Ikääntynyt Leica M9 oli Leican ensimmäinen onnistunut digirunko, jossa on 18 megapikselin täyden koon CCD-kenno ja toimiva UV-suodatus. Kennon kuvanlaatu ei saanut kehuja uutenakaan; kohina on pahalaatuista melkein heti kun ollaan nelinumeroisissa ISO-herkkyyksissä ja joku kameratestisivusto julisti M9:n kennon toiseksi huonoimmaksi FF-kennoksi ikinä. Lisäksi kennoon jäänyt kosteus saattoi aiheuttaa korroosiota ja ennenaikaista eläköitymistä. Ja tämä kaikki tietysti törkeään ylihintaan.

Mutta jotain taianomaista Leican käyttämässä Kodakin tekemässä CCD-kennossa kuitenkin on.

Leica M9 tai M9:n halpisversio M-E alkaa olla pelottavan edullinen valinta käytettyjen markkinoilla, josta syystä näitä GAS-oireita nyt syttyy Leicaa kohtaan. Ostohalut olisivat selvästi vähäisemmät, jos rungot maksaisivat 5k, mutta kun ne ovat 2.5k euroa. Vain tonnin enemmän kuin vaikkapa uusi Fuji X100F. (Unohdetaan tietty, että 2.5 tonnin rungon päälle pitää vielä löytää joku objektiivi, Leican mallit kunnosta riippuen 2 tonnista ylöspäin. Fujissa on kaikki valmiina.)

Mistä Leicassa maksetaan oikeasti? Leicaa ei voi järkevästi kuvata jpeggeinä, joten raakakäsittelyä tulee tehdä. Raakana voi vaikkapa Fujin kuviin saada samanlaista Leica-"poppia" ja tuoda eroja lähemmäksi toisiaan. Leican hyvä ja sata vuotta hioutunut manuaalitarkenteisten lasien tuntuma voi olla merkittävä etu, mutta toisaalta jo Fujifilm X-T1 lienee helpompi manuaalitarkentaa kaikkien modernien avusteidensa ansiosta (focus peaking on erinomaisen toimiva työkalu). Leican tarkennus on tietty alusta loppuun asti täysin analoginen; puhdasta optiikkaa, joten se voi voittaa siltikin vasteajoissaan.

Käytännössä Leicassa maksetaan siitä, että sieltä on tarkoituksella riisuttu pois ominaisuuksia. Se on kuin Porschen mukavuuksista karsitut mallit, joissa on kuitenkin hintaa saatu nostettua. Tämä on selvästi joku saksalainen juoni!

Ostohalut syntyvät usein visuaalisesti hienoja kamera-arvosteluita luettuaan. Suggestiiviset mainokset ja kamera-arvostelut, rehellisetkin sellaiset, kulkevat käsi kädessä.

Siinä missä miesten alusvaatemainokset yrittävät luova mielikuvia pöksyjen taianomaisista vaikutuksista ja jaloissa kiehnäävistä naisista ja jopa suurenevista paketeista, parhaat kamera-arvostelut kirjoitetaan mestarillisten valokuvien saattelemana. Syntyy mielikuva, että tämän objektiivin tai tämän rungon ostamalla kuviin saa uusien pikseleiden lisäksi erinomaista substanssia ilman sen kummempaa työskentelyä.

Tämän näkee triviaalisti lueskelemalla vanhojen kameroiden arvosteluita. Romupokkareillakin saa aikaan kaikenlaista; tämän pitäisi palauttaa ajatukset takaisin todellisuuteen: miltein kaikessa valokuvaamisessa pullonkaula olet sinä itse. Ja missä kuvaajana et ole pullonkaulana, sisältö on.

Miten lelujen hankkimissyndroomaa vastaan voi taistella? Sopiva käärmeöljy on vielä keksimättä. Pelkästään mielihalujen tietoinen tunnustaminen ei auta. Kokeile puristaa kamerastasi kaikki irti, poistu mukavuusalueeltasi. Oheisia asioita tuli mieleen, näin saat vilkastettua valokuvaelämääsi ilman vaihtamalla kalliimpaan:

• Unohda kameran tuottamat jpegit ja käsittele koemielessä kaikki kuvat raakakuvista; hio itsellesi toimiva prosessi ja opiskele työkalusi läpikotaisin.
• Kuvaa pelkästään kameran jpeggejä; käännä raakakuvat pois päältä ja kehitä valotustajuasi. Viritä kuvia kameran jpeg-asetusten avulla.
• Kuvaa mustavalkeata; säädä kuviin sopivat jpeg-asetukset kamerassa päälle.
• Kuvaa vain manuaalisesti tarkentaen, ja opiskele vanhaan aikaan käytettyjä kikkoja. Fujifilmin automaattitarkennus ei ole ikinä ollut niin nopea, etteikö manuaalitarkennus silloin tällöin tekisi automaattista parempaa työtä. Peilittömissä on myös hulvattoman hyvät työkalut tarkentamiseksi, ehdottomasti suosittelen vilkaisemaan joskus!
• Zone focus on kova juttu: viritä kamera ottamaan kuvia 2 metriin tarkennettuna ja ota kuvat lonkalta ilman tarkentamisen viipeitä. Sommittelua voi tehdä rajaamalla jälkikäteenkin. Vilkaise bigheadtacon fantastinen Ricoh GR II -epäarvostelu hyvien zone focus -fiilisten kerryttämiseksi.
• Älä käytä kameran etsintä lainkaan; käytä vain näyttöä.
• Älä käytä elektronista etsintä lainkaan; käytä vain optista etsintä (pätee lähinnä Fuji x100/x-pro -kameroihin).
• Ota vain 1:1-kuvia, tai 16:9-kuvia, tai laajempiakin. Kamerassa tapahtuva esikatselu auttaa kovasti.

Samantapaisia vinkkejä löytyy läjäpäin kun vastataan kysymykseen "kuinka tulla paremmaksi valokuvaajaksi" – vähemmän yllättäen ulkona valokuvaamassa tai uusia valokuvaustekniikoita opettelemassa olevat ihmiset eivät ehdi läähätä turhien laitepäivitysten perään. Näitä löytynee enemmän haulla:

• Pakota itsesi kuvaamaan päivittäin. (Tai edes viikoittain.)
• Ota kuvia kunakin päivänä tietyn teeman mukaisesti.
• Matkusta enemmän. Valokuvaus on hedelmällistä kun käyskennellään uusilla kaduilla ja laduilla.