Aika on mennyt vauhdilla ja huomasin yllättäen, että vuosi tuli täyteen ihan huomaamatta.

Ensimmäinen syksy ja talvi ja kevät tuli koettua, ja nyt on toinen kesä alkamassa. Syksy ja kesä olivat aikalailla samaa; ei oikein tahtonut huomata aina, missä rajan voisi vetää. Puiden siisti kellastuminen toki näytti hyvältä. Ensimmäinen talvi oli tosi köyhä tapaus. Vain harvoin mentiin pakkasen puolelle ja lumesta ei ollut tietoakaan. Toivottavasti seuraavana talvena olisi vähän parempi meininki.

Helsingin kevääseen ei nyt myöskään kuulunut mitään ihmeitä koska talven pakkasia ei ollut. Kukkivat kirsikkapuut huhti-toukokuussa ovat kohokohta. Viime kesä oli suhteessa viileä, ja todella kiva kaikin puolin. Ei tarvitse auringon paahtaa, pärjää vähemmälläkin lämmöllä.

Vuosi sitten kun tulin tänne niin aloitin rytinällä ja otin kuukauden kesälomani yhteen mittaan. Otin silloin tuoreelti lanseerattua AB-vyöhykettä kuukauden ja ajelin turistina kaikki paikat läpi, kuten kuuluukin. Töiden alettua aloin ostaa ABC-kautta siitä eteenpäin. C-vyöhykkeellä aika harvoin kävin muilla kuin työmatkoilla. Vasta nyt kun päätin koronahommien takia jättää julkisen liikenteen kokonaan hetkeksi aikaa pois, aloin kunnolla reissata C-alueella Vantaalla ja Espoossa. Totesin kuitenkin, että silloinkin pelkkä AB usein riittää vähällä lisäkävelyllä.

Nyt ollaan ensimmäistä kertaa 12 kuukauteen liputtomia ja se on myös hyvä tunne tavallaan. Ei mitään "velvollisuutta" lähteä ulos jos ei siltä tunnu. (Koska se olisi isolla rahalla maksetun kauden hukkaanheittoa muulloin.) Toisaalta Töölöstäkin kävelee moneen ilmansuuntaan hyvänpituisia lenkkejä – nyt aion yrittää olla ainakin pari viikkoa liputta (kirjoitushetkellä ollaan päivässä #5) ja kunnolla keskittyä lähialueisiini, joita riittää kyllä.

Onko romantiikka haihtunut kaupungin sielusta ja kuherruskuukausi pidetty? No tavallaan on, isomman kerran. Samanaikaisesti sitä pystyy nauttimaan hyvistä hetkistä, eli vielä ei olla puhtaassa vihasuhteessa kaupunkia kohtaan.

Vuoden aikana on ollut kaikenlaista jännää. Pasilaan aukesi syksyllä iso ja edullinen Prisma, josta olen sitten alkanut käydä aina ostamassa elintarvikkeeni töistä tullessani. Nyt kun Pasilaan asti en ole kävellen menossa kaupoille, on Kampin LIDL seuraavaksi edullisin paikka. Sielläkin olen monesti käynyt mutta nyt harvemmin. Kampista pääsee Töölöön näppärästi bussilla ostosten kanssa, mutta kun puolet Töölöön vievistä busseista lähtee yhdestä paikasta ja toinen puoli toisesta paikasta, ei aina arvaa valita optimaalisinta lähtöpaikkaa. Pasilasta on Töölöön kaksi tiheää ja suoraa yhteyttä, joten odotusaika on hyvin alhainen. Lisäksi pakkasen ja sateen aikaan voi odottaa mukavasti lämpimässä aikataulujen äärellä.

Joukkoliikenteen vyöhykeuudistuskin on hädintuskin vasta vuoden vanha. Omasta mielestäni matkustajana se toimii oikein hyvin ja on järkevä. Aluksi toki tuskastelin kun A-vyöhykkeelle ei ole omaa edullista lippuaan joten kertamatkojen hinnat nousivat kovasti (2,15 -> 2,80 €) mutta vastineeksi kausien hinnat laskivat suhteessa niin paljon, että dynamiikka on muuttunut suosimaan huoletonta kausimatkailua entisestään.

Ostaessani ja myydessäni käytettyä tavaraa on ollut mukava olla täällä kaupungin sykkeessä. Ostipa muistikampoja murosta tai myipä kameroita torissa niin ostajat löytyvät monesti kävelyetäisyyden päässä. Oikein miellyttävä juttu sekin.

Yksi pelko ennen muuttoa oli se, että olisiko kaupungin runsas ja idyllinen katuravintoloiden määrä herkistämässä laittamaan enemmän rahaa ulkonasyöntiin ja sensellaiseen. Tämän ensimmäisen vuoden aikana tulos on: ei juuri lainkaan. Tavoitteena olisi kokeilla käydä nauttimassa enemmän kaupunkijuttuja mutta näin ekana vuonna ainut näkyvä (ja kalliinpuoleinen) juttu oli nuo musiikkikeikat joihin osallistuin pitkälti sen takia että nyt ne pidettiin tässä lähettyvillä – en olisi tullut näille keikoille Sätöksestä käsin. Eli sen verran on viihdebudjetti noussut. Jazz-klubit ovat vielä kokematta, vähän itseäni ihmettelen kanssa että miksi en heti tarttunut toimeen kun parin korttelin päässä olisi yksi isompi sellainen.

Töölö on edelleen upea asuinpaikka. Koputtaa pitää puuta, mutta sanon kuitenkin että ei tämän paremmaksi voi juuri mennä. Taka-Töölö on myös tullut rakkaaksi vaikka en siellä edes pahemmin asioi. Siistiä ja herrasmiesmäistä aluetta.

Mitä harrastuksiin ja niiden kehittymiseen tulee, niin valokuvausharrastus on edelleen vahva osa ja syy ja seuraus kaikelle mitä tulee Helsinkiin. Koska vapaa-aikaa jää enemmän käteen täällä (kun taloaskareet puuttuvat) niin on helpompi sovittaa enemmän koodailua tai elokuvia vapaa-aikaan. Kaikki hyvin tässäkin mielessä.

En nyt tämän enempää tässä taida keksiä sanottavaa. Suhteessa hyvin on mennyt!