Kuten me kaikki tiedämmekin, bashin salaisuus on aina ollut upea komentorivikokemus. Se irrotettiinkin myöhemmin omaksi readline-kirjastokseen kaikkien saataville. Readline osaa useimpien terminaalien näppärät kikat ja lukee näppäinyhdistelmiä hyvin. Tukeepa jopa vi-näppäimiä, vaikka oletuksena käytössä olevat emacs-näppäimet ovat yhdellä rivillä pujotellessa usein riittävät.

Readlineen tietenkin kirjoitettu ja jätetty auki mahdollisuus lisätä uusia näppäinyhdistelmiä toiminnoille ja tabitäydennystä varten voi sille antaa callback-funktion, jolla esimerkiksi saadaan omat älykkäät tabitäydennykset kuntoon.

Mutta siihenpä readlinen toiminnot vain riittävätkin. Muutamia puutteita, joita olen vuosien saatossa havainnut:

• Readline ei esimerkiksi anna kirjoittaa uusia funktioita interaktiiviseen käyttöön.
• Vi-moodissa hyödyllistä moodi-indikaattoria lisäystilan ja normaalin tilan välillä saa mitenkään aikaan, koska se vaatisi readlinen ja bashin välistä ylimääräistä kommunikointia.
• Komentorivin väritys ei tule kysymykseenkään.

Toisin kuin valtaosa shelleistä bashin lisäksi, zsh ei käytä readlinea käyttäjäinputin lukemiseen, vaan sillä on aivan oma lukija, ZLE: Zsh (Command) Line Editor. Ja ZLE osaa kaikki edellämainituista toivomuksista puhtain paperein.

(Tänne saatan lisätä hyperlinkit detaljeja sisältäviin postauksiin, jahka kirjoitan tai backporttaan ne vanhasta blogista. Nyt saatte mennä summariikeilla.)

Se oli luultavasti tuo Vi-moodi-indikaattori, josta ylipäätään tein hypyn zsh:aan. Olin ymmärtänyt, että päällisin puolin ja peruskäytössä bashin ja zsh:n välillä ei ole mitään eroa. Ja ymmärsin aivan oikein.

Ensin otin vi-moodi-indikaattorin tuunauksen alle; lopulta päädyin värilliseen kehotteeseen siten, että vihreä kehote viitaa lisäysmoodiin ja tumma kehote viittaa normaalitilaan. Komentorivillä ei kamalan paljoa ylipäätään tarvitse normaalitilaan siirryskelläkään, eikä ne siirtymät normaalitilaan edes aina kestä niin pitkään, että kehotteen väri ehtisi pieneltä viiveeltään vaihtua. Mutta onpahan kiva, jos joskus jää normaalitila päälle. Tiedän varoa.

Sitten luin syntaksivärjäyksestä komentoriville, ja se idea natsasi oitis: vaadimmehan me kaikki syntaksivärjäystä koodieditoreissammekin. Miksei sitten tuossa interaktiivisessa shell-skriptiä syövässä editorissamme? ZLE:n ansiosta näen punaisella komennot, joita zsh ei löydä polulta, vaalealla ne komennot, jotka ovatkin oikeasti shell-aliaksia tai -funktioita ja tärkeämpänä ryhmittelevät sulut ja alishellit. Kaikki tämmöinen onnistuu ja auttaa kirjoittamaan oikeita komentorimpsuja. Koodinvärjäys ei ole pelkkää karkkia tyyliin: "hei, tuossa on if ja tuossa echo", vaan tällä värjäyksellä voi esimerkiksi laittaa lainattu teksti todella erottumaan muista komennoista: suunnaton etu kun näkee välittömästi, mitä se shell aikoo muuttujalaajentaa ja mitä ei.

Ja kolmantena nuo omat funktiot tai widgetit, kuten ZLE-terminologiassa puhutaan. Jos olet yhtään readlinea tai zle:tä konffannut käyttäjänä niin tämmöinen funktio tai widget on jollain tavalla interaktiivinen rutiini, jolla käyttäjä toimii komentorivillä. Esimerkiksi funktio end-of-line on sekä readlinen että ZLE:n widget, joka vie kursorin rivin loppuun ja on oletuksena kytketty C-e -näppäinyhdistelmään.

Ja nyt opiskelin hieman, miten kirjoitetaan oma widget ZLE:lle. Taustalle sellainen juttu, että kirjoitettuani alkuperäisen thinktank-systeemini loin luonnollisesti komentoriville sopivan think-aliaksen. Alias siksi, jotta voin käyttää asteriskeja ja kysymysmerkkejä ilman shellin vinkumista.

Lisäsin sille vielä pikanäppäimen, koska olen sellainen ihminen. Tuloksena seuraa tämäntapaista koodia .zshrc-tiedostoon:

alias think='noglob org_capture.sh '

bindkey -s "^t" "think "

Kätevää ja tehokasta. Think-systeemini kehittyi hiljalleen ja orgin toimiessa taustalla olisi mukavaa saada TODO-leima välittömästi mukaan toimia vaativaan ajatukseen. Tämän voisi kirjoittaa aina manuaalisesti think-komennon perään, mutta onpa se työlästä. Ja oma alias todo-jutulle tuntuu aika kovalta.

Paras ratkaisu, ainakin mielestäni, olisi saada samasta näppäimestä ensin paljas think ja sitten toisella kerralla TODO:llinen think. Pieni googlaus, muutama greppaus zsh:n manpageilta ja pari senttilitraa kylmää hikeä tuotti seuraavan widgetin:

function _-thinktodo()
{
    if [[ "$BUFFER" == "" ]] ;then
        BUFFER="think "
    elif
        [[ "$BUFFER" == "think " ]] ;then
        BUFFER="think TODO "
    fi
    end-of-line
}
# new widget
zle -N thinktodo _-thinktodo
bindkey "^t" thinktodo

Zsh:n dokumentaatio on referenssinä hyvää, mutta siihen on vaikea päästä sisään ulkopuolisen. Onneksi tässä asiassa tuli vastaan onnekas esimerkki monimutkaisemmasta widgetistä, ja nähdessäni $BUFFER-nimisen muuttujan kävi sisäinen päättelyni toimiin. Manpagelta greppaamalla varmistuin kyseisen muuttujan käytöstä.

Uusi funktio pitää esitellä widgetiksi sisäänrakennetun zle-kutsun kanssa ja sitten se onkin valmis bindattavaksi. Ja toimii yllättävän hienosti. Huomattavissa on, että widgettien määrittely ja toiminnallisuus on kovasti samannäköistä kuin Emacsin interaktiivisten funktioiden kanssa.

Nämä widgetit voivat olla kovinkin hienoja: StackOverflow'ssa esiteltiin emacs-henkinen, interaktiivinen search-replace -widgetti. Kysyy siis ensin etsittävää patternia ja sitten korvaajaa. Ja tavallisina funktioita widgetit voi vaikka tehdä googlauksen curlin avulla tuossa välissä.

Tälle on tulossa toivottavasti isoa käyttöä pian.

StackOverflow'ssa on tietenkin kysymys (nyt lukittu) zsh-kikoista. Monella on esitellä näppäriä zle-widgettejä.

Esimerkiksi alamar on keksinyt kirjoittaa jotain pientä sudo-komenteluihin; M-s lisää sudo-tekstin komentorivin alkuun.

insert_sudo () { zle beginning-of-line; zle -U "sudo " }
zle -N insert-sudo insert_sudo
bindkey "^[s" insert-sudo

Kysymyksen paras vastaus on Frew'n massiivinen konffi. Tuollainen määrä aliaksia ei kyllä tee mielestäni hyvää muistikuormalle tai muutenkaan. Olen pohtimassa jonkin sortin snippet- tai abbr-moodia zsh:lle ja laajennettavat aliakset voisivat olla kova sana.