Tällä tavalla käsittelen valokuvia tällä hetkellä. Tekniikka ei ole täydellinen, mutta toimii kiitettävästi silloin kun kuvat otetaan jpeggeinä ja raakakuvia ei tarvitse käsitellä kovin usein.

1. Tuodaan kuvat kamerasta päivämäärän mukaan nimettyyn hakemistoon. (oma skripti hoitaa)
2. JPEGit käännetään tagien perusteella ja ne nimetään sopivasti, ja raakakuvat erotellaan omaan hakemistoonsa. (skripti hoitaa)
3. Ennen valintaprosessia otan jpegeistä varmuuskopiot (kovat linkit).
4. Käyn kuvat gqview'llä läpi ja poistan surutta kaikki, mitkä eivät ole valokuvina onnistuneita. Duplikaatteja vertailen joskus pitkään jotta paras valikoituu… joskus on vaikea valita kahdesta yhtä suosikkia.

5. Merkkaan ylös, mitkä kuvat kaipaisivat vähän käsittelyä, käytännössä käsittelyn tarve on kroppaaminen ja valotuksen korjaus. Fujifilmin kuville ei tarvitse yleisesti ottaen tehdä valkotasapainon korjaamista tai vastaavaa.

   Tämä muistilista näyttää suunnilleen oheiselta:

   crop:
   3216 
   3220 
   ...
   3482 
   
   vaihda kuvat päittäin: 3246 <-> 3249
   
   valotus:
   3262
   3270
   3308
   

6. Kroppaan jpegit jollain häviöttömällä työkalulla. Sopiva työkalu on tosin hakusessa.
7. Muut jälkikäsittelyt, kuten valotus ja muut jutut sitten Darktablella. Käyn yhden käsittelyä kaipaavan kuvan kerrallaan DT:ssä läpi ja vien ne jpegeiksi.

Tekniikka on kymmeniä vuosia vanha, ja sinänsä toimii, sinänsä olen tyytymätön joihinkin seikkoihin. Vahingossa poistetun kuvan palauttaminen onnistuu varmuuskopiosta, jos olen muistanut ottaa kopiot, ja sittenkin minun pitää vähän kaivella että mikä sen poistetun kuvan tiedostonimi olikaan.

Häviötön kroppailu on uutta, jota olen alkanut harrastaa. Aiemmin jos kroppasin, niin kroppasin raakakuvissa. Suoraan Fujin laadukkaista jpegeistä kroppaaminen on tietty mielekästä kun muuta korjattavaa kuvassa ei ole. Harmikseni en ole löytänyt hyvin toimivaa työkalua, joka kroppaisi kuvia siististi. Joko EXIF-tiedot kadotetaan tai frontend on ihan muilta osin surkea. Lisäksi olisi luontevaa kropata kuvat suoraan valintaprosessin aikana.

Systeemissä ei ole mitään toimivaa tapaa tagailla kuvia. Isoissa kuvaseteissä toteutin minimaalisen tagailuskriptin, joka lisää tagit tiedostonimeen.

Vaikka oikeata jälkikäsittelyä vaativia kuvia syntyykin aika vähän (esimerkiksi nyt viimeisin lomakeikka Helsingissä tuotti noin 250 kuvaa ja niistä kolme minä tuomitsin uudelleenmuotoiltavaksi raakakuvista) niin useampikin kuva kyllä nauttisi pienistä korjailuista.

Kynnys ottaa raakakuva esiin Fuji-JPEG:n sijaan on aika korkea, koska Fuji tekee niin hyvälaatuiset filmiemulaatiot, korostusten ja varjojen pelastukset, ja kohinanpoistot, että niitä on vaikea saada toistettua Darktablessa yhtä esteettisesti.

Kohina on yksi valitettava probleema. Isoilla herkkyyksillä kuvissa on kromaattista kohinaa, joka on puhdistettu kameran jpegeissä kauniisti, mutta Darktablella ei ole löytynyt optimaalisia työkaluja tähän. Johtuen joistakin tekijöistä saan myös rumia värivirheitä pistemäisiin valonlähteisiin ja heijastuksiin Darktablella, mutta tätä esiintyy fuji-raakakuvien lisäksi muilla raakakuvilla. Myös menetän mahdollisen filmiemulaation ja palaudun oletusväreihin.

Ymmärtääkseni Lightroom mukailee Fujifilmin kameran tekemiä prosessointeja monella tasolla (väriemulaatiot ovat saatavilla, käsittääkseni kohinanvaimennusprofiili on myös).

Ironisesti Fujifilm saattaa olla enemmän riippuvainen Lightroomista kuin vaikkapa Leica Q. Olettaen, että kummallekin kameralle saisi hyvät kohinaprofiilit Darktablessa, niin silti vain LR tukisi Fujin komeita värejä laatikkosuorasti. Q:n kanssa Darktable voi hyvinkin olla riittävä työkalu ja Lightroom + VSCO vain mukava optio. Harmittavan vähän tosin löytää netistä vertaistukea kummallekaan kameralle Darktable-asetuksien etsimisessä.

Molemmille työkaluille saa filmiemulaatioita, mutta Lightroomille on valtava valikoima kolmansien osapuolten maksullisia ja laadukkaita plugineita. Neat Image, VSCO ja Perfectly Clear esimerkkeinä. Darktablelle saa myös hyvännäköisiä valmistyylejä, mutta ne eivät oletettavasti voi pärjätä jokaisessa aspektissa.

Kaikin puolin Darktable on avoimeksi työkaluksi erittäin hyvä, joiltain osin Lightroomia parempi työkalu. Ja joiltain osin huonompi. Suunnittelufilosofia on hieman erilainen kummassakin, joten 1:1-suhdetta ei koskaan tulla saavuttamaan.

Lyhyesti kuitenkin jos alustariippuvuudet unohdetaan tarkastelusta, juuri tällä hetkellä Lightroom sallii nopeammat workflow't kohinanpoiston ja värikäsittelyn päälle, mutta Darktable ei tule kaukana jäljessä: riittäisi vain käyttää sitä jonkin aikaa kuvien kehittämiseen ja antaa toimivien valmispresettien kertyä.

Lottovoittokone pelkkään kuvien käsittelyyn olisi ehkä tällä hetkellä uusi täysillä spekseillä varustettu Surface Pro (12 tuuman tabletti, hyvät värit, täysi Windows-yhteensopivuus) tai peräti Surface Studio (isolla kosketusnäytöllä varustettu all-in-one). Siinä ajaisin sitten Lightroomia kaikilla hienoilla plugineilla.

Lottovoittoa odotellessa olen alkanut lämmetä kokeilemaan virtualisointiratkaisuja uudelleen. Ja vaikka Intel i5 2500k on kohtuuvanhana prosessorina huippuhyvä, käytännössä täydellinen koodailuun ja kevyeen pelailuun, kuvankäsittelyssä on valitettavia viipeitä. Ja opin vasta hiljan, että uusissa Inteleissä kerroinlukottomat k-mallit sisältävät VT-d-tukea, joten tämä on omiaan ruokkimaan kokeiluhaluja.

Jos hommat toimivat oikein, sellaisella raudalla voisin ajaa linuxia edelleenkin isäntänä ja rautakiihdytettyä Windowsia orjana käytännössä natiivinopeuksilla. Lightroomin lisäksi voisin lopettaa wine-pelleilyt.