Vuosi 2019
Vuosi 2019 meni vauhdikkaasti – nykyisin valitettavan yleinen teema. Vuoden merkittävä tekijä on selkeästi tämä toukokuinen muuttoni Outokummun Sätöksestä Helsingin ytimeen. Muuta jännittävää ei ollutkaan, aikani täällä on kulunut sutjakkaasti uusia paikkoja tutkiessani.
Helsinki
Ensin vietettiin nautinnollinen talvi Sätöksessä ja ajastin itselleni pääsiäisen päälle huhti-toukokuun taitteeseen pariviikkoisen asuntometsästyksen Helsinkiin. Etukäteissuunnittelu ja aggressiivinen hyökkäys vuokramarkkinoille oli toimiva idea, ja loistava vuokra-asunto löytyi heti ensimmäisenä varsinaisena jahtipäivänä.
Muuton ajastin aivan kesälomani alkuun, jolloin olisi kokonainen kuukausi aikaa asettua taloksi. Pitkä kuukausi ilman sen kummempaa agendaa oli vähän tylsä, olisi pitänyt ottaa kaksi + kaksi viikkoa eri vuodenaikoina. Ensimmäinen kesä oli hyvä ja ei ainakaan liian kuuma. Pehmeä laskeutuminen takaisin pienen kerrostaloasunnon kesärealiteetteihin.
Muuttokuorman kanssa oltiin Sätöksen uuden isännän kanssa myös hyvin huolellisesti etukäteen suunnittelemassa ja pakkaamassa. Muuttopäivänä mentiin todella sutjakkaasti Suomen halki. Aamukahdeksalta oltiin kuorman kanssa Sätöksentiellä ajamassa, neljältä iltapäivällä oltiin kaikki tavarat saatu kannettua asuntoon sisälle. Potentiaalienergioiden laki oli valtavan toimiva taas, kamalan raskasta ei ollut mikään kun kannettiin autosta tavarat aulaan ja siitä hissillä kerrokset ylös.
Nyt 6-7 kuukautta laskentatavasta riippuen Helsingin Töölössä asuneena en voi kuin kehua paikkaa. Oli hyvä valinta. Kyllä minä hieman kaipaan takkatulen hajua ja ääntä ja kuivattavaa vaikutusta, ja nyt talven tullen olisi kiva jos edes olisi jotain lunta maassa. Välillä tuntuisi hyvältä vähän ajella omalla autolla maisemia kuvaamaan. Mutta kaikin puolin on ollut erinomaista. Tämä on ollut hyvä ja fiksu päätös.
Valokuvahommat
2019 oli valokuvauksen vuosi totisesti! Vuosi sitten ostamani Leica M on osoittautunut varsinmoiseksi tehopeliksi ja inspiroivaksi työkaluksi. Hyvin manuaalisena vekottimena se pakottaa valokuvaajan luottamaan omiin vaistoihinsa, ja se on mitä piristävin asia.
Leicassa on omat rajoituksensa, mutta niistä huolimatta (ja osittain niiden ansiosta) kameralla on tullut paukuteltua isoja lukemia ylös. Alkuperäinen huoleni oli, että tulisin johonkin päätökseen M:n suhteen liian hätäisesti, ja asetin itselleni tavoitteeksi käyttää sitä vähintään vuoden ja kuvata sillä vähintään 10k ruutua. Vuosi on tullut täyteen ja 10k ruutua tuli jo elokuussa vastaan; nyt lopetellaan vuotta lukemiin 17060 tai sinnepäin.
Myymässä sitä en ole! Tässä on systeemi, joka varmasti jää muita systeemejä pidemmäksi aikaa haltuun. (Samaa sanoin Q:sta, aikaisemmin Fujista.) Kompakti, upea kuva ja painokin on loppujenlopuksi vain miedosti muita vaihtoehtoja isompi.
Pikselintiirailusta en ole harmikseni päässyt pois. Leicalla on näköjään ihan liian helppo tarkentaa oikein. Leica Q:ta en saanut myytyä suoraan, vaan hyväksyin vaihtokaupan Fuji X-T3:een ja setteihin. Vaihto oli taloudellisesti hyvä, nyt vain vähän mietin että miten Fuji ja Leica suhtautuvat keskenään. Fuji on paperilla fiksu, upea, ellei jopa täydellinen. Ei vain ole sitä sydäntä samalla tavalla kuin Leicassa. Toistaiseksi olen antanut Fujien lepäillä laatikoissaan aika pitkälti.
Näiden lisäksi lähdin kehittämään itseäni myös valokuvauksen taidossa. Ostin reilulla satasella erilaisia kehuttuja sommittelusta ja vastaavista kertovia tekstejä, olen niitä nyt tässä lukenut iltalukemisina. Lisäksi Helsingin myötä osallistuin syyslukukaudella erilaisille kansalaisopiston valokuvakursseille. Pääasiassa ideanani oli verkostoitua paikallisten valokuvaajien kanssa ja toissijaisesti kuunnella ja oppia uutta. Verkostoituminen ei ennustettavasti ollut helppoa, enkä siinä oikein onnistunut. Vähän opin uutta tosin, mikä oli mukava! Ostamistani kirjoista olen myös oppinut runsaasti katsantakantoja ja kaikenlaista.
Muita hommia
Elokuvien kulutus on taas kasvanut, kun on enemmän vapaa-aikaa käytettävissä, ja ajan voi organisoida ennakoitavammin.
Hifihommissakin tapahtui aika isoa mylläystä nyt kun mietin. AKG K1000 jäi nyt syrjään kun hankin suljetut studiokuulokkeet niiden äänenvaimennusominaisuuksien ansiosta. K1000 on edelleen kuningas, mutta ei käy kieltäminen etteikö laadukas kuuloketoisto ole tullut aika lähelle K1000:tta vuosien kehityksen saatossa. Suljetut kuppikuulokkeet sallivat lisäksi uusia juttuja musiikin nauttimisessa, vielä pitkälti kokeilematta. Tämä osa hifistelystä on potentiaalisesti vielä koluamatta auki, vahvistinsynergioista ja muusta nyt puhumattakaan.
Painonpudotusaspekti on ollut Helsinkiin muuton jälkeen taka-alalla. Vaa'an toin mukanani muuttokuormassa, mutta en ole vielä ottanut pois muuttopakkauksestaan. Mutuilen mielessäni, että sillä saralla edistytään ihan hyvin, tai ei ainakaan kerätä painoa.
Kuten jo sovin itselleni, muuttovuonna 2019 ei tarvinnut miettiä mitään isoja ulkomaanmatkoja. Sellainen tehtäköön nyt vuonna 2020, ja suoritetaan Yhdysvalloissa luultavasti.
Kesällä tai alkusyksystä sain kipinän aloittaa rahansäästö indeksirahastoihin ja muihin instrumentteihin aiempaa aggressiivisemmin. Nyt on tavoitteena laittaa noin 10 k€ syrjään vuosittain. Näiden tavoitteiden kanssa on ollut vähän haasteita odottamattomien valokuvaukseen liittyvien heräteostosten takia, mutta ei ole onneksi maailman mahdottomin operaatio. Opintolainaa on jäljellä n. 1200 euroa, mutta en vielä taida maksaa loppuja pois. Korot ovat minimaaliset ja pitää varmaan rakentaa pesämuna matkaa varten – mainittu kymppitonnin säästötavoite toki huomioonottaen.
Viime vuoden vaihteessa suunnittelemalleni kuvagallerian uudelleenkirjoitukselle/-luomiselle on nyt suurempi tarve kuin koskaan. Ei vain ikinä toteutunut, vaikka kuinka yritin patistaa itseäni tarttumaan toimeen ennen Helsinkiin muuttoa. Idea olisi hyvä, mutta harmittavasti se olisi vähän kömpelö tuossa Darktablen rinnalla. Pakko se on silti tehdä, koska Lightroom tai vastaava ei ole realistinen vaihtoehto enää. Ottamieni kuvien määrä on raketoinut sen mukaan, miten paljon olen ollut nyt ulkona kuvailemassa, käytännössä päivittäin ennen kuin nämä pimeät talvikuukaudet alkoivat.
Vuodelle 2020
Varmaankin polttavin homma olisi tuo kuvagalleria. Annan itselleni vähän ylimääräistä työtä ja lisähaastetta sen kanssa kun kirjoitan sen hienoilla hipsteriteknologioilla jotta se toimii myös nykyaikaisempana taidonnäytteenä sitten mahdollisille rekryäjille. Ja Clojurea on tullut muutenkin kirjoiteltua rikollisen vähän tässä!
Painohommista en osaa sanoa, mitä tekisi. Ei ole kamalasti kiinnostusta ruveta karsimaan ruokavaliosta juuri nyt. Pömppömaha ja läskireidet säilykööt. Kuntoiluohjelmat ovat olleet nyt kävelypainotteisia. Saa nähdä, mitä senkin kanssa mahtaa syntyä ajan saatossa.
Ulkomaanmatkaa pitää hieman huolehtia etukäteisvalinnoin niin, että se varmasti olisi lähelle yhtä loistava menestys kuin edellinen. Se Cali/Nevadan keikka 2018 oli kyllä loistava kaikin puolin. Tekisi melkein mieli suorittaa identtisesti samanlainen uudelleen, mutta kyllähän sen tietää, että toistettuna kokemus ei ole läheskään yhtä hieno. Parempi mennä muualle.
Kamerakuumetta voi olla, pimeinä kuukausina on se taipumus. Nyt on hyvä kutina, että maltan pitää malttini. Tuo säästötavoite on jotenkin niin isosti otsalohkossa kiinni nyt.