Töölö ei tainnut koskaan olla minulle se ykkössijan paikka, vaikka täälläkin on hirveästi urbaania idylliä (valikoiduissa paikoissa). Hyvät liikenneyhteydet silti painavat isosti vaakakupissa Ullanlinnaan verrattuna. Ja hintataso on Kallion kanssa samaa, hieman siedettävämpää tasoa.

Lähin isompi (halvempi) kauppa on K-Supermarket tällä kertaa. Yllätys on iso, kun huomaan että ko. kaupan hintataso on hyvin lähellä meidän paikallisia S-marketteja. K-kauppaa on mukava tukea, ja onhan siellä vähän erilainen valikoima siitä, mihin olen tottunut. Toivottavasti siellä on vielä itsepalvelukassat niin hyvä tulee!

Kilometrin päässä onkin jo kaikki Kampin palvelut. Pasilaan tulee sitten Prisma jossain vaiheessa, josta ainakin pitäisi olla siisti tulla Töölöön myös.

Vanhoja tekstejäni on nyt mukava lueskella. Kaupungin idylli vs. maaseudun realiteetit. Töölössä ei ole putiikkeja samalla tavalla kuin Ullanlinnassa, mutta jos sitä allenmaista fiilistelyä haluan, ei sinne pitkään mene kävellä.

Asunto nyt ainakin vaikuttaa olevan juuri sellainen oikeaoppinen paksuseinäinen 20-luvun talo, jonne ei turha meteli kantaudu. Upea homma. Töölössä on pari jazz-paikkaa ja sitten Punavuoressa varmaan loput. Kävelymatkan päässä on myös oikea vanhanaikainen itsenäinen elintarvikekauppa.

Näistä varmaan kirjoitan myöhemmin lisää. Asetuttuani taloksi.

Kävin toki Helsingissä maaliskuun lopuilla lyhyen tapaamisen merkeissä. Pitkän ja monotonisen Sätös-talven jälkeen maaliskuinen matka toi aivan uudenlaisia tunnelmia pinnalle.

Junassa esimerkiksi oli hyviä tilaisuuksia olla kohtelias kanssaihmistä kohtaan. Tämä on asia, joka ei työmatkaliikenteessä henkilöautoillessa ole aivan niin helppoa. Saati että sitä haluaisikaan olla, kohtelias. Mutta siellä perhana junassa ajattelin että tämmöinenkin positiivisten eleiden elämä voi onnistua.

Sillä matkalla majoituin Ruoholahdessa. Siistiä seutua, mutta arkkitehtuuri muistutti liikaa jotain Joensuuta. Tosi kätevästi pääsee Kamppiin tai Rautatieasemalle ja kaikenlaista hyvää palvelua on saatavilla – mm. 24-tuntinen Citymarket. Ruoholahteakin uskaltaa kehua huokeana matkakohteena ulkopaikkakuntalaiselle, joka haluaa/tarvitsee käydä Helsingissä.

Tapaamisen jälkeen minulla oli reilusti aikaa ja päivä oli lämmin. Kävin Aurinkolahdessa nauttimassa lämpimästä auringosta. Paljon tulikin vain istuskeltua, koska kamerat eivät sillä kertaa olleet mukana matkassa. Totesin, miten paljon luontoa Helsingissä näkee ja kokee esimerkiksi ihan arkisten lokkien muodossa. Sätöksessä ei vielä maaliskuussa paljoa linnuista kuullut.

Sitten tietty panin vielä oikein merkille, miten paljon helsinkiläisen liikenteestä tapahtuu kiskoilla. Ratikat, lähijunat ja metro. Kaukana siitä, miten se on Pohjois-Karjalassa. Junia jos näemme, ne ovat rahtijunia. Hauska pieni yksityiskohta.

Onkohan minulla vielä pari huomiota tuosta pariviikkoisesta, joita tein asuntojahdissa. Vapun yhteydessä kaupunki oli jumiutua, ei tuo liikenneverkko ihan kestä kaikkea. Vappuaaton alkuillasta nautiskelin tiheistä vuoroväleistä ja ajattelin, että hyvä kun näin. Mutta paria tuntia myöhemmin alkoivat yhteydet tahmata. Ratikat eivät kamalasti kestä isoja laumoja humalaisia opiskelijoita, ja linjoille päätettiin tehdä jotain korvaavia ratkaisuja, jotka näyttivät olevan sitäkin ruuhkaisempia. Onneksi töölöläisenä voin aina kovan paikan tullen kävellä kotiin.

Vappupäivänä liikennemeno vähän jatkui kun henkilöautoilijat ja ratikat ja kaikki muodostivat hyvän suman Punavuoreen ja Kaartinkaupunkiin – kaikkialle eteläiseen Helsinkiin. Taaskin, hankaluudet koskettavat lähinnä Kampista etelään kattavia yhteyksiä, ja jalankulkijoita ei kosketa mikään.

Jahdin jälkeen tulin kotiin ja hyppäsin autoon: olihan sekin aika mainio tunne istua mukavasti kuskinpenkissä ja pöristellä eteenpäin. Kallista lystiä, mutta omat juttunsa siinä. Nyt siis tässä kontekstissa, että tulin alkuillasta ja ajelin vain kotiani maalle. Ei liikennettä, ei hikeä. Kaikki autoilun mustat kääntöpuolet (pysäköinnin etsiminen väestötiheissä paikoissa, (yllätys)huollot, kävelykunnon heikkeneminen) ovat edelleen hyvin mielissä.

Muutto tapahtuu aivan kesälomani alussa, joten minulla on neljä viikkoa aikaa asettua taloksi. Vasta työhön mentäessä alkaa varmasti asumisen todelliset varjopuolet tulla eteen. Mutta nautitaan nyt tästä kuherruskuukaudesta ensin niin hyvin kuin on mahdollista.

Viimeinen viikko Sätöksessä ja täällä on ollut mukavaa nyt. Mopoilijatkaan eivät enää nosta karvoja pystyyn, koska päiväni täällä ovat luetut ja toisekseen meluun on nyt pakko tottua. Pitää varmaan pakottaa itseni käymään saunassakin vielä yhden viimeisen kerran täällä.