Vuosi 2018
Vuosi sitten kirjoitin vuoden 2017 kertauksessa, että vähätapahtumainen oli. Nyt tuntuu entistä vähätapahtumaisemmalta!
Vuodelle 2018 oli muutama ennakoitu peliliike luvassa: Helsinkiin muutto ja ulkomailla käynti mahdollisesti. Isoja hommia molemmat. Päädyinkin sitten suosiolla olemaan fiksu ja jakamaan nämä eri vuosille. Lähes kokonainen kuukausi Yhdysvalloissa osui kuluneen vuoden syyskuulle ja nyt sitten Helsinki on aika varma tapaus vuodelle 2019.
Matkailu ja valokuvailu jäikin tänä vuonna vähän vähemmälle, se jäi tuon ison ulkomaankeikan harteille. Siellä tulikin tietty kuvattua valtavat määrät laatua, kaiken opitun kulminoiduttua. Ehkäpä kuitenkin omaa taitoa ei tullut venytettyä rajoille samalla tavalla kuin vuonna 2017, enkä minä silloinkaan venytellyt kamalasti mitään.
Edellisvuoden lupauksiin kuului painonpudotus, ja vaikka muutamilla suunnanvedoilla paino onkin edellisvuoteen nähden laskussa, lasku on todella lievä. Kun Helsinki alkoi olla ns. päätetty homma, aloin luottaa sen varaan, että muutto ja elämäntapamuutos ratkaisisi asian puolestani. Toki luotan tähän edelleenkin. Mutta hei, paino on kuin onkin pudonnut edellisvuoteen nähden, joten ei huono?
Myös asia, joka on ollut varmasti koko vuoden ajatuksissa, mutta sain viimein vuoden loppua kohden toteutettua, on uusi journalointisysteemi, joka kattaa päiväkirjamerkintöjä ja muuta sentapaista. Ratkaisua pitäisi vielä jaksaa tuunailla eteenpäin, mutta kaikki aikanaan. Toki joku joukko omia ohjelmia on taas tullut kirjoiteltua, en nyt vain muista kamalasti, mitä.
Kamerahommelit
Aloitin vuoden 2018 pelkkä Leica Q laukussa. Se sai sitten alkutalvesta seuraa Olympuksen M43-kameran kanssa. Parivaljakkona kaksikko teki sopua ja on ollut hyvä kombinaatio. Tämä kahden kameran rinnakkaisolo ei onnistunutkaan aiempina vuosina, ja nyt oli mukava kyllä itseni kannalta kun löysin tavan käyttää eri kameroita rinnatusten. Iso kehitys!
Kuitenkin muutama mieto juttu Olympuksessa ja M43:ssa sai haikailemaan johonkin uuteen suuntaan. Ensin keväällä haikailin Leica M9:n puoleen, mutta sen jälkeen kamerakuume väheni isoa matkaa odotellessa. Vaikka matkakuvissa ei ollut tasan mitään vikaa, matkan jälkeen alkoi taas vähän kuume oirehtia ja nyt se kulminoitui ihan viimehetkillä Leica M-P 240 -kameran hommaamiseen. Iso investointi, ja saa nyt nähdä, mihin tästä voi järkevästi edetä.
Tämän koko ruljanssin kanssa tullaan näkemään, miten paljon lopputulokset (kuvien laatu) merkkaavat kuvauskokemuksen rinnalla. Ja toisaalta Leica M:n avulla uskon, että pikselintiirailun synnistä pääsen eroon. Tämä voi olla aika lupaava kehitysaskel vuodelle 2019.
Suunnitelmia vuodelle 2019
Helsinki on se iso homma tulevalle vuodelle. Autottomuus. Hyötyliikunta. Säännölliset ja tiheät kävelyreissut. Katukuvaus.
Manuaalitarkenteinen Leica M saattaa pyöriä nyt kovasti mielessä kun mietin tulevan vuoden suunnitelmia. Varmaankin paras UV-toive itselleni on kunnolla sitoutua käyttämään M:ää ja toteamaan syvällisen testauksen kanssa, että onko tämä nyt paras juttu ikinä, vai ei.
Kuvagallerian uudelleenmiettiminen lienee kanssa tarpeen seuraavan 12 kuukauden aikana. En nyt lupaile liikoja aiheesta. Nopeastihan sen rykäisee kuntoon, kunhan vain inspiraatiota tulisi.