Matkustellessani, halvin AirBnB-koirankoppi ei aina enää olekaan itsestäänselvyys. Jostain syystä on perverssejä ideoita kokea hienoja hotelleja kuten Hiltonia tai IHG-ketjua.

Viikonloppureissu Helsingissä saattaa nykyään hyvinkin olla ruoan puolesta lähelle kolminumeroinen menoerä. Oslossa (9 yötä) meni laskennallisesti 55 euroa päivässä syömiseen ja juomiseen. Helsinki ei ihan merkittävästi eroa hintatasossa Oslosta enää.

Matkustaessa maalle, halvimmat bussi- tai junaliput eivät enää ole nekään enää itsestäänselvä homma, vaan tarkastelen vuokra-autojen hintoja ja tarjontaa yhä useammalle reissulle.

Minulla on ollut tiedossa pidemmän aikaa että nyt laittelen enemmän rahaa syömiseen kun olen vierailulla jossakin. Parina edellisenä viikonloppuna olen ollut kaupungeilla kaverin kanssa ja konkreettisemmin saimme vertailla, miten kulutustottumuksemme eroavat. Opiskelijakamulle 22 euroa sosiaalisesta illallisesta oli liikaa, ymmärrettävästi. Olisi moinen raha minullekin paljon ja eristettynä rahasummana on edelleenkin: 22 eurolla ostaa helposti tarveainekset viikon kotikokattuja lounaita varten.

Mutta onko tämä nyt niin paha juttu laittaa rahaa juttuihin, joita ei harrasta Hyvinkään arjessa ihan jatkuvasti. Töölössä asuessa pihinä miehenä kävelin aina kaupoista ja ravintoloista ohi, koska kotikämpällä oli aina jotain ruokaa jääkaapissa. Jo silloin mietin että olisi hieno jos joskus raaskisi laittaa pieniä rahoja elämän mukavuuksiin. Kun Hyvinkää sitten toteutui, vitsailin itselleni että tämän muuton jälkeen alan vasta käymään läpi Helsingin ravintolaskeneä. Ja itseasiassa näin on käynytkin. Nyt kun käyn Helsingissä niin kotipöperöt ovat yli tunnin junamatkan päässä: parempi nautiskella kaupungin tarjonnasta. Ja alkuun ne olivat halpoja burgereita ja sensellaista. Pidemmillä viikonloppureissuilla olen nyt alkanut oikein "suorittaa" ravintoloita kuin ne olisivat itseisarvo, oma seikkailunsa. Ovathan ne kyllä monella tapaa monelle ihmiselle, en vain ole aiemmin ollut sellainen ravintolaskenettäjä.

Elintasoni paisuu lomaillessa, mutta arjessa ei niinkään. No, toki ostin juuri hiljattain uusia huonekaluja 1800 eurolla. Lasketaanko sellainen kertaostos? Tavallaan lasketaan, koska aiemmin olisin venyttänyt penniä paljon hanakammin ja ostanut käytettyjä mööpeleitä. Maksoin 1000-1200 euroa ylimääräistä ihan sen takia että laiskotti miettiä kantoavun järjestämistä, aikataulujen kanssa puljaantumista.

Ruokakauppaan laitan miedosti isompia summia kuin aiemmin: tässä on kenties lähinnä ruoan hinnan kasvaminen taustalla. Yritän syödä hieman paremmin kuin aiemmin, mutta se ei omasta mielestäni näy järisyttävästi kauppalaskussa.

Venytän penniä muissa jutuissa entiseen malliin kyllä: puhelinliittymät ovat prepaidilla ja tilauspohjaiset palvelut pidetään minimissä.

Helsingin Töölön vuokra-asumisen jälkeen täällä Hyvinkäällä omaomisteisessa asuminen tuntuu lähestulkoon ilmaiselta. Ensimmäinen vuosi Hyvinkäällä – vuosi 2021 oli railakasta elämää, johon kuului paljon kameraostoksia ja kotimaan matkustelua. Tämä tapahtui rahalla, jota tuntui jäävän käteen Töölön asumisen jälkeen ihan toisella tavalla. (Eikä pelkästään tunnu: sitähän jää tietenkin runsaasti yli.)

Tänä kuluvana vuonna 2022 kameraostokseni ovat vähentyneet. (Uskoisin, että jäädään roimasti alle vuoden 2020 ostelutason.) Olen toivon mukaan viimein oppinut, että onnellisuus ei riipu teknolelujen laadusta tai määrästä vaan ihan muista syistä. Nyt siis jää entistäkin enemmän irtorahaa käteen.

Käteenjäävän rahan lisäksi olen laskenut niitä kaloreitani kesästä 2020 lähtien, ja ravintolaruoasta niitä ei voi laskea samalla tavalla kuin itsetehdyssä. Arjessa syödään sekä halvalla että kalorisäästeliäästi: ulkopaikkakunnalle lähdettäessä on sitten myös lupa syödä ilman kulutuksen seurantaa. Tämä on varmasti yksi lisäselitys sille, miksi laitan rahaa ravintolaan ihan uudella tavalla.

Rahatietoisena ihmisenä tietenkin tiedän, että säästöön voi ja kannattaakin laittaa kaikki mahdollinen. Olenkin vähän avannut säästöhanaa isommalle, mutta tuntuupa että säästämisessäkin liika on liikaa. En ole säästämässä mitään tiettyä päämäärää kohti. Mitä tavoittelen säästöilläni? Pelkkä lukujen kasvattelu pankin nettisivulla ei luo onnellisuuden tunteita minulle. Ilman tulevaisuudensuunnitelmia se raha vain lojuu siellä. Toki on hyvä että siellä on sitä rahaa niin että kun joku konkreettinen unelma löytyy niin voin toteuttaa sen ilman että säästöhommia pitää aloittaa ihan nollista.

Minulla on tällä hetkellä eräällä tavalla mitattuna 40 tuhatta euroa säästöjä: 20k on talouden instrumentteina ja käteisenä pankeissa, 20k on asunnossa. Likvidoitavissa harrastusvälineissä on myös huomattava summa rahaa kiinni, mutta en halua pitää kaikkea sijoituksena tai omaisuutena. Asunto-osakkeenkin kanssa on vähän kiikunkaakun että kuulunko edes siihen koulukuntaan, jonka mielestä oma kotiasunto on ylipäänsä sijoituskohde.

Yhtä kaikki, nyt säästöjä on 40k ja vuoden päästä 50k ja niin edelleen. Tahti on mielestäni hyvä. Ei ikäryhmäni paras mutta kirkkaasti ei huonoinkaan.

Tämän huomioonottaen olen sitten osittain alitajuntaisesti alkanut 'tuhlata' rahaa kun olen reissussa. Koska minulla on jo terveellinen 10 ke/v säästörutiini päällä ja onnellisuuttani se ei hetkauta jos säästäisinkin 12k euroa vuodessa.

Minulla oli loppuvuodesta ja vähän keväällä kysymyksiäni itselleni liittyen ruoan kotituontiin: Woltteihin ja Foodora-tilauksiin. Totesin jo silloin, että ruoan kotituominen on taloudellisesti ihan tehtävissä, mutta haluanko tottua huonoihin luksuksiin. Nautin esimerkiksi kylmästä kolatölkistä silloin tällöin mutta minusta se on epäterveellistä (monella tapaa; tässä yhteydessä henkisesti) ottaa sellainen arkiseksi tavaksi, johon tottuu ja jota alkaa pitää itsestäänselvyytenä, ennen pitkää pakollisuutena.

Pyristelin itseni irti Woltista ja Foodorasta sillä perusteella että niiden toimistomaksut ja minimitilausrajat eivät sinänsä palvele yhden hengen talouksia asiallisesti arjessa. Se on ihan ok; mitä olen jutustellut ihmisten kanssa niin suurinta iloa Woltista tulee esimerkiksi lapsiperheille jotka haluavat vähän herkutella perheen kesken joskus ilman aikaaviepää kokkaamista ja siivoamista. Minunlaiselleni noissa tilauksissa on ongelmia kun esimerkiksi yksi 9 euron burgeri riittäisi hyvin sopivankokoiseksi lounaaksi mutta kun minimitilaus onkin vaikka 15 euroa.

Firma rupeaa tarjoamaan lounasetua vuoden alusta alkaen. Uskoisin, että tämä etu ei tule muuttamaan tilannetta yhtään. Ruoasta pitää silti maksaa aika paljon; haluan laittaa sen 10 euroa mieluummin ruokakauppaan ja opetella hiljalleen kokkailemaan jotain omiani. Nyt olen itselleni uutena juttuna opetellut käyttämään sipulia jauhelihakastikkeessa. Tulee hyvänmakuinen soosi.

Mutta yksi juttu minulla on silti osittain mielessä: syön muissa kaupungeissa mielelläni: entä jos ottaisin jonkun tavan käydä Hyvinkäällä syömässä ja kokeilemassa uusia ravintoloita vaikka kerran kuussa? Vuodenvaihteen jälkeen tuolla lounasedulla sen voi tehdä hieman halvemmalla. Kun menee omaan kaupunkiinsa syömään niin se ei pelkästään tarkoita että saa mahansa täyteen. Minulla on ollut Hyvinkääseen huonosti käyntiinlähtenyt suhde: toivoisin, että paikallisissa ravintoloissa käyminen osaltaan auttaisi korjaamaan näitä asenteitani.

Edellinen viikonloppureissu oli yhden yön keikka ja ruokaan ehti mennä n. 60 euroa lauantaina ja sunnuntaina.

Seuraava reissu on vajaa viikko Alavuudella, missä majoitus on sikahalpa. Minulla tulee olemaan vuokra-auto alla. Aiemmilla tämmöisillä reissuilla minun ruokailurytmi on ollut erilainen (kalorit eivät pala auton ratissa samalla tavalla) ja olen ostellut kauppojen eineksiä illallisiksi hyvillä mielin. Autossakin kulkee erilaiset evässnacksit paremmin kuin kaupungin kaduilla kävellessä. Huoltoasemilla saatan lounastaa, koska se pöperö on ihan hyvää vaihtelua.

Veikkaan ja toivon että ruoan osuus ei olisi polttoaineita isompi.