Vuosi alkoi lennokkaasti Japanin lumisissa maisemissa tammi-helmikuussa. Olin siellä pyörät kaksi kuukautta, joista ensimmäinen oli kesälomaa ja toinen etätyötä Tokiosta käsin. Tapasin vaimoni siellä face to face ja asiat olivat taianomaisia.

Kevääksi Suomeen takaisin ja kaikenlaisia suunnitelmia ja pohdintoja oli ilma sakeana. Kotimaanmatkailin vanhaan tapaani ja erilaiset vuokra-autot palvelivat. Keväällä oli Citroën ajossa (polttomoottori + automaattivaihteisto = en tykännyt) ja kesällä juhannuksen ympärillä hybridisähköinen kiinanihme MG3 (tehopeli ja Yarikseen kehuttavasti vertailtava toiminnallisuus + upea maantieajettavuus = tykkäsin). Myöhemmin alkutalvesta oli manuaalivaihteinen Hyundai i20 vielä ajossa. Ihan näppärä ja manuaalivaihteisen auton voimansiirron keveys tuntuu ihanasti. Mutta ehkä tämmöinen hinnat-alkaen-malli on liian karvalakki minulle…

Miksi noteeraan autovalinnat tässä? Auton pitkäkestoisempi liisaus tai ostaminen voi tulla kyseeseen pian.

Asiat villiintyvät, ja heinäkuun lopussa lennän takaisin Japaniin, josta jatkamme Filippiineille naimisiinmeno mielessä. Hektinen kolmiviikkoinen Filippiineillä ja sen jälkeen semirentouttava kuherruskuukausi oli viikko Hokkaidossa. Pieni hybridi-Toyota alla, mallia ei ole suoraan saatavilla Euroopassa mutta se on Aygon ja Yariksen välimaastoa. Siinä yksilössä bugasi B-ajo eli akkua lataava moottorijarrutuksellinen erikoisvaihde. Piti ajaa enemmän tavallisessa D-moodissa.

Naimisiinmenon jälkeen koitti paluu Suomeen, missä alkoi olla syksyistä ruskaa kurjuuden ja kylmän lisäksi. Ruska oli tänä vuonna poikkeuksellisen hyvä! Se lievitti Suomeenpaluun tuskaa ihan hyvin.

Häiden jälkeen on alkanut paperiruljanssi, jonka lopullinen tehtävä on yhdistää uudelti muodostunut perhe Suomeen. Jotkut askeleet ovat olleet tuskallisen hitaita kun ensin erehdyimme kysymään dokumentteja paikallishallinnon byrokratiasta. Filippiinien liittotasavallan tjsp tason virastot toimittivat papereita viikoissa, siinä missä paikallinen valta vielä pyörittelee peukaloitaan kuukausien jälkeen. Menetimme kaksi kuukautta tällä tavalla, mutta kukapa näitä laskee.

Avioliitto pitää vahvistaa ja notarisoida ensin Filippiineillä, sitten Suomessa. Tämä vaihe on nyt menossa näin vuodentaitteessa. Kun Suomi tietää avioliitosta, on meillä hyvät eväät aloittaa oleskeluluvan hakeminen Migrissä. Kestääkö siinä uhatut 9 kuukautta (max) vai jotain vähemmän, siltä väliltä? Tällä hetkellä näyttää hyvältä, että seuraava joulu vietetään yhdessä.

Papereiden odottelu on odottelutyötä, ei siinä muuta. Odottavan aika ja sitä rataa.

Vanha ATK (kokoonpanon nimi on pihlaja) palveli juhannuksesta 2013 jouluun 2025 ja hitto vieköön kun palveli hyvin. Miedosti ylikellotettu Intel i5 2500k kulki 4.2 gigahertsin kelloilla ja päivittäisaskareet sujuvat sillä hyvin vielä tänä päivänäkin. Mutta jotkut erikoishommat, kuvankäsittely ja sovelluskehitys, alkoivat takuta sen verran pahasti että oli vain ajan kysymys että milloin uusitaan.

Tässä suunnittelussa meni varmaan sen nelisen vuotta ennen kuin jaksoin toteuttaa. Ja tietenkin ajankohta oli supisurkea, ottaen huomioon DDR5-muistin räjähdysmäisen hintakehityksen.

Yhtä kaikki, uusi ATK on ostettu black friday -tarjouksista ja kasattu ja viimein toiminnassa. Typerän ylimitoitettu ja -lämpöinen Ryzen 9 9950x palvelee nyt 16 ytimensä kanssa, muistia sen kaveriksi 96 gigatavua. Vanha ATK maksoi 180 euroa ja palveli 10+ vuotta. En voi perustella mitenkään että miksi nyt piti maksaa yli 1500 euroa näistä komponenteista seuraavaa kymmentä vuotta varten.

Yhtä kaikki, uusi ATK on nimetty uneliaaksi paremman nimen puutteessa ja sen päälle vanhojen juttujen migraatio on vielä työn alla. Sen sanon, että Gentoon laittaminen ei ole koskaan ollut helpompaa. Xorg ja Pulseaudio laitettu, systemd:tä ei. Hommat pelaavat sulavasti ja isoja kipuiluja softan kanssa ei ole ollut.

Vanha ATK saattaa muuttua NAS-purkiksi, koska noin vanhan tavaran jälleenmyyntiarvo on sen verran alhaista.

Vuonna 2025 ei tullut blogattua. Aihetta olisi ollut, mutta laiskuus ja kynnyskysymykset ja parantelu-unelmat hidastivat laiskaa liikaa.

Näkisin kyllä, että teknisien pohdiskeluiden kirjoittelu ääneen ja niiden julkaiseminen olisi varteenotettava idea. Jonkinlainen siisti arkkitehtuuri on myös mielessä.

Mitä vuodelle 2026?

Maalis-huhtikuussa takaisin Japaniin. Sään puolesta se ei näytä mitenkään mairittavalta ajankohdalta käydä. Mutta onpahan sentään kirsikka kukassa.

Töissä refaktoroimme työskentelyprosessia. Tämän koen tärkeimpänä muutoksena kun mennään eteenpäin elämässäni, missä pitää olla sovittelemassa perhettä ja työpäivää ja vapaa-aikaa mahtumaan samaan vuorokauteen. Konkretia jätetään pois tällä kertaa.

Painonhallinta on pysynyt mukana kuvioissa, enemmän tai vähemmän. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että "vähemmän" on oikein. Tämä jatkuu puolestani samaan malliin, jos muuta kehonhuoltoa kasvatan asioiden ohelle. Harmittavasti crosstraineristani aka. "Masiinasta" hajosi osa, ja kardiokuntoilun harrastaminen kotioloissa on nyt vaikeaa. Tekisi mieli heivata koko roska pois, mutta se maksoi aika paljon eikä ole 'tienannut' itseään takaisin.

Sitten on paljon taloudellista valmistelua luvassa sitä onnellista hetkeä kohtaan kun vaimo saadaan tänne. Hän ymmärrettävistä syistä ei voi työllistyä ihan sormia napsauttamalla, joten katsellaan vähän että miten siinä sitten.