Oma suosikkini, mistä ollaankin jo keskusteltu, on noin kahden viikon paukku kesällä, kesäkuussa: viikko DC:ssä ja viikko NYC:ssä. Syitä ovat esimerkiksi kokonaisuuden edullisuus: kummassakin kaupungissa on hyvää julkista liikennettä, paljon käveltävää nähtävää ja majapaikan saa edullisesti viikoksi kummastakin. Asumiskulut voi optimoida varaamalla majoituksen riittävän ajoissa, eikä monipuolisessa kaupungissa tämä tarkoita, että matkasta tulisi mitenkään staattinen ja etukäteen kokonaan suunniteltava. Ja sama pätee Washingtoniin. Juoksevat kulut jäävät mukavasti ruokailuihin, pääsylippuihin ja sen sellaiseen herätekulutukseen.

Henkilökohtainen unelmaloma on soluttautua ison kaupungin ytimeen ja viettää kaikki aika kaduilla huolettomasti ihmetellen menoa. Kahvi kädessä ja aito NYC-baageli toisessa unelma on istua Broadwayn ja 65:n kadun kulmassa. Siinä on aitoa menoa, jonka minä tunnustan omakseni. Se olikin valtava täyttymys, se lauantai 26.9.2014, kun sain kävellä Manhattanin päästä päähän lämpimänä syyspäivänä, ahmien sisääni kaikkea mitä on NYC; sen ihmiset ja arkkitehtuuri ja kulttuuri. Siinä se. Jokaisella on varmasti oma preferenssinsä ideaalisesta lomamatkasta, ja tämmöinen kaupunkiloma on minun.

Pidän myös edelliseen liittyen siitä, että voin sulautua ja olla luonnollisena osana suurempaa joukkoa. Iso täyttymys on se, kun minua luullaan paikalliseksi tai vähintään muualta vierailevaksi jenkiksi. Näin ainakin parhaiten voin mielessäni eläytyä olevani aito amerikkalainen.

Kaupunkilomaankin voi keksiä pientä road trippiä: esimerkiksi DC:ssä voisi kokeilla lähteä vuokra-auton kanssa piipahtamaan jossain West Virginiassa, mikä olisi esimerkiksi tapa haistella tuulahduksia aidosta Amerikasta. Tai NY:ssä voisi ottaa päiväretken Long Islandilla ja Montauk Pointilla. Sinne pääsisi bussillakin.

Teknisenä detaljina kompromissien määrää pääsisi minimoimaan, jos varattaviin majapaikkoihin saisi kukin oman avaimensa. Viimeksi avaimia oli yksi, ja synkronoinnin kanssa meni oma aikansa. Kommunikointi toki auttaa tässä, ja nyt kaikilla on jenkkiverkoissa toimivat älypuhelimet poikkeusjärjestelyiden hoitamiseen. Eli ehdotan, että tulevalle matkalle varataan eväitä itsenäisempään kaupunkiseikkailuun.

Paljon on puhuttu ja haaveiltu myös kutkuttavasta matkasta länsirannikon maisemiin: Nevadaa ja Kaliforniaa. Länsirannikolla on vääjäämättä asiat enemmän levällään, ja vuokra-autoilu hajanaisin majapaikoin olisi edessä. Autoilun kulut ja tienvarsimotellit tuottavat kuluja, etenkin kun näitä ei välttämättä kannata tai halua etukäteen varata ja täten lukita itseään valmiin, aikataulutetun reitin orjaksi. En minä ainakaan. Mutta paikat, mitä lännen rintama tarjoaa, ovat tietenkin mitä hulppeimpia. Las Vegas, Hoover Dam, Grand Canyon, Albuquerque, Los Angeles, San Francisco. Jos aikataulut antaisivat periksi, niin valtatie 101 ja Seattle ja Twin Peaks.

Loma tien päällä ei ole minun preferenssini, (amerikkalainen liikenne on stressaavaa, autoilu muutenkin, vuokra-autosta huolehtiminen) mutta näen appeaalin siinä, mihin kaikkialle vehiikkelillä pääsee näppärästi ja verraten edullisesti. Ajoneuvon kuskilta jää vain niin paljon näkemättä. Tähän ei oikeastaan ole muuta ratkaisua kuin ajaa vähän päivässä, antaa kuskin hengähdellä ja lisäksi hyödyntää aidosti tavaratilaa ja kuormatilaa.

Kesän matka on vielä avoinna, ja toivon että matkalaisillamme on eväät rakentaa reissusta itse kutakin miellyttävä. Kompromisseja ehkä, mutta näistä selvitään puhumalla.