Neljä tuntia kestäneet kokeidenpalautukset, välissä pienet kakkukahvit eläkkeelle jäävän kuvaamataidon opettajan kunniaksi ja paljon positiivisia yllätyksiä kokeiden tuloksista.

Taisi olla kaikkein vähiten luettu koeviikko toistaiseksi. Kokeita, kerrataanpa nyt vielä, oli siis suoritusjärjestyksessä äidinkieli, englanti, vektorimatikka, aaltofysiikka, terveydentieto sekä historiaa maailmankulttuureista.

Kokeissa oli vähän sekavia tunteita. Äidinkielessä tuntui ajatus hortoilevan vähän, muttei liiaksi. Luulin päässeeni ytimeen, mutta menikin hyvin metsään. Kyseessä oli novellin analysoiminen aineistoainetyyppisesti. Novellin päähenkilöstä Ekistä olisi pitänyt osata kertoa hänen hidas kehittyminen murrosiässä ja hänen kiintymyksensä varistenkasvattamiseen, itse kirjoittelin jos jonkinmoista mm. Ekin pakkomielteisestä varistentappamisista. :) Kaipa se pitäisi se analysointi julkaista, mutta kun ei pohjatekstiä saatu takaisin, saattaa jäädä tekemättä. Novellin nimi on Rippikoulukesä ja kirjoittajana Arto Kotilainen.

Lisäystä: Google löysi jonkun toisen analyysin novellista, tekijän nimeä ei näy, mutta täältä sen voi lukea.

Englanti. Suosikkiaineita. Helppo napata se yhdeksikkö ilman lukemista. Nyt vähän jo meni metsään, tuntui ainakin siltä, kun en lukenut ja muutama sana oli hakusessa, mutta kyllä sieltä nyt tuli ihan hyviä suorituksia. Kokonaisnumeroa en tiedä, mutta kuudesta osiosta huonoin taisi olla luetunymmärtäminen, joka on monivalintaa. 8+. Käännöskoe, missä käännetään v*ttumaisen pitkiä lauseita englanniksi, sain 12/18, mikä tekee 8½. Kuullunymmärtäminen oli jotain ysin paikkeilla, varma en ole tuloksesta kun paperit palautettiin aiemmin ja se tietty hukkui jonnekin. Rakennekoe, eli pääasiassa kielioppia tenttaava 20 kohdan koe erikoistui kolmoskurssin myötä epäsuoraan esitykseen ja siitä napsahti 18 oikeaa kohtaa ja numeroksi se tekee 9½. Erityinen 'itseopiskelukoe', mikä vastaa lähinnä sana- ja käännöskoetta, meni se vähän erikoisemmin, mutta kuitenkin 9½. Niin, ja se sanakoe on kanssa 9½.

Matikan koe. Ihana. Vektorit oli kurssin aihe, ja vähän pelkäsin jo, että mitenhän se menee. Kaikenasteen virityksiä sitä olikin, mutta hyvinhän se meni. Aluksi järkytyin, kun iski se 8+ pöytään. Tarkastelin lähemmin tätä tulosta ja tulin tulokseen, että opettaja oli tarkastellut yliruksaamiani, arvostelusta poisjätettyjä tehtäviä. Lopputulos: 29/30 ja 10. Itse koe oli tekovaiheessa vaikea. Ei järki liikkunut ja tein sitä 2,5 tuntia. Kauhistuttava määrä minulle. :) Tehtäviä oli mm. tämmöiset kuten:

"Vektorit a ja b ovat vastakkaissuuntaiset. Olkoon a = (3/2)i - 2j ja olkoon vektorin b pituus 5. Määritä b. Mikä on loppupiste, kun b asetetaan alkamaan pisteestä (4, 3)?"

Tämä yllämainittu oli siis ylihelppo tehtävä. Yksikkövektorilla vetäisin asian niin nopeasti, että ihan naurattaa. Annetaan vielä vertailun vuoksi tehtävä, jota en keksinyt, en sitten millään, mutta kielen päällä oli kyllä ratkaisu:

"Puolisuunnikkaan ABCD sivu AB on kolme kertaa niin pitkä kuin sen kanssa yhdensuuntainen sivu CD. Piste P on puolisuunnikkaan lävistäjien leikkauspiste. Missä suhteessa piste P jakaa puolisuunnikkaan lävistäjät AC ja BD?"

Kyllä tuo aukeaa kun sen kirjasta lukee esimerkkitehtävistä. Mutta ei kokeessa. Ei niin ei. 2 pistettä oli opettaja yrityksestäni raapustanut, mutta ruksattuna ei "päässyt" lopputulokseen.

Fysiikka oli hauska tapaus. Kolmas kurssi, aaltoliikettä ja sen sellaista. Viime kokeesta sain sen 9½ joka kääntyi kympiksi kurssiarvosanassa, nyt opin vähän opikseni ja keskityin laskutehtäviin. Kulmalaskut eivät ole mikään vahvin alani, joten niissä tuli vähän haparoitua. Tehtäviä oli monenlaista. Kysymyspaperia ei tähän nyt kyllä saatu. Ensimmäinen tehtävä, jonka tein, on Brewsterin lain tulkintaa. Eli piti laskea polarisoituvan valosäteen tulokulman avulla taitekerroin. Sehän on periaatteessa hyvin helppo toimitus, mutta miinuksen sain, kun kuvasta uupui taittuva säde.

Intensiteettien muuttaminen intensiteettitasoiksi onnistui suoriltaan. Erityisen helppo tehtävä (äänen intensiteetti yksi kilowatti per neliömetri. Muunna desibeleiksi) ja toinenkin. Kysyttiin laservalon hilan kautta muodostuvaa kuviota projisiopinnalle. Laskin siinä sitten maksimien lukumäärän kun jopa muistin tunnilla kuunneltuani, miten se tapahtuu. Laskin sitten maksimien keskietäisyyden toisistaan kun tehtävänannossa ei pahemmin kerrottu, mitä vaaditaan vastaukselta. Opettaja oli antanut kuutosen siitä pitkän miinuksen kanssa. Ei kuulema mitään keskietäisyyksiä!

Itselle vähän hankalanoloinen tehtävä oli määrittää esineestä muodostuvan kuvan paikka kun se heijastuu kuperasta linssistä. Siitähän muodostuu valekuva, koska polttopiste muodostuu linssin "etupuolelle", ei taakse. Tehtävässä käskettiin suorittamaan tehtävä sekä piirtäen, että laskemalla. Ongelma tuli siinä, että piirustus oli päin persettä ja laskemalla sai paremman vastauksen. Kävin sitten vaan vähän "ehostamassa" piirustusta sen verran, että muutin olevinaan oikein laskemani luvut sinne niin, että vain pientä erhettä olisi piiretyssä vastauksessa näkynyt. Kyllä se opettaja oli sen huomannut, että mittasuhteet olivat väärin, mutta vain yksi piste kuudesta oli poissa. Fysiikka meni ihan hyvin. Koe siis tuotti 24,5 / 30 == 9-.

Terveystiedosta minulla ei ole muita kuin huonoja muistoja. No sen verran olen iloinen, että äiteeltä oppimani taktiikka tuotti aidosti tulosta: ole ensimmäisellä tunnilla aktiivinen ja viittaile paljon, niin jäät hyvän ensivaikutelman kanssa opettajan kaaliin. Näinhän se on. Kokeesta 7, tuntiaktiivisuus 8½, mikä nosti kurssin 8:ksi. Enkä tosiaan viittaillut juuri mitään. Lähinnä tein enkun läksyjä tunneilla. Kokeessa kysyttiin ensin kolmea pikkuasiaa (preventio, osteoporoosi ja MBO) ja sitten kaksi esseetä. Kirjoitin aiheista "Suomalaisten terveyserot" sekä varmasti kestosuosikki "Stressistä". Pisteitä tuli 2 ja 4, järjestyksessä. Luin kokeisiin ~varttitunnin.

Historia oli viimeisenä vuorossa. Ei oikein enää jaksanut oikein mitään tehdä ja koe meni ehkä huonommin sitten kuin olin ajatellut. Yksi tekstientulkintatehtävä oli suoraan kirjasta kopioitu, joka oltiin vielä tehty viikkoa takaperin. Kevyessä tuoreessa muistissa ollut tavara vaihtoi muotoaan aivoilta paperille. Kolme pistettä kuudesta. No, parempi kuin ei mitään. Kokeesta tuli kyllä 8. Opettaja tosin painotti, että kurssiin kuuluva tutkielma nostaa kevyesti arvosanoja, ja minulle erityisesti, että tutkielmani on "täyttä settiä". Kympin arvoinen suoritus. Tämän näkee huomenna, että näkyykö se kurssiarvosanassa ysinä vai kymppinä. Tässä nyt vielä se linkki siihen työhön, joka tässä kappaleessa esiintyy: Sunzin Sodankäynnin taidon merkitys maailmalle. Kliseisestä kolmen sekunnin otsikosta huolimatta toivotan hyviä lukuhetkiä sen parissa, jos olette kiinnostuneita ~2500 vuoden takaisesta kiinalaisesta sotastrategioinnista, joka pätee vielä 2000-luvulla.

Näillä tuloksilla ja mietteillä olen enemmän kuin iloinen päästäkseni ensimmäisen vuoden pinteestä lukioelämässä. En ole ollut lukion muussa toiminnassa kovin aktiivisesti mukana. Töiden takia tuskin jään huomenna attentoimaan lakkiaisjuhlia, tosin ensi vuonna varmaan jo pakko jäädä, koska pitää vähän kattoa et miten rutiinit menevät.

Stipendejä? Ehkä unissani. Tuskin tulee.