Muutto tapahtui kyllä mallikkaasti. Perjantaina aamuvarhain saatiin tavarat autoon ja oltiin pihasta aamukahdeksalta. Helsingissä oltiin ja kaikki kannettuna iltapäivän klo neljään mennessä! Niin aikaisin ei kyllä ole muuttoa saanut menemään, etenkin näin pitkän matkan kanssa vielä. Kävin tutkimassa lähistöni kauppoja ja postilaatikoita – Caloniuksenkadun Alepa on aika kiva, vaikka pieni onkin.

Muuttoviikonloppu vähän järkytti sillä, miten hiljainen paikka tämä asunto oikeasti onkaan. Naapureista en kuullut yhtä pihaustakaan pariin päivään, ja myöhemmin vielä kuulin, että MM-kultaa juhlittiin pitkin Helsinkiä railakkaasti. Aijaa! Talo on tosi hiljainen ja vain kantapääastuja kykenee rikkomaan illuusion ihmisettömästä elämästä tyhjiössä. Onneksi talossa taitaa olla vain yksi sellainen.

Kun astuin perjantaina vähän ulos jalottelemaan ja koeajamaan lähikauppoja, sisätilojen hiljaisuus kääntyi ovenavauksessa miellyttäväksi urbaaniksi äänimaisemaksi ratikan raiteiden kirskumisesta ja tasaisesta liikenteen hurinasta. Tämähän on juuri se unelma, josta olen haaveillut jo vuosia?! Hipihiljaista sisällä ja kaupungin vilinää heti oven takana.

Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun en ole asunut ylimmässä kerroksessa. Sateen ropinaa jään kaipaamaan.

ATK:t ja hifit purin käyttövalmiiksi vasta paria päivää myöhemmin, mikä salli muuttolaatikoiden purkamiseen keskittymisen. Tai ulkona seikkailun, sekin tietty. Nettiyhteys saatiin pystyyn seuraavana maanantaina. Vauhdikas yhteys on vauhdikas, vaikka ulkomaan kuitu vähän kuristaakin.

Ensin täällä oli ahdasta, nyt täällä on avaraa. Huonejärjestelyni on alustavasti vähän vaillinainen, mutta tässä on aikaa kehitellä uusi ja parempi. Keittiössä ja eteisessä on tyhjää kaappitilaa, sängynaluslaatikoita voisi ostaa, kunhan ensin keksii niihin jotain sullottavaa.

Asuinalueena Töölö on osoittautunut mielettömän hyväksi paikaksi. Erinomaiset yhteydet Kallion ja Kampin suuntaan, palveluita on äärellään ja itse talo niin hiljainen.

Vaikka Etu-Töölön rakennukset ulkoa päin eivät ole Kaartinkaupunki/Ullanlinnatasoisia unelmamestoja, löytyy alueen pikku puistoista kyllä mitä erinomaisimmin idylliä ja kauneutta.

Taka-Töölössäkin on runsaasti hyvää. Töölöntori nyt on karsea parkkipaikka, mutta näkymät alaspäin aukeavalle Topeliuksenkadulle ovat varsin urbaani-idylliset; Töölöntullin solmukohta on miellyttävää pikku vilinää täynnä; pohjoinen Mansku on komeampi ja kiinnostavampi kuin muistelinkaan; Töölön kisahalli on varsin urbaani kohtaamispaikka.

Mitä enemmän selailen paikkoja, sitä enemmän näen, miten paljon minulla on vielä nähtävää. Olen toistaiseksi kolunnut paikkoja pintapuolisesti ja kun päivät kääntyvät viikoiksi ja viikot kuukausiksi niin olen ehtinyt koluta aika runsaasti myös pintaa syvemmältä.

Ja parin viikon päästä pitää todeta, miten tuo työmatkaliikkuminen nyt onnistuu, vai onnistuuko. Otanko ABC-lipun vai mitä teen. Omaa autoa en ole kaivannut!