Pienen indianalaiskaupungin kunnallinen puisto-osasto suunnittelee yhtä jos toista virkaintoisen Leslie Knopen johdolla. Tämä sarja on päähenkilöidensä tapaan pirteä – mutta hyvällä tavalla.

Parks & Rec on moderni puolituntinen, nauruton tilannekomedia. Sarjan kirkkaisiin tähtiin kuuluvat Amy Poehler (SNL), Nick Offerman, Aubrey Plaza ja Chris Pratt. Kaikki hienoja nimiä, jotka tekevät luontevaa ja maalaishenkistä komediaa hyvistä lähtökohdista.

Sarjahan ammentaa paljon julkisen puolen oikuista ja sosialistisesta byrokratiasta. Hupia riittää jopa Amerikan mantereella tähän. Konseptihan sinänsä kääntyisi hyvin vaikka Suomeenkin: joku pohjanmaalainen pikkukunta sopisi hyvin miljööksi siinä missä Pawneekin.

Mukana on sellainen dokumentintapainen kerrontatapa, ja se on ollut hyvä valinta, tarjoten muutamia uusia jippoja näyttelijöille. Sarja huokuu eräänlaista raikkautta, jota puhtaassa maalaisilmassa on tapana olla. Tämä lähti liikkeelle lyhyen ykköskauden kanssa hyvin merkein jatkuvajuonisesti, ja sekös olisi kanssa ollut erinomainen idea jatkollekin. Kakkoskaudella siirryttiin enemmän kvantittuneeseen meininkiin, mutta tietenkin tapahtumat seuraavat toinen toisiaan fiksusti. Sarjaa saatiinkin tehtyä kunniakkaat 7 tuotantokautta.

Nyt olen menossa neljännellä kaudella, ja aistin joitakin muutoksia tyyleissä edellisiin kolmeen nähden. Jos sama trendi jatkuu, on sarja degeneroitumassa. Mitään yksittäistä syytä tai merkkiä degeneraatiolle en osaa asettaa: tällä kaudella vain pelataan vähän vähemmän dokumenttikortilla ja henkilöhahmojen terävyydet tasoittuvat ikävästi osittain. Onneksi nyt jälkeenpäin huomaan, että degeneraatio ei ole valtavaa, ja vaikka tiettyjen hahmojen terävin kärki tuntuu tylsistyvän kausien edetessä, on asia luonnollisena henkilökehityksenä perusteltavissa. On myös mukavakin nähdä, mihin suuntaan Pawneen pikkuväki liikkuu ajan edetessä.

Sarjan kirjoitus on erinomaista. Hahmojen motiivit, tapahtumien kehitys, aiempien ilmiöiden callbackit ja dialogi on tehty juuri oikein. Romanttisten tapahtumien kohdalla siirappia ei ole säästelty, mutta jokseenkin realististen parisuhteiden takia tämän antaa anteeksi. Sarjassa käytetään ilmeisesti improvisaatiota paljonkin otosten välillä, tämä ilmeisesti Amyn SNL- ja UCB-taustan takia. Monella muullakin on teatteri- ja improtaustoja takanaan, mikä on tuntunut olevan onnistunut idea.

Viimeinen kausi on erittäin kauniisti rakennettu, ja voittaa toteutuksessa jopa 30 Rockin vastaavan. Vaikutteet on otettu esimerkiksi Six Feet Underin päätösjaksosta, jonka täytyy olla eräänlainen mittapuu päätösjaksojen suhteen.