Boston Public
Boston Public on David E. Kelleyn luoma sarja bostonilaisen lukion (high school) opettajista ja rehtorista ja vähän opiskelijoistakin. Tarinat tulevat nätisti kouluympäristöstä: milloin vanhemmat ovat kimpussa, milloin opiskelijat. Pientä draamaa on koko ajan ilmassa ja välillä ryskyy isommin. Opettajien mielenlaatua löytyy joka lähtöön ja vararehtori (Anthony Heald) on varsin kylmäkiskoinen johtaja. Sarjassa on hyvä tunnelma kaikin puolin.
Tämän sarjan pari ensimmäistä kautta tuli aikoinaan (noin 2003-2005) Suomenkin televisiosta, ja ne silloin nappulana katsoin. Eipä noista muistanut muuta kuin että erinomaisesta sarjasta on kyse. Innoissani aloitin alusta ja ensimmäiset kaksi kautta ovat erittäin kovia. Kolmas on nyt minulla aluillaan ja lupailee ihan kelvollista.
Kakkoskauden alussa taso nousi huomattavasti, kun Ronnie ja Danny tulivat kuvioihin. Ronnie (Jeri Ryan) haluaa vaihtaa uraansa lakipalveluista ihmisläheisempään puuhaan. Danny (Michael Rapaport) puolestaan puhuu liian suurella sydämellä ja ajattelee liian vähän sanomisiaan etukäteen. Sopii hyvin koulun muiden opettajien kanssa yhteen. Ja voi toki, yhteenottoja syntyy kyllä…
Kakkoskauden loppua kohden
Kakkoskauden lopussa on kova jakso, kun Harry Senaten synttäreitä kokoonnutaan juhlimaan, mutta Harry itse vanhasta oppimattomana ei odottanut yllätysjuhlia. Lupaavat juhlat saavat oitis kaikenlaista tummaa pilveä päällensä.
Miksi tämä oli jollain tavalla määrittävä hetki (defining moment) Boston Publicin tarinassa ja jatkumossa?
- Jakso on traaginen: Ronnie haluaisi olla Harryn, mutta Dana Poole sotkee ympyröitä. Harry ei todellakaan halua esitellä tuntemuksiaan kellekään.
- Jakso on huvittava: dialogi ja näyttely on perinteiseen tapaan erinomaista. Tavallaan yliampuvia juttuja, tavallaan ei. Sopii silti tähän jaksoon kuin räkä nenään.
- Steven hupihakemus toisen koulun rehtoriksi aiheuttaa kovaa närää ja muuttaa monia käsityksiä. Hyvin dynaaminen tilanne kaikessa.
- Jakso on totta ja antaa paljon, muistuttaa myös: "we've had a terrible night. The kind of night we'll come to refer to as the good times."
Näitä asioita tulee jatkuvasti sarjassa muutenkin esille, mutta ei näin paljoa yhdessä jaksossa kerrallaan. Käsikirjoitus on parasta kun se on hauskaa, traagista ja totta samaan aikaan. Näistä asioista ei todellakaan tarvitse vääntää minun kanssa kättä: David E. Kelleyllä on selvästi jonkinlainen lahja.
Synttärijakson jälkeen moni asia sarjaa kohtaan tuntuu muuttuneen, mutta ei sitten muutukaan. Juonella ja tarinoilla on jatkumonsa, mutta se ei ole vahva jatkumo. Oma käsitykseni ja arvostukseni sarjasta kohosi kovasti tämän episodin jälkeen.
Luonnollista taisikin olla, että tämä jakso lokaalina maksimina loi tarpeetonta painetta myöhemmiltä jaksoilta. Kakkoskauden lopetus olikin yllättäen synttärijakson veroinen, mutta paras on paras.
David E. Kelley
Boston Publicin jatkuvasti toimiva käsikirjoitus johtaa väistämättä tutustumaan taustapiruunsa. Kelley on kirjoittanut erityisesti lääkäri- ja lakisarjoja (Chicago Hope, Boston Legal ja Ally McBeal). Uudempi sarja, Monday Mornings, on ollut nyt puheiden alla. Lisäksi kiintoisa tapaus, sarja nimeltä Picket Fences kuulema johtaa paljon Twin Peaksista ja Northern Exposuresta. Tätä pitää kokeilla. En luultavasti pety.