.. we've got fun and games. Kuvia vielä odotellaan. No, niitä on nyt muutamat. fgeekin <a href="http://hack.fi/~fgeek/c/idl/">IDL</a>-skriptillä menee aina kivasti. [/mainos]

Eli kuvia on ja niitä hyväksikäyttäen selostan vähän. Tästä tulee varmaan aikamoinen postaus. Urho Kekkosen kansallispuistossa vaellus tapahtui. Kaikki kuvat ovat täällä nähtävissä thumbnailattuna. Ne ovat melkein kaikki kronologisesti oikein, eli ensimmäinen kuva on Kontiolahdelta maanantaina kun bussi lähtee ja viimeinen on lauantai-iltaa. Näin ei ihan ole, kaksi viimeisintä on vaelluksen loppupuolta, mutta olkoot siellä. Ja kuvat ovat klikattavia, joista saa isommat versiot näkyville. Alkuperäiskokoiset kuvat löytää täältä, saa hakea itse numerotunnisteella.

Kellonaika. Hohhoijaa, kun haukotuttaa muistokin. Bussin ikkunasta tuli kuvattua jos jonkinmoista, osin kameran testailua ja osin huvikseen ja viihdytykseksi.

Tuollaisia järkyttävän hienoja kuvia. Poroja tosiaan näkyi siellä aina välillä, kaikilla spotatuilla tuntui olleen kaulapantaa ja ties mitä, eli jotain karkulaisia/tutkimuselukoita todennäköisesti.

Oulun läänissä alkoi näpäkät maisemat jo. Tummemmat ovat Lapista ja iltaa kohden oltiin sitten perillä. Ei siinä bussimatkassa mennyt kuin sen vaivaiset 15 tuntia.

Sitten asetuttiin taloksi. Pieneen huoneeseen asettui 8 ihmistä nukkumaan, lopputuloksen tietää. Varsinkin kun mukana pari penskaa vielä. Toisessa kuvassa Toveri Samuel. Kuvaa en näemmä muistanut kääntää, enkä kyllä sitä jaksa tehdäkään. Ja taiteellinen kuva kännykän latauksesta. Siinä on sitä jotain.

Siinäpä se maanantai vierähti. Saunassa, rinkat tarkastettiin, makuupussikatsaus sekä sen sellaista. Kuvia illasta en viitsinyt ottaa kun salaman kanssa olisi melkein pitänyt.

Ensimmäinen päivä

Tiistaiaamu. Vaellus shall start. Ihmiset totisina. Asia on vakava. Mulholland Driven teema soikin juuri.

Näin se homma potkaistiin käyntiin. Lievää nousua tunturin kupeessa, mutta kuitenkin kiersimme sitä ja siinä vaiheessa olin jo ulalla suunnasta. Lappalaista luontoa ja hyvää porukkaa. Ryhmä oli hyvä, joskin ehkä hieman homogeeninen: kaikki paitsi yksi samasta ryhmästä 2A. Kuvia tulee otettua enemmän aina pausseilla, luonnollisesti. Vaeltaessa, etenkin kun omat kengät eivät mitään parhaita ole tarkoitukseen, niin sai olla vahtimassa askeliaan.

Maisemia lisää. Se on komiata katseltavaa varsinkin ylhäältä, missä riittää näköetäisyyttä ja metsien päälle lankeavat varjot pilvistä näkyvät kokonaisuudessaan.

Tuntureiden asukit, vaivaiskoivut ja muut kitukasvuiset kasvit. Tuossa viimeisessä näkyy että poikkeamme hiihtoväylältä kohti tunturia ja maasto muuttuu vaativammaksi.

Maastoa riittää. Ja maisemia. Tauoista puhumattakaan. Ensimmäisenä päivänä tosiaan oli komeita maisemia ja vaihtelevinta sellaista. Aika raskasta se kyllä oli. Mutta sittenpä päästiin pidemmälle paussille syömään pussiruokia.

Ruokatauko. Siitä ei ollut kuin vajaa 6 kilometriä sitten leiripaikalle Suomunruoktuun, jossa oli sangen hauskaa. Eräs Toni osasi ruoanlaiton jalon taidon hyvin ja poltti makkaraa trangian alumiiniin aika onnistuneesti. Ruokajuhlaahan tuo lähinnä on. Ensimmäisenä päivänä siis patikoimme 15 kilometriä. Siinä kuuden jälkeen olimme perillä paikassa. Jokea ylitettäessä onnistuin kastelemaan kenkäni, mutta hätä ei ollut sen näköinen, nuotio saatiin nopeasti pystöön ja sukka vaihtoon -> kenkä kuivaksi notskilla.

Anssilla (punainen urheilutakki päällä) oli 17-vuotispäivät sopivasti, joten siellä syntyi tyttösten käsissä maukas kaakku ja juhlakalu itse herkutteli omalla pekonillaan (ei kuitenkaan niin kuin luulette). Damn you pervs. Makkaraa siellä tuli syötyä, eipähän tule ylimääräistä tiskiä. Kakkuakin tuli maistettua, kaarnanpalaa lusikkana käyttäen. Maassa maan tavalla, eikö?

Iltaa siinä istuttiin ja erityisen hilpeätä tosiaan oli, jääköön yksityiskohdat nyt pimentoon kun en itsekään muista täysiä detaljeja tapahtuneista. Ilta oli aika vilpoisa, mutta makuupussissa pärjäsi toki. Keskiviikkoaamu oli tosin hyvin lämmin, taisi erämökin lämpömittari näyttää kymmentä celsiusta.

Toinen päivä

Mukava pikku joki. Se piti käytännössä kahlata paljestijaloin ja siinä kun oli niin mukava kivimassa pehmittelemässä jalkaani, niin varpaan vesirakkula aukesi veren kanssa. Onneksi oli jesaria mukana, vessapaperia ja jessellä tiukka pyöritys ympärille, ei se sitten edes haitannut vaellusta.

Vaellus toisena päivänä oli aika tuskaisa, vaikka matkaa oli vaivaiset 5 kilometriä! Reitti oli koko ajan jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Jalat kirkuvat. No, maisemat ovat kivat. Kopsusjärvi on nätti ja siellä vastarantaa koristaa kaksi tunturia, jotka paikalliset ovat ristineet tissivuoriksi muodon mukaan. En ole aivan perillä virallisesta nimestä. Näin kuitenkin Klasu, kokenut vaeltaja ja Lapissa säännöllisesti vaeltava seurakunta-apulaisemme kertoi. Ilta meni rattoisasti lettuja paistellessa ja laitoin minäkin Tonin kanssa makkarapihvit parempiin suihin.

Nuotiolla sitä taas iltaa istuttiin lämpimänoloisessa keskiviikossa. Lettuja paisteltiin ja huulta lensi riittämiin. Siellä totisesti oli ilo herkässä, vaikka välillä savu vähän häiritsikin, kuten alimmasta kuvasta päätteleekin. Erittäin hyvä ryhmähenki. Pink Floyd – Young lust!

Kolmas päivä

Unta eivät kaikki saaneet tasapäisesti, kuten saattaa spotata. Ilmeetkin sen verta myreitä, ettei ihan kehtaisi riitaa haastamaan ruveta. Yhdessä kuvista ei esiinny lunta, vaan Samuelilla paloi pinna ja kaatoi kantamansa kilon sokeripaketin maahan. Mitäpä sitä turhia kantaa takaisin jos ei tule käytettyä.

Ylivalottuneita maisemia ja Klasu menossa tupakalle. On siinä meillä seurakunnalta hyvä roolimalli. Hehheh.

Ja kolmannelta päivältä parit luontokuvat. Nättiä maisemaa nuo ylivehreät suomättäät ja ruohopuskat. Matka taittui yllättävän nopeasti, ei tuntunutkaan aivan ylivoimaiselta kävellä sitä 20 kilometriä. Kyllä ne illalla tönköiltä tuntuivat, mutta ilo oli herkässä kun Tievatuvan päätalon kuisti pilkotti. Siinä jo innokkaimmat laittoivat juoksuksi. Sielläpä sitä päästiin välittömästi pöytään poronkäristystä syömään. Viimeisenä näkyy teippiviritykseni heikosti kun ei sitä salamaa edelleenkään jaksanut.

Perjantai

"Viimeinen" päivä Lapissa. Tarkoituksena käydä Siida-museossa, joka on siis saamelaisille pyhitetty. Siellä ei kuvia saanut ottaa, joten jäi ottamatta. Inarissa ja Ivalossa tuli se todettua, että kyllä ovat pieniä paikkoja, jopa Kontiolahti tuntuu isommalta. Muutama kuva kaupunkien näkyvästä keskustasta:

Inarin hienointa maisemaa on toki nimikkojärvi Inarijärvi:

Ivalossa sentään oli hieno Jorma Sport:

Kyläkaksikossa tuli shoppailtua matkamuistoja. Porontaljat eivät maksa yllättäen kovin paljoa. Täyskokoiset taljat olivat Inarissa 45-70 euroa suveniör-kaupoissa, joten ei siitä aivan persaukiseksi tarvitse itseään pulittaa. Ei ollut itsellä budjettia noin kalliiseen, joten tyydyin halvempaan malliin, eli pelkkä poronkarvainen persalusta, aika lämmin se on. Poronkarvahan on onttoa, eli ilmaeristettä löytyy. Samoiten tuli kahvikuppi hirvivaroitusmerkillä ostettua ja äiteelle villapaitaan puettu pehmoleluhirvi. Toveri osti lahjaksi ilves-pehmolelun, joka kyllä oli valmistettu Ylöjärvellä, joten liitokset Lappiin ehkä hieman hakusessa.

Paluumatkalla myös johonkin tunturille ajettiin, muistaisipa nyt minkänimiselle. No, se ei ole tässä prioriteetti, vaan sieltä näkyvät maisemat:

Sitten kävimme vielä päivän päätteeksi porotilallisia saamelaisia jututtamassa ja isäntä joikasi meille pari joikua.

Siinäpä näkee kanssa, miten hyvin siellä on naavaa puissa. Puhdasta ilmaa totta totisesti. Heillä oli hienoja kotiakin pari kappaletta, joissa kyllä kelpasi lämmitellä. Sitten loppuilta meni rinkkoja pakatessa ja ne lastattiin edellisestä opittuna nyt edellisenä päivänä, jotta lauantaina pääsee nopeammin liikenteeseen. Saunaa ja seuraleikkejä kuin rippileirillä konsanaan. Hieno päivä, vaikka istuma- & seisomatyötä sai tehdä museossa kyllä.

Lauantai

Sittenpä sitä palattiin takaisin. Aamupala vartin yli seitsemältä ja bussikin potkaisi liikkeelle siinä kahdeksan jälkeen. Ohjelmassa ei muuta kuin tutustua yhteen kauppaan, joka myy tavaraa 30-, 40- ja 50-luvuilta, mutta en oikein ollut vaikuttunut valikoimasta. Liian vaatepainoitteinen. Siinä lähellä oli Kalle Päätalon lapsuudenkoti, jota kävimme vielä katsomassa ja nainen piti nopsakan puheen. Näki varmaan myötätuntoisena että meillä on jo kiire kotiin. Lapsuudenkoti:

Ohoi, kyllä kyllä. Matka oli pitkä ja haastava, mutta parin pysähdyksen kera pääsimme Kontiolahdelle takaisin viittä yli kymmenen illalla. Sateista oli, kuten näkyy. Siitä sai itse asiassa ihan asiallisen taiteellista silmää kysyvän kuvan. Ilta pimeni siinä sen verran, että kuvia ei enää tullut otettua, ei niistä mitään selvää olisi saanutkaan. Bussissa katsottiin Pulkkista ajankuluksi. Kyllähän se vähän veti haikeaksi päättää se lapinreissu, mutta toisaalta ei niin pahasti kun se paras osio, eli tiistain ja keskiviikon nuotioiltamat ovat jo kaukana menneessä. Torstai- ja perjantai-iltoina vielä vähän kuumetta yritteli niin olo ei ollut mitä mainioin. Lisäksi isommassa yhteisporukassa on näitä wannabe-amiksia. Kirveelle töitä olisi.

Mutta ei siinä mitään. Ainut, mikä harmittaa reissussa, on se, ettei tullut otettua enempää kuvia noista nuotioiltamista. Paljon siellä jauhettiin opettajista, hauskaahan se, varsinkin kun siinä keskiviikkona vielä iltaa istui nuorekas historianopettajamme Antti kanssamme ja heiteltiin huulta muista opettajista. Nättejä tyttöjä ja hauskaa meininkiä. Mikäpä siinä, no mikä nottei.