Päättäväisesti eteenpäin: 16 kuukautta Hyvinkäällä
Toukokuuni oli täynnä matkustelua ja hitaasti tulevasta keväästä nauttimista. Siinä hötäkässä tuli myös 16 kuukautta asumista täyteen Hyvinkäällä ja Sandelsissa.
Kuudentoista kuukauden maaginen kipuraja on ollut aiemmissa paikoissa se mystinen veteenpiirretty viiva, jonka jälkeen alkaa seinät kaatua sisään ja muuttohaluja ilmetä. Sätös oli se paikka, missä ei ollut ongelmia. Sandels on nyt toisenlaisista syistä toinen tämän viivan ylittänyt asuinpaikka.
Huhtikuun alussa jouduin uudelle koetukselle, kun hiljainen seinänaapurini muutti pois ja tilalle saapui lapsiperhe. Se kertaheitolla todisti pohdintani siitä, että tässä talossa ei ole hiljaisia seiniä, on (oli) vain hiljaisia naapureita.
Hyvinkään motto: Voisi olla huonomminkin
Kuulen mopoilijoiden rellestämistä vaimeasti ikkunoideni läpi. Koska isolle tielle on kuitenkin satakunta metriä, enkä siis ihan asu tien laidassa, niin voisi olla asiat huonomminkin.
Kuulen alakerran emännän erittäin kovaäänisiä puhelinkeskusteluita usein aamupäivisin. Koska emäntä rauhoittautuu hyvissä ajoin iltaisin, mietin mielessäni että voisi olla huonomminkin.
Tämä uusi naapurini, johon kuuluu eloisia pikkulapsia ja työssäkäyvä pariskunta, noudattaa myös lapsiperheen rytmiä. Iltaisin alkaa elo ja meno laantua kello yhteentoista mennessä aika hyvin. Päivisin muksut ovat hoidossa tai koulussa ja isäntäväki töissä. Voisi olla huonomminkin.
Täällä on paljon asioita, jotka olisivat voineet olla tosi huonosti. Olosuhteet ja arpatuurini huomioonottaen ihan asiallisesti on käynyt. Tämä asuntohan on vilkkaahkon ytimen laitamilla, ja pääsen tosi näppärästi junalle tai lukuisille kaupoille. Tokihan rauhallisempaa asumista löytää, mutta sitten olisi pitkät ja hankalat välimatkat pitkittämässä ja hankaloittamassa.
Hyvinkää: halpaa asumista, hyvät yhteydet Helsinkiin, ja asiat voisivat olla huonomminkin.
Taloudelliset intressit suuri motivaattori
Koska omistusasunnosta ei luovuta ihan tuosta noin vain, sisäiset inertiat auttavat kehittämään sopua ja ratkaisuja mahdollisiin ongelmakohtiin. Koska omistusasunnossa on halpaa asua, ja autottomuus se vasta tekeekin elämästä edullista, on sitä suuremmat syyt jatkaa eteenpäin vaikka hammasta purren.
Riski ja potentiaali on kuitenkin olemassa
Tietysti takaraivossani jyskyttää se fakta, että vaikka nyt asiat ovat hyvin niin mikään ei estä niitä luisumasta huonompaan suuntaan. Yksi seinänaapuri on vielä tyhjä asunto: entä jos siihen muuttaa kovaäänisiä rellestäjiä? Naapuridynamiikka on alati elävä juttu kerrostalossa.
Tämä naapurihomma on antanut uutta motivaatiota ja puhtia pitää katse horisontissa: ei mene montaa vuotta kun on säästöjä ja sijoituksia siihen malliin, että on taloudellisesti helppo lähteä katselemaan jotain uutta. (Tarvitaan vakuuksia ja realivakuuksia, ja tarvitaan käsirahoja, ja tulee aina muuttokuluja ja myyntikuluja.)
Samanaikaisesti kuitenkin kokeilen muistaa nauttia taloudellisen asumisen suomista eduista: yritän parhaani mukaan muistaa käytellä rahaa mm. matkailuun ja pieniin elämyksiin. Minulla on säästötavoitteeni, mutta en ole kiristämässä niitä säästöohjelmia heti yhden mekastajan ilmaannuttua.
Päättäväisesti eteenpäin
Hyvinkäällä asumisen edullisuus, myymisen/ostamisen/muuttamisen inertia, asioiden hyvä laita olosuhteet huomioonottaen. Ei mene pitkään kun täällä on oltu 32 kuukautta eikä tehnyt edes tiukkaa. Sitten 64 kuukautta. Siinä vaiheessa pitäisikin olla taloutta jo Helsinkiin asumaan, jos siltä tuntuu.
Seuraavaksi menen tyytyväisenä taloyhtiön saunaan, jossa saan nauttia löylyistä ilman että saunaa tarvitsee itse pestä hinkata puhtaaksi. Ja sitten kun nousen ylös asuntooni TV:n eteen, mahdolliset pienet hälyäänet peittyvät triviaalisti kun laitan Ollo Audioiden suljetut kuulokkeet korviini.
(Jos olisin mennyt suljettuihin kuulokkeisiin Joensuussa asuessani niin olisiko Sätös edes ikinä toteutunut?)