Kaikenlaisia hienoja juttuja sai nähdä ja kokea. Pääsin käymään monenlaisessa tilaisuudessa, aina konsulttifirmojen saunailloista norjalaisfirman kustantamaan Oslon reissuun. Moni kiva jopi meni nenän edestä. Joillekin tilaisuuksille itse nyrpistin nokkaani. Toiminimiyrittäjyyttä pohdittu. Omia pitkäaikaisia ikuisuusprojekteja sain kuin sainkin käyttökelpoisiin kuosiin. Kävin Tallinnassa lukuisia kertoja, ekaa kertaa sitten lapsuudenajan perhematkailun. Kävin Japanissa, enkä vain pistäytymässä vaan menin kokonaiseksi kuukaudeksi. Ostin ja tuhlasin ja kulutin rahaa kuin työssäkäyvä yhteen aikaan, sitten vastavuoroisesti sinnittelin säästökuurimoodissa. Aloitin filmivalokuvaamisen. Ostin pisimmästä aikaa alkoholia; viskejä kaapin täydeltä maisteluharrastuksen aloittamiseksi. Aloitin lukemaan japania, johon alkoi paikoitellen mennä iso osa päivästä ja nyt minun pitää opetella pärjäämään vähemmällä vapaa-ajalla ja sovittaa kaikkea tätä uusiin raameihin.

Moni vanha rutiini pysyi entisellään. Videopelejä vain harvakseltaan. Elokuvia ja sarjoja aina iltaisin. Kaupunkivierailuita. Valokuvakävelyitä ja ulkoilua.

Hyvin vähän on mitään, mitä katuisin. Edellinen firma, jossa olin 10 vuotta ja rapiat, oli alusta loppuun asti hyvä minulle, ja tuhti irtisanomispaketti ansiosidonnaisen kaverina ylläpiti sensaatiomaisen hyvin elämänlaatuani.

Työllistymistä hidasti paitsi maailmanpoliittinen taloustilanne, myös oma pitkä mutta kapeahko työkokemus joka koostuu vain yhdestä firmasta. Sitä moneen kertaan siunailtiin ihan ääneenkin. Jatkossa hyvää työkokemusta on laittaa ansioluetteloon kaksinverroin enemmän. Lisäksi joitain nykypäivänä seksikkäitä avainsanoja saa harjoitella ja harjoittaa uudessa firmassa, joka itsessään operoi yhdellä eksoottisella ja arvostetulla sektorilla.

Seuraavaa työtä, jos sellaista ylipäätään tarvitsee seuraavaan kymmeneen vuoteen hakea, tuskin tarvitsee etsiä neljäätoista kuukautta.