Nyt on aika jatkaa mietteitä yliopistosta. Nämä mietteet siis jatkavat viikontakaisista, ehkä vähän turhankin aikaisista vaikutelmista. Nyt on jo paremmin pohjaa tarjota kuvaa itse opiskelusta.

Aikaa on huomattavasti enemmän kuin ensimmäisellä viikolla. Tämä johtuu aika simppelisti siitä, että haettuani bussikortin voin mukauttaa opiskelutaulut kotityöskentelyyn paremmin. Siis vaikka opiskeluun meneekin aikaa molemmilla sektoreilla, ylipäätään vapaa-aikaa jää enemmän kuin jos viettäisin 8 tuntia päivässä kampuksella. Outoa, eikö? Syitä tähän on esimerkiksi mielestäni kehnot tilat omaan lukuun.

No, aikaa on. Jopa tehtävät tulee tehtyä tunnollisesti, koska se ajatus täysipäiväisestä opiskelusta on iskostunut nyt päähän, ja tunnen omistavani motivaatiota keskittyä siihen kotonakin, eikä häiriötekijät kenties haittaa. Saas nähdä siinä vaiheessa kun teoria menee liian vaikeaksi, ja tuskanhiki helmeilee otsalla.

Kolme kurssia ei ole paljoa. Itse asiassa se on aika vähän. En voi kuitenkaan sanoa tässä vaiheessa, että onko se aidosti paljon tai vähän, koska nyt käy niin, että yksi kursseista on hyvin selkeätä omaa osaamisaluetta ja kaksi muuta kurssia vaativat vähän enemmän paneutumista, syventymistä. Puhutaanko siis kahdesta kurssista? On tietenkin selvää, että kurssin alkuvaiheissa on vähän helpompaa ja sitten se taso kasvaa koko ajan. Jos yhdessä kohtaa putoaa kelkasta, on syytä hakea neuvoja ja apua, koska ei se siitä helpotakaan. Akateemisessa opiskelussa on (lähes) aina kumuloituvuuden elementti mukana. Jos tulee ongelmia opiskelujen kanssa tämän takia, tulen luultavasti avautumaan kirjoituksen muodossa.

Kirjoitin edellisessä artikkelissa: "onkin jo korkea aika siirtyä siihen rytmiin, jossa elämme sen 50-prosenttisen osuutemme elämästämme". Tämä on selvästi ehkä pahin karrikointi. Ehkä tämä rytmi olisi tarpeen, jos kotiin ei yksinkertaisesti pääsisi ennen kello viittä iltapäivällä. Mutta kun aikaa on. Töistä ei noin vain lähdetä kotia aamukymmeneltä (ellei sitten sopivasti käy) ja vietetä aikaa miten sattuu. Eli aikuistumisen aika ei ole vielä(kään) käsillä, vaikka miten pelkäsin ja toivoin sitä.

Hifi

Ehkä turhan jyrkästi (siis koko edellinen artikkeli on puhdasta liioittelua puolin ja toisin) tuomitsin vapaa-aikani ja harrastusteni lopettamista, sillä se oli vain hektistä, ei sen enempää. Nyt on vapaa-aikaa myös sillä tavalla, että voin kuunnella ja harrastaa, ja yhdistää kenties sitä opintoihin. Mukava, rauhallinen taustamusiikki auttaa, vaikka se ei ehkä vaadi kaikkein realistisinta kuvausta. Yhdistämistä voi tehdä muutenkin: jos on kiperä paikka tehtävässä, ottaa puolikkaan tai kokonaisen albumin siihen väliin ja rentoutuu. Antaa musiikin viedä. Sitten voi kenties vähän virkeämpänä palata ongelmaan. Joku ottaa päivänokoset, minä albumillisen.

Hifistely siis sujuu. Mutta edelleen pohdin sitä ajatusta myydä Stax-pakettini pois rahoittaakseni minikannettavan tai tavallisen sellaisen. Yliopistossa olisi kuitenkin pieni kannettava poikaa, sillä vaikka tällä kertaa luennot ajoittuvat sopivasti putkeen, miten voikaan käydä jatkossa? Parituntinen välipaussi olisi hyvä omistaa kannettavalla työskentelyyn — tai surffailuun verkoissa. Miten vain. Olen katselemassa sopivia ehdokkaita. Eräs Acerin miniläppäri D250 on tullut esille. Siinä olisi akkukestoa ja muuta, sekä olisi pieni eikä olisi niin mainstream kuin joku EEE. Acer on merkkinä ehkä huono, mutta kyllähän riskejä elämässä pitää olla. Hyvä akkukesto on se vakavin tekijä minulle. Kirjoitinko siitä edelliseen? Kyllä kirjoitin.

Olen katsellut nyt vahvistimia, joilla voisi K1000:n suoritusta oleellisesti parantaa. Että kyllä rahalle olisi muutakin käyttöä!