13. toukokuu 2010, 13:22

Lineaarialgebra hoideltu

Noniin, ensimmäinen vuosi yliopistoa takana. Kylläpä se aika juoksee. Tänään oli aamulla juuri toistaiseksi viimeinen tentti matikkaa. Ehkäpä tässä ensin turinoisi matematiikasta, mihin tämä vielä johtaa, ja sitten myöhemmin yleisesti vähän purkisi tuntoja.

Lineaarialgebrasta en vuoden alussa osannut sanoa halaistua sanaa. Ehkä valistuneempi arvaus olisi ollut paikallaan: algebra on aina algebraa. Kurssin alkuosio kattoi paljon perusjuttuja matriisilaskennasta, joten käsitykseni kurssista pysyi vähän vääristyneenä aluksi. Jahka käytiin läpi ensin yhtälöryhmien ratkaiseminen sillä Gauss-Jordanin menetelmällä, käytiin sitten siitä johdateltuna matriisit, käänteismatriisit ja determinantit. Vähän Cramerin sääntöäkin. Alkoi sitten lopulta algebrallinen puoli kurssia, kun esiteltiin lineaariavaruudet. Myös kurssin nimeen kuuluva osa “lineaari” alkoi selvitä pikkuhiljaa.

Ensimmäisestä kurssista sain nelosen, kokeen pitkälti määräämänä. Koska alkupuoliskolla on paljon yleispätevää tietoa ja hyödyllistä arkielämäänkin, fyysikot olivat joiltain osin mukana kurssilla. Ehkä se saneli tentin helppoutakin, siellä kun oli lähinnä mekaanisia laskentatehtäviä (yksi yhtälöryhmä ja yksi 4×4-determinantti). Määrittelytehtävä kanssa, sai vähän selostaa omin sanoin.

Nyt kakkostentti oli vastaavalla tavalla varsin helppo, mekaanisia tehtäviä yhtä lailla ominaisvektorien laskentaan. Ja olipa siellä sitten joitain mielenkiintoisiakin tehtäviä: piti tutkia kolmen polynomin muodostaman joukon viritystä, virittävätkö ne enintään toista astetta olevien polynomien joukon. Koska kolmialkioinen joukko oli aluksi lineaarisesti riippuva, ei sen dimensio voi sitten olla kolmea. Meillä on sitten lause, että jos viritysjoukon (mistä saadaan lineaariavaruus) dimensio on pienempi kuin toisen lineaariavaruuden dimensio, eivät ne ole yhtä mahtavia. Miellyttävällä tavalla homma yhtenee joukkojen mahtavuuksien kanssa, vaikka aivan analogisia eivät olekaan. Noilla dimensioilla pelattaessa tutkitaan myös esimerkiksi lineaarikuvausten surjektiivisuutta, toimintalogiikka on sama kuin yo. mainitsemassani esimerkissä.

Mutta olipa tentissä jotain, johon en ollut valmistautunut sitten mitenkään! Vähän meni ohitse luennoilla noiden sisätulojen käyttö ja laskumenetelmät. Kun sitten oli tehtävänä osoittaa, että ||\textbf{u} - 3\textbf{v}||\le 2||\textbf{u}-\textbf{v}||+||\textbf{u}+\textbf{v} ||, niin se jäi täysin auki minulta. Jos kyseessä olisi ollut yleinen tentti, missä on neljä tuntia aikaa, olisin varmaan näprännyt ja koittanut johtaa tarvittavat laskusäännöt. Mutta nyt oli aikaa vain kaksi tuntia, joten siirsin resurssini muihin kohteisiin. Hyvä niin, turha stressata liikaa. En ollut tyytyväinen itseeni kuitenkaan. Jätin lukemisen vähemmälle, vaikka näin lukukauden päätteeksi parin tunnin hikoilu ei olisi ollut homma eikä mikään.

Yleisesti lukuvuodesta

Aloittelin syksyllä opintoni, ja alkuhätäilyn jälkeen meno tasoittui melko alas. Ensimmäinen jakso meni ehkä piirun verran liian lunkisti. Toinen jakso sisälsi paljon mielenkiintoista, eikä vielä kerennyt mennä liian tiukaksi. Kävin lyhyen englannin kurssin ja mainion TKT-kurssin Hajautettuja ja samanaikaisia järjestelmiä. Nyt kolmannella periodilla meno muuttui niin matemaattiseksi, että yhtään pääaineeni kurssia en ottanut siihen. Ei ollut paljoa valittavissakaan. Matikan parissa, mm. em. lineaarialgebran ja analyysin parissa kyllä sai aikansa kulumaan.

Aluksi ei meinannut kyllä hommasta tulla mitään. Kahdessa saman aineen kurssissa yhtaikaa on omat vaaransa. Kuitenkin kun hommaa kesti koko lukukauden, sain totuteltua siihen, että nyt tehdään kahta eri matikkaa lomittain. Kyllä se menettelee. Kolmea kurssia sitten… en osaisi sanoa. Siellähän olisi ollut todennäköisyyskurssia tarjolla, mutta en ottanut. Ei ole oikein mieleiseni aihe. Samaan aikaan matikoiden kanssa tein parityötä TKT:ssä ja ruotsin pakollisia.

Neljännessä periodissa alkoi tämä Tietorakenteet ja algoritmit, joka tuntui hyvin tahmealta, mutta lopulta päädyin noutamaan vitosen siitä. Kokonaispisteittäin sain 105 prosenttia maksimipisteitä kurssista. Istuin vain puolet luennoista, eräänlaisena protestina kun siirsivät luentoaikaa maanantain kello 14-16:lta kello 8-10:een.

Mitä jäi käymättä? Suunnitelmiin kuului käydä yhden opintopisteen “Akateeminen englanti”, mutta se jäi matikan kanssa päällekäin. Alunperin ei ollut määrä käydä lineaarialgebran jälkimmäistä osaa, mutta kyllä se nyt tuntui sen verran tärkeältä, etten voinut jättää sitä poiskaan. Myös TKT-opintoihin kuuluva “Ihminen ja vuorovaikutteinen teknologia” jäi käymättä. Se pidettiin verkkokurssina, mutta pienten sekoilujen (sekä kurssin pitäjän että omasta toimesta) jälkeen sinne jäi ilmoittautumatta. Minulla on mahdollisuus lueskella nyt kesän kunniaksi siihen liittyvää kirjallisuutta ja käydä tenttimässä kesällä se. Ajatus houkuttelee kyllä kovasti. Saatanpa tehdäkin niin.

Kokemukseni yliopistosta näin yhden vuoden perusteella on äärimmäisen myönteinen. Voi olla, että seuraavana vuonna alkaa jo alamäki, mutta toivotaan nyt parasta. Matikka tulee parantumaan ensi vuonna, TKT-puolesta en niinkään tietäisi. Nyt ei auta muu kuin katsoa ja odotella.

Autokouluun yrittävät passittaa meikäläistä. Itse opiskeluvaihe ei kiinnostaisi paljoakaan, mutta toisaalta kortti on mainio asia. Se avaa monia ovia todellakin.

Tageja:

---
---

---

Aiheen vierestä