Olen jo pidempään valitellut, että 35 Summicron ja Q:n 28 Summilux ovat liian lähellä toisiaan polttovälin suhteen. Jommankumman olisi hyvä lähteä, jotta feng shui säilyy.

Nyt tämä tilanne eskaloituu entisestään kun löysin kolmen kuukauden hiljaiselon jälkeen jotain käyttöä Q:n laajalle kuvakulmalle. Kamera toimii ja käy ja kukkuu aivan kuten pitääkin, mutta perhana kun se jotenkin haisee vähän digitaaliselta yhtäkkiä. Autofokus on loistava, tarkka ja kaikkea, mutta jotenkin heti nyppii sen tapa ravata polttopisteitä läpi ennen kuin se päätyy kohteeseensa.

Sitä mukaa kun 35:n kanssa syntyy parempi symbioosi ja kuvat terävöityvät, Q:n upean Summiluxin etumatka hiipuu. Q on edelleen täydellä f/1.7:n aukolla terävämpi ja käyttökelpoisempi kuin 35 täydellä f/2:n aukollaan, mutta hieman kuristettunakin 35 säilyttää paljon Leica-taikaa ja Q sen sijaan menee kliinisemmäksi.

Ylipäätään sitä alkaa arvostaa ja ehkä kaivata – no ei ehkä kaivata, mutta nyt ensimmäisenä ainakin sitä alkaa ymmärtää, miksi jotkut valitsevat tietoisesti "huonompia" linssejä arvokameroidensa nokille. Persoonallinen piirto ja eläväiset suunnittelunkukkaset luovat magiaa tyhjästä.

Ehkä Q:n on mentävä, ehkä keksin jonkun epätoivoisen syyn pitää se nurkissa vähällä käytöllä. Harmillinen tilanne tuottaa sisäistä konfliktia, koska Q:n piti olla se tuhatvuotinen kumppani, se kiintopiste kameraelämässäni. Mikään ei ole ikuista!

PEN-F on menossa, se on aika pitkälle päätetty se. Kamerasta saa ulos hyvin laadukkaita kuvia, mutta jos en asettaisi itse valokuvaamisen aktille näin paljoa painoarvoa kuin annan, en olisi ostelemassa mitään ylikalliita M-kameroita. Haluan nähdä, mihin M:n kanssa pääsee.

Mutta jos sekä Pen-F että Q menee, sitten olen pelkän M:n varassa, mikä ei ole ihan ykköstilanne välttämättä. Joskus on kiva voida ottaa kuvia yhden käden voimin ja joku hipihiljainen lehtisuljin on aina kiva.

Ricoh GR (tai GR2) on monien Leicamiesten valinta kakkoskameraksi. Itse suunnittelin myös alkuperäistä Bayer-kennollista Fujifilm X100 -runkoa. Kumpaakin toivottavasti alkaa saada kesän mittaan 200 euroon nyt kun Ricoh GR3 tuli markkinoille. Kumpikin näistä kameroista on pieniä ja 'kevyitä' ja hitaita tarkentamaan, mutta kuvat ovat upeita ja sitä rataa. Mieto epämukavuus tulee siitä, että GR:n 28-millinen tai Fujin 35-millinen kuvakulma on taas turhaa toistoa 35 Summicronin suhteen. Mutta jos tämä kakkosrunko maksaa vaikka sen 200 euroa, ei se ehkä tunnu niin pahalta. Ja GR2:lle on saatavilla laajakulmalisäke, mikä voisi olla kiinnostava idea.

Villikortti olisikin miettiä asiaa toisin päin. Ricoh tai Fuji olisivat hyviä APS-C-lehtisuljinpokkareita mutta entäpä jos pitäisin Pen-F:n laukussa kakkoskamerana vaikkapa 25-millisen kanssa. Koska 50-milliselle ei ole välttämättä Leica M -lasia tulossa vähään aikaan. Ja Olympuksen kuvanvakain on niin hyvä, että siitä olisi varmasti etua.

Valintoja, valintoja.

Vaikka tässä tekstissä jo summailin ääneen, miten kliiniset linssit eivät välttämättä olekaan maailman pelastus, ja myös kuinka en ole varmaan ostamassa M:lle 50-millistä objektiivia, nyt kuitenkin houkuttelisi ostaa ensimmäisenä oikea 50-millinen systeemiin. (Jupiter-8:ia ei ehkä lasketa.) Ja vielä olisin haaveilemassa linssistä, joka on hyvin suorasukainen, ehkä jopa kliininen valinta. On tämä kyllä.

Tästä tuli nyt lista polttovälejä ja en ole ostamassa kaikkea.

15mm

Voigtländerin 15/4.5 on isosti tunnettu käsite. M4/3:lle hyvän aikaa käyttämäni Laowa 7.5 tosin osoitti, että ehkä kuvakulma on liian laaja ollakseen käyttökelpoinen kaikkialla.

21mm

UWA-valintana 21 on ihan hyvä. Vaihtoehtoina on joko käytetty Zeiss 700-800 eurolla, upouusi Cosina Voigtländer 700 eurolla tai käytetty Leica Summilux 4400 eurolla. Luonnollisesti Leica kiinnostaisi eniten, mutta tuo Zeiss olisi varmaan fiksu.

35mm

No tämä minulla on jo. Jos lotossa jytkähtäisi, alkaisin varmaan vähän tutkia noita luonnelinssejä ja etenkin Voigtländerin 35/2.4 Color-Skopar olisi kiinnostava todeta.

40mm

Kiinnostava idea, ehkä eniten siksi että Cosina Voigtländeriltä on huippusuosittu ja -valovoimainen 40/1.2 saatavilla. Mutta en todellakaan tiedä, miten tuo elämä sujuu ilman kehysviivoja. Pitäisi kuvata 50-millisillä kehyksillä ja kuvitella saavansa kuvaan hieman ylimääräistä… Voisihan se toimia.

50mm

Niin, yllättäen 50 voisi olla sekin ihan kiinnostava kokeilla. Mutta todellisuus on se, että 50 tuntuu minusta aika tiukalta kroppaukselta. Joku sanoikin nohevasti, että 50-millisellä kuvattaessa sinulla on aina kuvassa joku päähenkilö ja sitten sivurooleja. 35-millisellä kuva sallii useita pääosia, mutta 50-milliseen kuvaan mahtuu pääsääntöisesti vain yksi. En siis ole varsinaisesti 50-miehiä, paitsi jos joskus alan muotokuvaajaksi. Yksi syy, miksi innostuin tästä jälleen, on se, että tuo kehysviivat vievät etsimessä sopivannäköisen palasen ruutua.

75mm

Tämä on varmaan seuraavaksi hankittava linssi. Maisemakuvia välillä ottaneena havaitsin, että sellainen 50-80 milliä sisältää paljon hyväksihavaittuja kulmia. Harmiksi tämä polttoväli ei ole kovin saturoitunut valikoimasta: vaihtoehtona on joko Cosina Voigtländerin edulliset muotokuvaorientoituneet linssit tai sitten hieman kalliimmat Leican valinnat. Onneksi ei nyt niin kalliita linssejä kuitenkaan.

90mm

Tähän luokkaan on saatavilla kaikenlaisia hienoja valintoja, mutta maisemakuvauksen kannalta tämä alkaa olla vähän pitkänsutjakka omaan tarpeeseen. Joku halpa 90-millinen olisi kiva kokeilla jossain vaiheessa, edullista tarjontaa riittää isosti.

135mm

Jaa'a. Jos 90 oli liian tele minun käyttötarkoituksiin, on 135 sitten selvästi enemmän. Mutta ei kamalan kalliita linssejä silti nämäkään, joten joskus sitä kai voisi huvitella. Etenkin jos on jotain urheilua kiikarissa.

180mm+

Moni loistokuva on otettu telepolttoväleillä, ja linssejä löytyy joka lähtöön. Ei vain M:lle natiivina. Leica M tukee toki livenäkymää, joten tarkentaminen ja sommittelu onnistuu. M-P240:n livenäkymä on vain aika antiikkinen, että nämä hommat ovat aika matalalla prioriteetilla.

Helsinki odottaa ihan nurkan takana. Pääsiäiseen ei ole kuin reilu viikko ja sen perään olenkin siellä asuntojahdissa. Nyt ei ole aika ostaa linssejä, yritän uskotella itselleni.

Asunnon löytymisen jälkeen on kuukauden verran muuttomylläystä, sen jälkeen alkaa uusi arki siellä. Sitä arkielämää pitää pyöritellä vähintään kuukausi, mielellään kaksi, ennen kuin alkaa hahmottaa uudet menot ja uudet budjetit. Tuskastuttavaa varmasti. M + 35 riittää kyllä pitkäksi aikaa.