Tämä pikkulasi on ristiriitainen kokonaisuus samalla tavalla kuin moni muu pienikokoinen lasi. Sen pehmeys ja tarkennusalueen taipuminen tekee lasista varsin ylihintaisen kuvanlaatuun nähden. Toisaalta kiitos m4/3-runkojen puutteellisten manuaalitarkennusavusteiden (tästä lisää seuraavassa kohdassa) en voi oikein luopuakaan tästä lasista, jos mielin kuvailla zone focusta missään muodossa! M4/3-laseissa ei paljoa tapaa noita etäisyysmittoja, ja sovitetussa lasissa on taasen yleensä niin paljon polttoväliä, että sokkokuvaus ei onnistu.

Ongelmana on se, että (ylihintainen) Olympus olisi vielä palautettavissa Verkkikseen; voisin ostaa terävän Panasonicin tilalle ja sitten tarkastella tuo zone focus -tilanne uudelleen myöhemmin. Jos ZF onnistuisi helpommin, vaihtaisin varmaan epäröimättä. Kahdeksan päivän päästä palautusoikeus viimein päättyy. Yritän pyristellä palautushaluja vastaan ja pitää kombo kasassa.

Panasonicin 35-100 -zoomin kävin hakemassa paikallisilta kaupoilta ja se on kyllä varsin mallikas tehopesä kokoonsa nähden! Se on myös huomattavasti terävämpi ja optisesti melkein täydellinen. (Otin linssin vääristymäkorjaukset pois kun ne jostain syystä tekivät vain haittaa kuvalle: ehkä kamera korjaa vääristymät jo rungossa. Joskin outoa, että Olympuksen omalle lasille Pen-F ei tekisi korjauksia, mutta Panasonicille kyllä.)

Myyjän kanssa vähän haasteltiin, ja hän demosi myös aivan piskiriikkistä 12-32-zoomia Panasonicilta. Himmeä f/3.5-5.6, mutta mielettömän terävä taas kokoonsa nähden; lisäksi bokeh ja renderöinti on melkeinpä siistimpää kuin 17/1.8:n kanssa. Melkein tekisi mieli palauttaa tuo Olympus ja ostaa tuo zoomi tilalle!

Tämä runko on kyllä positiivisesti yllättänyt monella tapaa, etenkin sen tuottama kuvanlaatu on yllättävän hyvää, ja IBIS eli rungonsisäinen kuvanvakain on aika killeri. Yksi hyvä esimerkki tästä oli kun eilen otin 100 millimetrin polttovälillä (kinovastaavuus 200 mm) ja f/5.6-aukolla kuvan huoneenvalossa: valotusaika oli 1/6 sekuntia, eli tajuttomasti alle yleisen nyrkkisäännön (joka sanoo 1/FL, eli tässä tapauksessa 1/200 s).

Kuvasta tuli terävä ja tarkka. Kuvan otin ISO 800:lla, mutta jälkikäsittelyssä puskin kuvaa ylöspäin vielä 1,5 stoppia, eli efektiivisesti kuvan ISO-herkkyys on noin 2000:n tietämillä. Piskuinen määrä kohinanpoistoa ja kuvasta tuli oikein bueno m4/3-kuvaksi!

Mutta rungossa on myös monia ongelmiakin. Rungon fyysiset ominaisuudet ovat myös osittain vaillinaisia. Etenkin napit ovat loppupelissä liian tunnottomia, kuin Fuji X-T1:ssä oli. Elektroninen etsin on kyllä toisaalta lunastanut paikkansa melkein kärkipaikalle.

Iso juttu on myös tuo Olympuksen tuottama softa kameraan. Käyttöä estäviä bugeja en ole siitä löytänyt, mutta käytettävyys on heikkoa myös valikoiden ulkopuolella. (Joskin löydän joka päivä lisää uutta potentiaalia kameran kustomimoodeista, joihin voi koodata myös omat nappikustomointinsakin.)

Edelleen pahasti kirvelee tuo huonosti toimiva autofokus. Erittäin tarkan autofokuksen piti olla peilittömien kameroiden iso valttikortti, vaan vain Leica Q on tehnyt tämän oikein. (Mitenköhän Leica T/TL/CL hallitsee asian?)

Yksi ongelma on tuo etäisyysmitan puute. Fujifilm tekee oikein mallikkaan etäisyysmitan. Jos luovun Olympus 17/1.8:sta, ei minulla ole oikein vaihtoehtoakaan blind zone focus -hommiin. Mainioksi kehuttu Panasonic 20/1.7 olisi varmasti tiptop, mutta kuinka oikein pidän huolta, ettei sen tarkennus vahingossa keikahda johonkin äärilaitaan ja kuva menisi piloille. Ilman etäisyysmittaa en oikein muuten kuin säännöllisesti uudelleentarkentamalla mutuarviolta johonkin läheiseen.

Kirjoitin Olympukselle sellaisesta toiveesta etäisyysmitan lisäksi, että entäpä jos kameran "Home point" -käsite laajennettaisiin kattamaan myös manuaalitarkennus. HP on siis Olympuksen tapa sanoa, että resetoidaan kameran autofokuspiste johonkin käyttäjän asetettavaan oletuspisteeseen. Olisi varmaan helppo koodata manuaalitarkennukseen samanlainen idea, eli joku ennalta asetettava etäisyys, johon kamera tarkentaisi lasin HP-nappia painettaessa. Yhtäkkiä kamera olisi tykimpi katukamera kuin katujen kuningas, Ricoh GR!

Olympuksen JPEG:ejä en ole edelleenkään käytellyt paljoa, mutta nuo kameran tekemät mustavalkokonversiot saavat jalat veltoiksi.

Tein hauskan skenaariolaskelman: mitä kaikkea saisi Q:n katuhinnalla (3k EUR). Kasuaali hintakatsaus tehty 12.3. tori.fi/digicamera.net/kameratori.fi-tarjonnasta nopeasti silmäillen.

Jos hommaa yhden APS-C-pokkarin ja yhden M4/3-kameran ja kaikki lasit, on silti poltettu vain puolet Leica Q -rahoista! Tämä laittaa vähän miettimään monen samanaikaisen kamerasysteemin meriittejä: Ricoh GR on vähintään yhtä terävä kuin Leica Q, ja sisältää lehtisulkimen nopeita synkkailuja varten. Sen kaveriksi Olympus E-M1 tarjoaa tukevan rungon, jonka kanssa kuvaa ergonomisesti kaikenlaisia laseja, myös vähän actioniakin onnistuneesti, jos on huolellinen.

Tavallisesti kuukauden omistamisen jälkeen olisin jo valmis tuomitsemaan, mitä haluan myydä pois ja missä haluan pysyä, mutta nyt se on vaikea sanoa. Nyt näen paljon potentiaalia uusissa polttoväleissä, joita järjestelmäkamera sallii. Näen myös paljon haasteita 28-40 millimetrin laseissa, joiden olisi määrä olla se pääasiallinen ykköslasi minulle. Olympus 17/1.8 ei ole tietty mikään huono linssi, ylihintainen vain ominaisuuksiinsa nähden. (Olkoonkin, että osa sen ominaisuuksista ovat varsin uniikkeja m4/3-rintamalla, joten siitä ei noin vain luovuta!)

Jos Oly 17/1.8 on kerta "huono", ja Leicasta ei tahdo oikein luopua, miksei palauttaa Oly 17 ja pitää molemmat kamerat laukussa? Teknisesti ottaen paras ratkaisu, koska nyt Leica tarjoaa parhaat mahdolliset 28-40 millimetriä ja Pen-F voi tarjota telekuvausmahdollisuudet. Vaan eikö Pen-F jää tällä tavalla syrjään kaikesta kutkuttavasta.

Sen myös sanon, että Pen-F näyttää paremmalta, tuntuu paremmalta ja tuottaa paremmat kuvat jos en ole koskenut Q:hun pariin päivään. Sen hyväksyn täysin, että Q:ta en tarvitse mihinkään, joten siitä voisi luopua. Kirvelisi varmasti paljon luopua siitä, mutta tottuisin varmaan nopeasti siihen, mitä kivaa saisi ostettua tilalle.

Sen vaan sanon, että myös kirvelee jonkin verran kun sivuutin Leica M8 -kaupat silloin aikoinani. Luulin, että ko. runkoa vaivaa sama hapettumisongelma kuin M9:ää ja hinta oli sen takia alhainen. Silloin kaupiteltiin siis M8:n ja Voigtländer-lasin pakettia 1200 eurolla.

Olisi ollut kyllä aika kova juttu silloin viime vuoden toukokuussa jos en olisi käynyt katsomassa Leica Q:ta kaupassa. Tietty kamerakuumetta oli silloin ilmassa, joten joku hölmö harppaus olisi ollut vääjäämätön asia joka tapauksessa.

Tarvitsin ottaa pari kuvaa Olympuksesta, joten Q oli pakko ottaa ulos laukusta ja käyttöön. Pelkäsin, että sen mainio ergonomia, titaanisen vankka runko, veitsenterävät kuvat ja tyydyttävän hiljainen, silti taktiili lehtisuljin panisi minut jo kirjailemaan Olympuksen myynti-ilmoituksia nettiin.

Q oli kaikkea kuvattua, ja varmaan vähän enemmänkin. Autofokus meni sinne, minne pitikin; ote rungosta moitteeton. Etsin antoi hyvän arvion valotuksesta ja valotusta oli mukava ja helppo kompensoida kevyesti pyörivällä rullalla.

Mutta session jälkeinen fiilis ei ollut: "laitetaan tuo Oly myyntiin ja palataan takaisin Q-aikaan", vaan pikemminkin simppeli "en voi myydä Q:ta!"

Se on hyvä merkki, kai. Ehkä olen valmis monen kameran elämään, vaikka tämä setup on kalliimpi kuin toivoin. Vielä ehtisi palauttaa tuo Oly 17 takaisin, mutta vaikeahan siitä on luopua… Varmaan parempi idea on taas kokeilla vältellä Q:ta ja päätyä ennenpitkää sellaisiin tuloksiin, joissa myyn Q:n pois ja pidän Olyn.

Vaikka olin jo ihan asennoitunut Olympus-elämäntyyliin (O17 alkaa tuntua oikein miellyttävältä linssiltä operoida, Olympuksen salama ja Pen-F:n TTL toimii mainiosti), niin nyt minut onnistuttiin vetämään takaisin sisään! Jotenkin nyt viimeisillä hetkillä, kun tuon linssin voi palauttaa, saatiin minut vakuutettua siitä, että on juuri nyt fiksuin idea pitää molemmat kamerat.

Kamerat ovat työkaluja: jos minulla on kaksi kameraa laukussani niin se ei ole rikos käyttää vain toista 90 % ajasta. Idea on käyttää kutakin mukana kulkevaa työkalua silloin kun sitä tarvitaan. Nyt jos Leica Q on se paras työkalu valtaosan ajasta, niin se on.

Aion palauttaa Olympus 17/1.8:n, koska Leica Q hoitaa ihan hyvin 34-millisen kroppauksen. Olympus jää juuri nyt toimittamaan UWA- ja telekameran virkaa. Se on iso sääli jättää noin kaunis (ja arvokas) kamera kakkoskameran rooliin, mutta ei se runko siitä mihinkään kulu! Kesällä, syksyllä, ensitalvena tilanne voi olla ihan uusi, ja ehkä voin sitten siirtyä takaisin kuvaamaan normaalipolttovälejä Olympuksella.

Syitä on muutamia siihen, miksi kamelinselkä ratkesi Q:n pitämisen hyväksi.

• Syksyllä on luvassa taas ulkomaanmatkailua – minulla tikitti takaraivossa että Leica Q ansaitsee käydä ulkomailla. Kalliilta reissulta vain parhaita kuvia!
• Q:n keeper-rate on selkästi parempi Olympukseen verrattuna. Tämä etenkin lähitarkennuksissa.
• Q ei ole menossa kaupaksi joka tapauksessa ihan heti, joten sama on sitä käytellä.
• Q:n lehtisuljin ja hiljainen kuvailu on edelleen asia, josta ei noin vain luovuta! Lue mikä tahansa lehtisuljinkameran arvostelu, tai vaikka totea Eric Kimin joku contact sheet: samasta tuntemattomasta on saatu otettua 10+ kuvaa, ja niistä on ollut sitten vara valita paras. Kovaäänisen sulkimen kanssa yleensä ensimmäisellä kerralla on onnistuttava.
• Q:n ergonomia on hyvä, vaikka kamera onkin isompi kuin toivoisi.
• Q:n kuvat ovat tajuttoman hyviä. Leicakuvat ylipäänsä. Erehdyin katsomaan muutamia vanhoja Q-kuviani. Erehdyin lukemaan leicafoorumeita.

Q:n 28:n jälkeen paluu 35-milliseen on ollut kiinnostava. Ehdin tottua 28:iin aika hyvin, sen dynaamiseen ja leikkisään luonteeseen. Niinkin kovasti, että nyt tekisi mieli ostaa M4/3:lle vastaavanlainen 14-millinen linssi. Mutta 35 on myös ollut taas tervetullut kuvakulma. Se tarjoaa paljon dynamiikkaa sekin, mutta jollain tavalla 'tylsempiä' kuvia sillä tulee. Ota huomioon, että juuri nyt en ole mitään kunnollista katukuva-actionia saanut valotettua Pen-F:llä.

Ajatella, tänään vielä aikaisemmin iltapäivällä olin ihan tyytyväinen tilanteeseeni, Q:sta passiiviset myynti-ilmoitukset vesillä ja nauttimassa Oly17:llä ottamistani kuvista. Ja nyt tuntuu kuin olisin tehnyt täyskäännöksen takaisin Q:hun. Joskaan Pen-F:ää en ole myymässä ihan heti – toivottavasti siitä tulee samanlainen korvaamaton työkalu kuin Q:stakin. Tilasin aiemmin päivällä Laowa 7.5-millisen, joten sinänsä olen nyt siinä pisteessä, että ne polttovälit, joita Q:n kaveriksi kaipasin, ovat katettuna Q:n lisäksi.