Muuttopäivä oli tammikuinen maanantai. Kämppä oli kylmä ja Telian FTTB-talokuitu kytkettäisiin vasta keskiviikkona. Tiistaina otin oitis ja lähdin Töölöön loppusiivousta suorittamaan, kun olosuhteet olivat näinkin suotuisat. Hyvinkäältä Helsinkiin ja joskus takaisinkin pääsee näppärästi Ventoniemen Väinö-bussiyhteydellä. Väinö ei montaa kertaa päivässä aja, mutta jos sopivasti ajaa silloin kun tarvitsee, se on noin 20 minuuttia junamatkaa pidempi mutta lupsakampi tapa matkustaa Kamppiin. Pois voi jäädä Manskun varrella, mikä on mukava.

Matkasin lumiseen Kamppiin ja söin Burger Kingiä nyt vierailevana ulkopaikkakuntalaisena ja matkasin kevyen kassini kanssa Töölöön, jossa siivousvälineet odottelivatkin.

Varsin haikein mielin viimeistelin paikat 4 tuntia myöhemmin ja luovutin avaimet ja kävin toistaiseksi viimeistä kertaa vanhassa lähikaupassani, Museokadun K-marketissa viemässä pullot ja tölkit.

Takaisin uuteen kotiin matka käy sulavasti junalla, ei käy kieltäminen. Uusi lähikauppa-LIDL ehti juuri mennä kiinni siltä iltaa, jäi paistopisteen jämät tarkastamatta. Ironisesti en koskaan hyödyntänyt Töölössä kauppojen pitkiä aukioloaikoja mutta heti toisena Hyvinkää-päivänä olisin tavallaan toivonut LIDLin olleen auki hieman yhdeksää pidemmälle. Poikkeukseksi tuollaiset toivomukset jäävät, yleensä tapaan käydä ns. ihmisten aikoihin kaupoilla, esimerkiksi työpäivän lomassa ruokatunnilla.

Mitä muuttokuormaan tulee, aloitin vaatteiden laittelulla koska ne eivät varmaan tykkää olla suljetuissa jätesäkeissä pitkään. Vasta viidentenä päivänä laittelin pöytäkoneet ja telkkarit tulille: illaksi oli hyvä katsoa elokuvia vajaan viikon paussin jälkeen.

Asunto oli tyhjyyttään aika kylmänsutjakka kun muutin tänne. Sisälämpöä oli 17 astetta pitkään. Ihmisasutuksen myötä se hiljalleen alkoi hivuta 20:een mutta hyödynsin taloyhtiön palveluksia heti ja huoltomies kävi rassaamassa venttiileistä ulos enemmän. Tänne asuntoon saa talvipakkasilla 22-23 astetta mutta kovalla pitää pitää pattereita.

Hiljaa hyvä tulee. En halunnut heittää atk:ta ja telkkaria ensimmäiselle vapaalle paikalle, koska kun siihen tottuu niin siitä on vaikea vaihtaa optimaalisempaan kohtaan. Tein niin kuitenkin mutta viittä päivää myöhemmin. Ehtii nämä varmaan laitella uusiin paikkoihin, ei täällä ainakaan ahdasta ole siirrellä tavaroita.

Paljon tulee mieleen näistä ensipäivistä Sandelsissa vanha kunnon Sätös. Sekin oli kylmä kokemus ensialkuun, kostea asumaton talo oli kolea olla kesän lämpimälläkin. Jos olisin muuttanut sinne talviaikaan niin johan olisi ollut kokemus!

Silti muistelen Sätöstä pelkästään lämmöllä.

Sätös tuntuu niin kaukaiselta jutulta tässä vaiheessa, vaikka Helsinki oli etappina vain sen 1,5 vuotta. Sätös oli itsessään "kaksivaiheinen" asuinkokemus minulle: ensin nautittiin ja hirvitytti omistusasumiskokemus ja sitten nautittiin vuokralaiselämästä samassa talossa.

Kuten aiemmin mietin että oliko Helsinki-Hyvinkää-muutto hyvä idea muista kuin taloudellisista syistä, mutta ei sitä huonona peliliikkeenä voinut pitää; samaa voi miettiä Sätöksestä. Jälkiviisaana näkee oitis, että Sätös oli hyvää ja edullista asumista oman auton joustavuudella, mutta muistan kyllä ne syyt ja tekijät siihen että myin sen paikan. Kristallipalloa ei ollut silloin saatavilla, valitettavasti.

Halpa asuntolaina tarkoittaa, että kuukausittaiset lainalyhennykset menevät pääoman lyhennykseen 90-prosenttisesti. Kun aiemmin laitoin jemmaan rahaa X euroa kuukaudessa, nyt minun tarvitsee säästää X - 400 euroa päästäkseni samaan tavoitteeseen, yhdellä tavalla mietittynä.

Yhtä kaikki, nyt on kiva kun niin paljon kuukausittaisesta "menosta" meneekin todellisuudessa omaan säästöön. Lainan korot ja kulut ovat ehkä 50 euroa kuussa, hoitovastike veden ja netin kanssa on 220 euroa. Nettiyhteys on nyt myös downshiftattu niin että vastike ja liittymä maksaa 8 euroa kuussa: 32 euroa vähemmän. Lähikauppa on nyt iso LIDL eikä pieni kantakaupungin K, joten ruokahommissakin nähtäneen selkeää notkahdusta.

Menot pienenevät mutta niin se tahtoo olla, että kun menoja saa pienennettyä markalla niin uusia menokohteita keksii kolmella. Muuttokuluja varten kasasin käyttötilille ison pinon rahaa mutta kulujen jälkeen tein aika aggressiivista säästöä ja tuhlailua (kamerakamaan, mihinkäs muuhun) ja nyt nautitaan pari kuukautta köyhästä olotilasta, kookkaita Visa-laskuja odotellessa. Trendi tulee olemaan kuitenkin huomattavan positiivinen, ehkä jo seuraavasta tilistä alkaen.

Kotimaan matkailua piti tänä vuonna harrastaa, niinhän lupasin itselleni. Aloitetaan se sitten oitis maaliskuun talvilomaviikollani ja käydään siellä Kuopiossa.

Kuopio on ehkä riskialtis peliliike. Se on se paikka, jossa olisi tunnetta ja tyyliä. Sitten päädyin Hyvinkäälle joka on järkevä mutta karsea. Jos minä nyt menen sinne ja näen mistä jäin paitsi, voi tulla karvaat aloitukset eteen. Tai vaihtoehtoisesti ei tule ja näen, että ei se elämä sielläkään ruusuista ole. Mukava on siellä käydä joka tapauksessa. Samalla toki tulee perhettä nähtyä Iisalmessa ja sitten Joensuussa.

Tulee myös ensimmäistä kertaa kokeiltua bussiyhteys Kuopio-(Outokumpu)-Joensuu joka on ihan mukava varmasti. Oku-Joku on tuttu yhteys 9 vuoden takaa mutta nyt tulee ajettua koko hoito ja ehkä samalla muisteltua vanhoja siinäkin hommassa. Hyvä viikon keikka tulossa siitä.

Hyvinkään kaunista talvea on ollut mukava taltioida kameralle. Täällä on hyvää valoa nyt, tosin niin on varmaan Helsingissäkin nyt. Paljon lunta oksilla.

En ole silti varsinaisesti ollut juoksemassa päätäpahkaa tuonne ulos kuvaamaan kaikkea liikkuvaa. Hiljaa hyvä tulee, tässäkin asiassa?

Tammikuun tyypillinen välineostelu näkyi tällä kertaa kahtena ostoksena: Peak Design -kolmijalka välipäiväalennuksista ja sitten käytetyt M4/3-primet (PanaLeica 15, Panasonic 25, Panasonic 42.5) myöhemmin kiivaan empimisen jälkeen. Nyt minulla on paljon kiinteitä ja valovoimaisia linssejä Panasonicilleni, mutta onko se toivottava kehitys? Minulla oli hyvä ja toimiva idea pitää M4/3-alusta pelkkien kuluttajazoomien varassa. Nyt se on 60:40-sekoitus primeä ja zoomia.

Hiljan nousi pinnalle uusia Leica-prospekteja ja olen miettinyt kamerakuumeisena erilaisia älyttömiä skenaarioita, esimerkiksi sellaista että laittaisin kaikki M4/3:t myyntiin ja ostaisin jotain vanhaa ja painavaa SLR-linssiä jota sovittaisin Leica M10R:n edessä silloin kun tarvitsee lähitarkennusta tai teleä. Tämä on täysi 180-käännös loppuvuoden 2020 ajatuksistani. Liian älytön idea toteuttaa, vai onko?

On se. Liian älytön.