Hyvinkää käy järkeen. Siinä on ihan hyvä motto kaupungille. Se ei varmasti vetoa kenenkään tunteisiin vaan se on korkeintaankin järkivalinta kun halutaan olla PK-seudun tuntumassa ja säästää rahaa asumisessa.

Ei toki kovin mairitteleva mainospuhe kaupungille mutta mitä sitä turhaan koristelemaan totuutta.

Hyvinkää asettuu ydin-Kuopiota halvemmalle tasolle, mutta asuntojen hinnat eivät sinänsä kosketa minua. Näillä koroilla ja pankkien marginaaleilla ei totisesti tunnu missään, tarvitseeko asuntolainaa 50, 100 vai 200 tuhatta. Toki rajallisen käsirahan rajoissa Helsingin hinnat jäävät vielä itseltäni ulottumattomiin.

Helsinki ja Kuopio vetoavat tunteisiin. Töölössä on suoraan sanoen aika eeppinen olo kun voi kävellä kotiaan rautatieasemalta vartissa. Tämä olo on tietysti muillakin täällä asujilla, ei näistä asunnoista muuten tämmöisiä hintoja ja vuokria voitaisi pyytää.

Hyvinkää ei ole urbaania seutua kuten Helsinki. Se on mopoilijoiden valtakuntaa, lapsiperheitä ja kaikkea maalais-Suomeen liitettävää. Sivustakuulluissa keskusteluissa viitattiin Tampereeseen melkein yhtä paljon kuin Helsinkiinkin.

Olen Hyvinkäällä käynyt nyt neljästi eläissäni ja ehkäpä puhutaan n. kuudesta tunnista "boots on the ground". Kaikki vielä pimeän aikaan. Voi olla kiinnostava herätä joku päivä uudessa asunnossani ja nähdä, miltä täällä näyttää valoisan aikaan.

Järkeen ja taloudelliseen vastuuntuntoon Hyvinkää istuu hyvin, mutta kovin eksoottista elämää en kykene visioimaan siellä.

Hyvinkään kanssa voin vain olla tyytyväinen että siitä on näppärä tulla Helsinkiin lyhyessä ajassa. 15 minuuttia junalle, 45 minuuttia junalla ytimeen. Se ei ole lainkaan paha. Tallinnan tai Tukholman risteilyt, taikka ulkomaanlennotkaan sen puoleen eivät ole oleellisesti kauempana kuin mitä ne nyt ovat minua Töölöstä.

Hyvinkään läheinen sijainti PK-seudun kupeessa mahdollistaa helpon PK-alueen palveluiden hyödyntämisen: maan halvimmat vuokra-autot esimerkkinä. Moni muukin on halpaa Uudellamaalla.

Helsinkiin kun suunnittelin silloin talvella 2018-19 niin Ullanlinna, Punavuori ja Kruununhaka olivat niitä seksiwau paikkoja, joissa näin urbaania idylliä suunnattomasti. Kuitenkin hyvän sattuman kautta löysin asunnoista parhaan etu-Töölöstä ja ahkeran asumisen myötä Töölön alue, niin etu- kuin taka-Töölö ja mikseipä Meilahtikin, on nyt erittäin positiivisesti jättänyt hyvän jäljen minuun.

Tämä Töölön asunto on vuonna 1925 rakennetussa tiilitalossa ja on äänieristeiden ja naapurimelun suhteen poikkeuksellisen rauhallinen ja loistelias paikka. Korkeat huoneet, fiksu huoneasettelu, erinomaiset liikenneyhteydet ja herrasmiesmäinen Töölö: Museokatu, Arkadiankatu, kaikki, kaikki niin lähellä. Tämä puhuttelee kaupunki-idyllistä nauttivaa mitä syvimmällä tavalla. Siihen päälle kun laitetaan vielä että hintataso on kantakaupungin tasolla maltillinen – tasoa Kallio mutta ilman kalliolaisia. Onko tämän parempaa?

On tilastollisesti aika epätodennäköistä että mikään ulkoapäin arvioiden valittu kerrostaloasunto tulisi olemaan yhtä rauhallinen tai rauhallisempi kuin tämä Töölön asunto. Se on katkera totuus, joka minun on nieltävä. Kun asetun taloksi, ehkäpä näillä pessimismiin kallistuvilla ennakko-odotuksillani voin pärjätä todellisuuden hakatessa päälle.

Kaksi asuntoa pisti silmään Hyvinkään tarjonnasta, ja tämä on se toinen niistä. Se valinta. Sandelininkadulla olympiavuoden 1952 tiilitalossa ylimmän kerroksen korkein huonein ja alkuperäisin lautalattioin tyylikkään retrosti pinnoitettu asunto täten saakoon lempinimen Sandels oitis.

Sandels on 150 metrin päässä Lidlistä, 600 metrin päässä Hyvinkään isoista kauppakeskuksista (Willa) ja ylipäänsä hieman alle 15 minuutin kävelymatkan päässä juna-asemasta. Kilpaileva asunto olisi ollut marginaalisesti kauempana junasta, toisaalta hieman lähempänä Willaa mutta lähin ruokakauppa olisi ollut yhtä lailla kauempana. Kilpailijan paras etu oli 60 eur/kk pienempi hoitovastike, joskin tämä alennus johtuu neliöiden vähyydestä, ei siitä että hoitovastike olisi neliöltä mitenkään pieni.

Päädyin hieman törsäämään ja ottamaan isomman asunnon isommilla hoitovastikkeilla, vaikka jotain 30 olisi ihan riittävä minulle. Uusi on 50 ja rapiat.

Hyvinkäästä minulla on sellainen intohimoton kuva juuri nyt, mutta se on hyvä paikka aloittaa suhde uuteen asuinpaikkaan, eikö.

Tästä tulee minulle todellisuutta alkuvuodesta 2021.

Hyvinkää ja Sandels vievät oman aikansa kun asetun taloksi, mutta 2021 on varmasti aikamoinen vuoristorata sen asettumisen jälkeen. Ylimääräinen käteenjäävä raha, pakkosäästäminen, asuinkulut. Voin vain pelätä, millä eri tavoilla onnistun polttamaan käteenjäävää rahaa kamerakaupoilla jatkossa.

Mutta ehkäpä paras puoli Hyvinkäässä voi olla ensialkuun kotimaan matkailun uudelleenvirittely. Sätöksestä käsin tuli käytyä eri paikoilla. Helsingissä matkailu supistui kokonaan, tietysti järkevistä syistä: päällisin puolin ensin vuonna 2019 uusi kotikaupunki oli edessäni ja tutkimusta vaille, sitten vuonna 2020 koronan aiheuttama sotku löi näpeille kolmeen eri otteeseen, kolme eri ulkomaanreissua. Siinä sekaannuksen seassa en vallan hoksannut että kotimaan matkailu olisi ollut mitä järkevin idea.

Käytiin kyllä veljen kanssa vajaan viikon reissu Saanalla Lapissa. Se ei ollut huono reissu, olisi vain pitänyt toteuttaa enemmän tuota samaa omasta toimesta.

Hyvinkäällä tulee kutakuinkin varmasti toteutettua oheisia juttuja: monenmonta vierailua Helsingissä, mukaanlukien hotelliöitä. Junamatkoja Tampereelle, Turkuun pariksi yöksi. Auton vuokraamista ja ajelua ympäriinsä. Kenties Tallinnaa myös risteillen, riippuen miten koronahomma etenee.

2017 ja 2018 tein ahkerasti kotimaanmatkailua ja olen nyt jälkikäteen valitellut itselleni kun en Helsingissä ollessani ole edes Tampereelle tai Turkuun mennyt vaikka niin lähellä ovat maantieteellisesti. Tämä tulee muuttumaan.

Koko valokuvaushomma ja katukuvaus tulee myös menemään vähän uusiksi tavalla tai toisella Hyvinkään myötä. Urbaani skene ei ole enää rapun ovesta poistumalla edessäni vaan siinä on se pieni tunnin matkaamisen kynnys että pääsen Helsinkiin. Se tulee toimimaan kyllä, sitä en itseasiassa epäile.

Semmoinen on tämä homma. Ehkä koronarajoituksilla on oma lusikkansa sopassa että näin "luovutin" Helsingin suhteen omasta mielestäni aikaisin mutta ei tätä peliliikettä kukaan voi varsinaisesti huonona pitää.

Kaupat on hierottu. Odotellaan vain että raha pääsee vaihtamaan omistajaansa, ja sitten avaimet. Näinä päivinä lähinnä jännitetään että pääseekö Uudeltamaalta viettämään joulua laisinkaan maalle vai ei.