Mutta ehkäpä kirjanpidosta huolimatta olen luonteeltani pihi ihminen. En ostele makuvesiä. En pysähtele kahveille tai syö ulkona usein. Kun teen valokuvauskävelyitäni pitkin Helsingin kantakaupunkia ja ohitan niin monenlaisia idyllisiä kahviloita ja ravintoloita, tulee välillä ajateltua että sitä voisi hullutella ja käydä siinä ja siinä syömässä tai kahvilla. Joskus jopa lupaan itselleni että näin teen tulevalla kävelyllä. Ja sitten kun oikea hetki olisi koittanut, pihi puoleni saa kävelemään reippaasti ohi.

Joskus se harmittaa olla pihi tällä tavalla: missaanko jotain jos en osallistu kuluttamiseen kuten muut? Jos ei muuta, uskon että valokuvausharrastukseni tavallaan keräisi inspiraatiota ja voimia jos luovan puhdin loppuessa lataisin akkujani hienossa ulkoterassimiljöössä sen sijaan, että lompsisin kotiin syömään makaronisuttujani.

Sitä opiskelijana joskus 10 vuotta sitten haaveili ja sumplaili, miten elämä on sitten makoisaa kun koulut ovat ohi ja on kiinni leivänsyrjässä. Tulee hyvää tiliä ja on vara ostella kaikenlaista lelua omaksi huvituksekseen. No, ei tämä todellisuus aina niin ruusuista ole. Vaikka kaikki haluttavat lelut onkin kyllä ostettu.

Piheys toki auttaa myös luomaan pidempiaikaisia unelmia. Jos raha palaisi ravintoloissa ja juottoloissa niin olisiko minulla varaa kasuaalisti ostella Leica M -kameroita kokeilunnimissä?

Nyt olen innostunut, työkavereiden innoittamana ja muutenkin, rakentamaan hyvänkokoista sijoitusportfoliota viisivuotistavoitteiden kanssa. Jos tämä tavoite onnistuu, on seuraavan viisivuotistavoitteen jälkeen kasassa jo oikein sievoinen paketti!

Pihi eläminen ja pennin venyttely helpottaa sekä rahan säästämistä toki, mutta myös sitten sen käyttämistä, jos varhainen eläköityminen on ideana. Jos menot eivät paisu tulojen kanssa samaa tahtia, ne menot pysyvät sitten varmaan samalla alhaisella tasolla sittenkin kun alat elää omilla säästöilläsi. Sama piheys nopeuttaa säästöjen kertymistä ja sama piheys myös hidastaa säästöjen ehtymistä! Tuplavoitto!

Juuri nyt säästöissäni ei ole kummoista pesämunaa, kiitos taloudellisesti huterien kameraostosten. Mutta onpa silti sillä tavalla rahaa jemmassa, että taannoin voitin tyhjästä 400 euroa ja se raha ei tunnu ei sitten missään. Se on olemassaolevien säästöjen päällä nyt säästöt + 400 euroa, edelleen kohtalainen (ja kohtalaisen pieni) luku.

Huomasin oman virheeni kyllä melkein heti: voitettua 400 euroa ei olisi pitänyt heti laittaa menemään Nordnettiin, vaan koittaa keksiä sille jotain fiksua ja kouriintuntuvaa käyttöä. Esimerkiksi ostaa terveellisempiä ruoka-aineita seuraavat 3 kuukautta ja syödä paremmin?

Pihinä en kehtaa tuhlata rahaa turhuuksiin ja se on tavallaan ikävä. Mutta olen myös kehitellyt 'vaarallisen' paheen rahapeleistä ja etenkin Blackjackista.

Tässä tulee sellainen uusi, hauska ilmiö vastaan. Ravintolaelämykseen ei viitsi laittaa 25 euroa, mutta blackjack-pöydässä saattaa helposti mennä 5x20 euron panosta kerralla. Tämän käsittämättömyyden voi selittää sillä, että ravintolaruoka on elämyksen jälkeen ollutta ja mennyttä, kassa on miinus 25 euroa. Mutta blackjack-pöydässä laskennallisesti euron panos tuo takaisin 99 senttiä. Ja koska joskus ollaan plussalla ja joskus ollaan miinuksella, plussalla ollessaan kun lopettaa niin silloin on tehnyt rahaa tyhjästä.

Talous on ratkaistu!

Heh. No ei ihan. Tietysti kasinot ottavat omansa pois pitkässä juoksussa, mutta tämmöinen hulluttelu on tarjonnut minulle tavan "pestä rahaa" ja hullutella sitten vaikka ravintoloissa. Jos yhtenä päivänä voitan 150 euroa ja juhlistan asiaa 25 euron ruoalla ulkona, ja toisena päivänä häviän 150, olen samassa tilanteessa kuin joku, joka menee suoraan ravintolaan kulkematta blackjack-pöydän kautta. Ja tällä kertaa oma omatunto sallii pienen ravintolahulluttelun. Hullua on joskus tämä maailman meno.