Panasonic GX80 ja M4/3:n uusi ponnistus
Olympus EPL5 tai "Epeli" on toistaiseksi lähinnä epäonnistunut tehtävissään. Tai sanotaanko, että ne pari vähäistä kuvaustehtävää, joita olen sille antanut, ovat epäonnistuneet noin 50 % ajasta. Sen tarkennus etenkin Panasonic 35-100 -telezoomin kanssa on erityisen epäluotettavalla tasolla. Aikani kokeilin manuaalitarkentaa sitä mutta ei se ole tämän systeemin hengen mukaista sellainen.
Panasonic on ollut sellainen epäseksikäs vastine Olympukselle. Kaikesta huolimatta ihmiset saavat sillä tuloksia aikaan ja lopputuloksissa ei ole mitään epäseksikästä. (James Popsys Youtubessa on suositeltavaa katsottavaa siitä, miten Panasonicilla tykitellään maisemakuvia.) Ajattelin että kun minä pidän µ4/3:sta systeeminä ja ajatuksena niin paljon, että kyllä minun on annettava sille oikea mahdollisuus.
Voitaneen ehkä todeta, että olen itse aika kypsä Olympuksen hommille. Hyvät kuvat Olympus ottaa kyllä ja E-M1-mallisto on edelleen mietteissäni, mutta se Olympuksen lähestymistapa tarkennukseen ei ole oikein sinut itseni kanssa. Lisäksi Olympuksen klassisen hankalat valikot ja kaiken hyvän lisäksi Epelin "shutter shock" kiusaa hieman minua. Lisätään siihen se fakta että Epeli on painavahko kokoonsa nähden, on melkeinpä sitten 'sama' hypätä suoraan keskiluokan kameroihin takaisin.
On vain järkevää uhrata verraten vähän rahaa sille, että oikein kokee tämän Panasonic-leirin tuotteet. Oletan ainakin että yksi keskimalli GX80 riittävästi edustaa koko Panasonicin µ4/3-mallistoa.
Halusin kakkoskameraltani halpuutta ja keveyttä. EPL5 on halpa mutta ei järin kevyt. Panasonic GX80 ei ole kumpaakaan, tosin sanottakoon että 250 euroa ei ole maailman kallein investointi todella tasapainoisesta ja pätevästä tuotteesta.
GX80
Itselleni asettamani lupaus alle satasen rungoista ei käy toteen, mutta toisaalta en voi kyllä väittää etteikö tämä GX80 hauku 250 euron hintansa aika hyvin. Se on monella tapaa sama kamera kuin Pen-F mutta oli jo uutena selvästi halvempi. Valittujen Panasonic-linssien kanssa kuvanvakaimen luvataan tuovan melkein Pen-F-tasoista vakausta, joskin tätä en omien ensivaikutelmien saattelemana voi mitenkään allekirjoittaa.
Rungon laatu, nappulat ovat huipputasoa. Näytön laatu ja katselukulmat ovat huipputasoa. Panasonic-firmis ja valikot ja kosketusnäyttötoiminnot ovat huipputasoa. Automaattitarkennuksen laatu ja nopeus ovat Panasonic-linssien kanssa huipputasoa. (Tositestit tosin vielä tekemättä, eli pian nähdään onko GX80 Leica Q:n tasoa vai ei.) Näyttö on mallia "tilty screen" eli selvästi parempi kuin Pen-F:n tyhmä ratkaisu.
Rullat ja käynnistysvivun muistelisin Pen-F:ssä paremmiksi.
Tämän Panasonicin EVF on selkeästi kameran heikoin lenkki. Se on tosi surullinen. Mutta se ajaa asiansa, mitä muuta voi oikein pyytää etsimeltä? Vastapainoksi kaikki kirjoittelijat joka paikassa kehuvat tämän GX80:n näytön laatua ja kirkkautta kaikissa olosuhteissa. Se on todella hyvä, ällistyttävän hyvät katselukulmat kyllä.
Huvittavasti 4 vuotta vanhempi EPL-5 on internetin kuvanlaatutesteissä saanut paremmat pisteet kuin tämä GX80. Kuten kirjoitin Epelipostauksessa, mikronelikolmosten kanssa ollaan junnattu kuvanlaatuasioissa hyvän aikaa.
Panasonicin tietokonekikat
Panasonic on aika tietokone kyllä. Tämän faktan voi myös valjastaa omaa etua ajamaan. Entäpä jos 4K-kuvamoodi onkin tulevan kesän ykköshitti katukuvauksen maailmassani? Tämä on siis sellainen ominaisuus että kamera ottaa 4K-videota, mutta pakaten sen niin, että siitä saa otettua laadukkaita (pakattuja) 8-bittisiä still-kuvia ulos.
Todennäköistä lienee, että näitä hienouksia ei tule käytettyä. Kuten Olympuksen Livetimen ja muiden juttujen kanssa, niitä ei vain jaksa tutkia tarpeeksi. Epelin kanssa sentään tein yhden testivalotuksen Livetimellä. Ihan kiva. Epelin paras puoli lienee kyllä, että halpana runkona sitä ei tarvitse myydä pois.
Panasonic tunnistaa erilaiset tarkennuksen oikut, jokseenkin paremmin kuin Olympus, joka tuntuu että se tahallaan antaa ulos epäoptimaalisia tarkennuksia perinteisen operoinnin kustannuksella. Voin toki olla täysin väärässäkin.
Kamerassa on hyvä määrä automaattitarkennustyökaluja ja osa niistä näyttää myös valokuvaajalle rohkaisevan suurennetun esikatselukuvan siitä, mihin kamera tarkensi.
Kaikin puolin yltiöpositiivinen Leica Q:n tarkennuskokemus jos löytyy tästä Panasonicista niin se voi olla valtava juttu.
Olympus 75-300
Jotta ei hommat ihan liian järkeviltä näytä, tänään vielä heräteostoksena laitoin tilaukseen käytetyn Olympus 75-300 -megazoomin. Himmeä ja terävä lasi, joka kaipaisi Olympuksen huippuja kuvanvakaimia avukseen, saa nyt nähdä onko tällä mitä arvoa. Hinta ei häkellytä joten kaipa tämän kanssa sitten parit uudet kävelyt jaksaa tehdä joten on sillä maksettu pois.
Uusi yritys
70 euroa Epeliin, toinen 70 euroa Panasonicin pannukakkuun, sitten 250 tähän GX80:aan ja vielä kiellon päälle 270 euroa jonninjoutavaan telezoomiin. Kaikki tämä kuukauden sisään!
Alitajuntaisesti taisin päättää kaiken tuon Df-mietinnän jälkeen että µ4/3 ansaitsee vielä uuden mahdollisuuden osoittaa taitonsa.
Ja totta vieköön, asiat olisivat upeasti jos pystyisin tulemaan tajuihini jonkun kameran kanssa.