tonnin rajan tai mitä tahansa. En käy ravintolassa tai elämyksillä, en silloin kun tilillä on 500 € ylimääräistä enkä luultavasti silloinkaan kun siellä on 50000 €.

Helsinkiä pidän elämäni parhaana ajanjaksona, mutta joku levottomuus minua ehkä sielläkin vaivasi. Ehkä valokuvaharrastukseni innostus peitti kaupunkiasumisen huonoja puolia, jotka tulevat nyt Hyvinkäällä vahvemmin esiin kun valokuvapotentiaali on vähäisempää.

Seuraa simppeliä matematikkaa: 1 + -1 = 0. Eli jos minulla on nyt yhdessä kädessä säästöjä, jotka eivät tee onnelliseksi, ja sitten on toisessa kädessä eräänlainen rahareikä joka tekisi ehkä onnelliseksi, niin miksen vain lyö käsiäni yhteen?