Ensimmäinen linssi alustalle oli Leican oma Summicron 35mm f/2 ASPH. Upean kompakti ja nätisti piirtävä linssi omaa selkeästi "leicalookkia" siinä mielessä kuin minä asian miellän. 3D-poppia, terävyyttä siellä missä tarvitaan ja upea bokeh.

Mutta kompakti linssi on myös paikoin selkeästi pehmeämpi piirtäjä (mieto focus shift ehkäpä, field curvature, yms) kuin mitä Leica Q:n sisäänrakennettu kiinteä 28-millinen tekee. Oli siis jonkinlaista kulttuurishokkia ensin pakko kohdata: tämä (paljon/jonkin verran) kalliimpi kamera, kaikkien kehuma optiikka, on näin paljon huonompaa kuin mitä Leica Q tekee?!

Mutta samanaikaisesti jotenkin on pakko nähdä kuvissa jotain tiettyä ylimääräistä selkeyttä, jota Leica Q:n kanssa ei ollut nähnyt samalla tavalla. Nämä erot ovat hiuksenhienoja, mutta kun kuvaa ja tarkastelee tuhansia kuvia kullakin niin nämä erot alkavat tulla hyvin selviksi. Ero voi tulla myös kennoista, ja varmasti osa tuleekin. M:n tapa signaalikäsitellä valo on erilainen kuin Q:ssa. Kumpikin kamera palaa puhki herkästi mutta M:n kuvissa on jotain ekstraviehättävyyttä.

Oli pakko viimein myöntää: Leica Q:n päivät ovat lyödyt. Vaikka Q:n linssi on kerrassaan hulppea, täydellinen, lyömätön, miedoin epätäydellisyyksin varustettu Leica 35mm näyttää ja maistuu paremmin. Aito M-lasi näyttää luonnollisemmalta, vaikka tämä on kiistatta vain makuasia.

Linssin lisäksi näiden kahden eri kameran käyttötavat (nykyaikainen automaattinen tehotarkentaja ja huippusuorittaja vs. täysmanuaalinen painava rotohka) loivat kontrastia ja nopeasti huomasin suosivani täysmanuaalista lähestymistapaa optisen etsimen kanssa.

Ensimmäiset 6 kuukautta olin pitkälti pelkän M + 35-millisen kanssa. Tämä oli hyvää aikaa ja muita kameroita ei tullut paljoa harjoitettua sinä aikana. Q kävi parilla spesifisellä kuvauskeikalla ja Olympus istui sitäkin enemmän laatikossaan. Selkeästi nyt oli uusi ääni kellossa.

Kesäkuussa ja Helsinkiin muutettuani alkoi kokonaan uusi aikakausi. Ensisijainen tarve oli hankkia UWA, koska se on asia jossa Leica loistaa hyvin. Cosina-Voigtländerilta oli juuri tullut pari uutta Classic-linjaston linssiä, joista yksi oli kehuttu 21/3.5 Color-Skopar. Heitin samaan ostoskoriin kaveriksi osittain sattumalta, osittain kiinnostuksesta, ensimmäisen vakavan 50-millisen linssini. Molemmat ostokset osoittautuivat erinomaisiksi.

Näin linssivalikoimani kasvoi kesäkuussa 21, 35, 50 millimetrin sarjaksi.

En ole ollut 50-millisen ylimpiä ystäviä. Kuvakulma on tuntunut liian kapealta, kliiniseltä. Koska Leicassani on kehysviivojen esikatselu mukana, olen voinut vilkuilla vähän etsimeni kautta että miltä se nyt näyttäisi kuvata ja rajata maailmaa 50-millisellä. Ei näytä läheskään niin pahalta. Voi olla, että en vain pidä ko. kuvakulmasta silloin kun pitää sommitella linssin läpi. Nyt sitten päätin mennä viiskymppiseen sillä verukkeella että Voigtländerin 50 Heliar on legendaarisen hyvä suorittaja, eikä nyt maailman kalleinkaan. Se on mahdottoman kompakti linssi ja kevyt kuin mikä. Sitä on helppo pitää mukana.

Juhannuksen tietämillä saatuja linssejä lähdin ekan parin viikon aikana verkkaisesti kokeilemaan, mutta sitten heinäkuussa menin palleja myöten viiskymppiseen osallistumalla erään kamerafoorumin "Single in July" -haasteeseen, jossa on määrä sitoutua yhteen kameraan ja yhteen linssiin kokonaiseksi kuukaudeksi, ja ottaa kuvia joka päivä. Koska 50 mm oli osittain vieras minulle, otin sen mietona haasteena, ja se oli aikamoinen menestystarina oppimiseni osalta!

Sen jälkeen 50 mm on ollut vakiokuvakulmiani.

Voigtländer 50 Heliar on taivaallinen piirtäjä, mutta valitettavasti liian hidas pimeäkäyttöä varten (f/3.5). Kesän kääntyessä syksyksi tiesin, että joku valovoimainen linssi pitäisi ostaa talven pimeitä varten. Täysin Leicaan hurahtaneena aloin miettiä jotakin kolmesta legendaarisesta Summiluxista:

• 50 mm Summilux ASPH (~3k €)
• 35 mm Summilux ASPH FLE (~4k €)
• 21 mm Summilux (~4.5k €)

Kaikissa on vauhdikas f/1.4:n valovoima ja hengästyttävä piirto, hengästyttävästä hintalapusta puhumattakaan. Suluissa käytettyjen tyypilliset hinnat. Selkeästi liian kallista minulle, mutta mitä hittoa tässä rahalla muutakaan.

Syksyn lähestyessä tulin siihen tulokseen, että rahastoihin ja taloushommiin olisi myös kiva alkaa laittaa isosti säästöön, ja laadin itselleni oman säästö- ja tavoiteohjelman. Tämän jälkeen on ollut miedosti käteisköyhä olotila ja näiden kalliiden Summiluxien ostohimo on laantunut.

Aloin katsella muiden valmistajien nopeita viiskymppisiä, onneksi niitä on riittämiin Leican alustalle.

Canonin vanha LTM-linssi 50/1.4 on lempinimeltään "Japanin Summilux" ja kuvissa onkin kyllä mitä taivaallisin piirto. Voigtländerillä on myös natiiveja M-mountille tehtyjä ratkaisuja erilaisissa hintaluokissa. Zeissilla toki myös. Vaikka valintaa on isosti, käytettyjen markkinoilla ollut senhetkinen valikoima rajasi valintaa helppoon ja sopivaan joukkoon, ja arvostelujen perusteella löysin oman suosikkini budjettilinsseistä: Voigtländer 50/1.5 Nokton! Tämä linssi jakaa vähän mielipiteitä, mutta minusta tämä on pitkälti täydellinen lasi. Se toimii myös virheettömästi rungossa ja on aika kevyt kantaa myös. Oikein mainio kaikin puolin! Täydellinen, suorastaan. Mielestäni linssin piirto edustaa "aitoa leicalookkia", vaikkei Leicaa ole nähnytkään.

Hullunmyllyksi tämä meni heti Noktonin jälkeen kun kirjaimellisesti paria päivää myöhemmin Noktonin saannin jälkeen menin "vahingossa" ostamaan 50 Summiluxin tuosta kalliiden Summiluxien listalta. Kuusinkertaisella hinnalla varustettu linssi ei varmasti ole kuusinkertaisesti parempi suorittamaan.

Summilux 50 mm f/1.4 ASPH on monien mielestä yksi Leican merkittävimpiä saavutuksia. Melkein APOkromaattinen huippusuunnittelu, linssi on myös varsin edullinen moneen muuhun Leicalta tulevaan huippulinssiin. Lisädraamana olin itse kyllä ensinenässä vallan pettynyt siihen, miten tavanomainen ja epäkarakteristinen (kliininen) kuva sieltä syntyy. Bokeh on tietyn koulukunnan mukaisesti täydellistä, minusta se on liian sulavaa, liian pehmeää. Olisi ihan sama valokuvata vaikka Canonilla jos tätä haluaisi!

Noktonin ehdin palauttaa kauppaan, mutta sitten se piti käydä ostamassa takaisin kun totesin Summiluxin olevan tuollainen. Nyt minulla on kiinnostava asema Summiluxin suhteen. Ei se paska ole tasan millään mittarilla, mutta ehkäpä Noktonin kanssa jompikumpi on turha, ja juuri nyt olen ainakin ollut sitä mieltä että Summilux joutaisi vaihtoon. En tee hätiköityjä päätöksiä nyt, kuten tein Noktonin kanssa.

Näin minä menin nollasta sataan viiskymppisten suhteen parin lyhyen kuukauden aikana. Ensin en tykännyt ko. polttovälistä yhtään ja kolmea kuukautta myöhemmin minulla on hyllyssä 3 upeaa viiskymppistä, joista yksi monien mielestä maailman hienoimpia viiskymppisiä.

Voigtländer 21/3.5 Color-Skopar, 50/1.5 Nokton, 50/3.5 Heliar, Leica 35/2 Summicron ASPH ja 50/1.4 Summilux ASPH ovat siis vakavat (ja hintavammat) linssini tallissani. Suosikkia on vaikea valita, mutta se on varmaankin edelleen tuo 35 Summicron. Mikä piirtäjä se onkaan!

Muita kokeiluja ja vähemmän vakavia valintoja olen suoritellut tässä vuoden aikana:

• Ensin ihan alkuvaiheessa, tammikuussa jo ostin yhden viiskymppisen: neuvostoliittolainen M39-mountille ollut 50-millinen f/2 Jupiter-8 ei ollut alkujaankaan ostettu vakavaan käyttöön. Valitettavasti sen kohtuullinen tarkennusvirhe estää siitä nauttimisen isommissa määrin muutenkin. Kiristettynä f/5.6:een se on ihan käypä lasi ja antaa huomattavan viehättävän retropiirron. Pitäisi vaan saada jotenkin korjattua tuo tarkennusvirhe.
• Kameratorin juhannusalennuksista ostin mielenkiinnosta kehutun 90-millisen Elmar-C-linssin, joka on Leican ja Minoltan yhteistyösuunnittelu Leican halpisfilmirunkoon CL. Tämä on huomattavan hyvä diili muotokuvalinssiksi, huiman terävä ja sopivasti vanhanaikainen piirto siihen hommaan. Mutta harmikseni totesin, että tämä linssi pehmenee ja heikkenee sitä mukaa, mitä kauemmaksi haluaa tarkentaa. Haluan vielä jonkun 90-millisen, mutta tämä ei ollut se. Sain myytyä sen takaisin Kameratorille ihan hyvään hintaan, joten en köyhtynyt kokeilusta juuri yhtään.
• Toinen paljon kehuttu ja edullinen muotokuva/televalinta tuli huudettua eBaysta: Voigtländer 75-mm Color-Heliar f/2.5. Tämä n. 240 euroa maksanut linssi piirtää kerrassaan upeasti! Minulla on ollut hieman hankaluuksia löytää ja tulla sinuiksi linssin mahdollisen tarkennusvirheen kanssa (jostain syystä kuin tuntuisi, että runkoni on 1:1 säädöissään M-linssien kanssa mutta miedosti vinossa LTM-linssien kanssa), mutta tiedän linssin teräväksi ainakin kun sen kiristää stopilla maksimista. Edullinen, terävä ja kevyt kantaa mukana, tämä linssi on erinomainen valinta.

Kokonainen vuosi ollaan menty ja tilanne omistettujen linssien suhteen on aika hyvä. Tällä hetkellä käyttökelpoisia linssejä löytyy välillä 21-75 millimetriä. Kamerassa on kehysviivat kuudelle eri polttovälille: 28, 35, 50, 75, 90, 135 mm – periaatteessa olisi kiva omistaa jotain kuvattavaa jokaiselle näistä polttoväleistä. 28, 90 ja 135 puuttuvat juuri nyt. 28:lle ja 135:lle välttää joku huonomminkin suorittava valinta, mutta tietysti ihan jotain sekundaa tai vikaan tarkentavaa en haluaisi ostaa. Saa nähdä, mitä tapahtuu.

Katseeni kääntyy kiinalaisiin idän ihmeisiin. 7Artisan on ollut parrasvaloissa. Heidän 50/1.1 ja 35/2 ovat olleet ihmisten mielenkiinnon kohteina. Minua voisi kiinnostaa heidän nopea 28-millinen, se kun olisi halpa ja piirtää hyvin ja paikkaisi sen aukon linssikatalogissani. Ja nyt saman firman sisäinen, ilmeisesti kilpaileva tiimi TTArtisan on tuonut markkinoille pari kappaletta erittäin, erittäin kiinnostavia optiikoita M-mountille. Ensin syksyllä tuli nopea 35/1.4, joka näyttää toimivan ja piirtävän erittäin edullisella rahalla oikein hyvin. Nyt jouluksi heiltä tulee/tuli ulos nopea 21-millinen f/1.5. Se on isonsutjakka linssi, mutta taas kerran hyvin edullinen jos vertaa mitä Leican oma Summilux-M 21/1.4 maksaa. Nämä linssit ovat edullisia, niissä on hienosäätövara tarkennuksen kanssa ja kaikkea muuta upeaa. Olisipa Voigtländerillä ja muilla samanlainen meno päällä. Ultranopea 21-millinen olisi iso juttu. Erittäin mielenkiintoisia aikoja elämme.

Tuo kommellukseni 50 Summiluxin kanssa on nostanut myös ideoita ja mietteitä esille sen suhteen, että mitä oikeastaan haluan sitten minulle täydelliseltä linssiltä. Ei perfektiota, ei täydellisyyttä, jos se syö optisesta karakteerista? Ei näinkään voi toisaalta sanoa, en vain välitä 50 Luxin karakteerista niin paljoa kuin ajattelin pitäväni. Tämä havainto itsestäni ja maustani välittömästi tekee Leican 35/1.4 Summilux FLE:stä (uusimmasta designista) jotenkin tylsän idean: kallis linssi ja jos se myös tarjoaa vain tylsää kuvaa niin en minä sitten kai sitä halua edes kokeilla?

Nämä mietteet ohjaavat tulevan vuoden hankintoja, jotka lienevät hieman maltillisempia. Luonteikkaita ja epätäydellisiä linssejä saa onneksi kaikilta valmistajilta edullisemmin.

Vuosi 2020 tulee olemaan valtava valokuvauksen vuosi.