Ennakkosuosikkini on Kruununhaan pohjoisen pään urbaania idylliä huokuva tietty kookas asunto viidennessä kerroksessa. Meritullinkadun ja Liisankadun kulma. Huippusijainti, sisukset ihan ok. Vuokra on tarjonnan suhteen yläkanttiin vähän, mutta silti minun itselleni asettamissa rajoissa.

Upeaa seutua tuo Kruununhaka. Kevätkäynnilläni 2017 istuskelin Meritullinkadun pohjoispäässä ajotien päättävän pienen kävelykatuosuuden puistonpenkillä, katsellen alamäkeen arkipäivän vilinää. Koululaiset olivat tulossa koulusta ja mietiskelin, että täällä sitä vaan ihmiset asuvat, eivätkä varmaan enää muista arvostaa asuinalueensa hienoutta. Kaupunkifiilille varmasti yksi Suomen parhaita alueita, eräänlainen Helsingin TriBeCa ehkäpä.

Kaisaniemen metropysäkki ihan äärellään, ratikat 4,5,7 hieman lähempänä. Minimaalinen kävely Kauppatorille ja vain miedosti pidempi matka Hakaniemen torille.

Ja sitten meillä on toista tyyliä edustava lounaisen Kampin 50-luvulla rakennettu "työväentalo" (Wikipedian mukaan siihen aikaan aluetta rakennettiin juuri työväen tarpeisiin) – voisin kuvitella, että tämä on se vuosikymmen, kun rakennusten laatu alkoi heiketä ja varakas väki alkoi muuttaa pois kerrostaloista. Omia mihinkään pohjautumattomia mielikuvia vain.

Tämmöisestä työväentalosta löytyy siistiksi rempattu kaksio kaukaisilla näköaloilla. Mutta sen lähinaapurusto on perin huonoa: peruskoulu samalla korttelilla. Paljon jonneja siis, muutama vilkas Espoon väylä potentaalisesti kuuloetäisyydellä ja muuta. Mutta en hutki ennen kuin tutkin.

Pieni rahallinen säästö olisi toki asunnon alhaisemman vuokran ansiosta mahdollinen, mutta jos paikka tuntuu sietämättömältä jonneliikenteen suhteen, pitää varmaan pysytellä Krunikassa.

Mihinkään tiettyyn kaupunginosaan tai tiehen ei tietty pidä fiksautua. Se on toki vaikeata välttää fiksautumista kun olet ensin löytänyt unelma-asuntosi ja sen näyttöä odotellessa tutkit kaikki sen lähitienoot ympäri ja lähikaupat ja menopaikat ja kulkuyhteydet ja valokuvaukselliset pisteet ja kaikki. Mutta se alue ei ole menossa minnekään, vaikka sitten asunto ei ihan tärppäisikään ihan siitä nurkilta.

Se voi olla jopa parempi, jos oikein idylliseksi koettu alue ei talloudu umpitutuksi kotikentäksi vaan siellä voi käydä muuten vain katselemassa, ja se paikka "kuluu" hitaammin. Ja hakemistani paikoista on aina lyhyt matka muille hakemilleni paikoille.

Ehkä tässä mielessä tutkien tuo lounais-Kampin kammottavan naapuruston paikka olisikin ehkä juuri se paras mahdollinen paikka. Pääsee nopeasti aina johonkin naapurialueeseen, Etu-Töölöön ja Punavuoreen on etenkin lyhyet välimatkat. Niin, tämmöisiä tekijöitä on.

Etäältä käsin on vaikea tehdä hyviä päätöksiä: aikarajat ja taloudelliset tekijät ovat aika merkittäviä tässä vaiheessa. Helsinkiläisen on taasen helppo jahdata uutta asuntoa omassa rauhassa ja pitää kiinni omista standardeistaan.

Varasin itselleni 2 vajaata viikkoa aikaa etsiä ja löytää mahdollisimman hyvä asunto. Kaksi viikkoa on lyhyt aika löytää mitään täydellistä muutenkaan, joten on varauduttava johonkin pinnallisesti epätäydelliseen. Epätäydellinenkin asunto voi yllättää positiivisesti.

Ja sitten on nämä volatiilit, nopeasti menevät paikat, joita tulee ja menee. Joka päivä saa löytää jotain uutta ja ihmeellistä. Ylimmän kerroksen poikamiesyksiöitä Kalevankadun sykkeessä, todella romanttisesti remontoituja katutasonpaikkoja Ullanlinnassa. Kaikkea löytyy, jokaiseen makuun.

Ja nämä ovat toki hieman pienempiä kuin Krunikan 41-neliöiset paikat, ovat myös pääsääntöisesti hivenen halvempia. Sen takia myös lounais-Kampin paikka vähän syö hohtoaan.

Nyt olen vain lukenut ilmoituksia ja soitellut ja varaillut näyttöaikoja. Ei tässä oikein Outokummusta käsin muutakaan voi. Ensi viikolla alkaa se oikea jahti, ja tulen näkemään asuntoja, jotka laittavat varmasti Krunikan ennakkosuosikkinikin häpeään ominaisuuksiltaan ja asuinpaikoiltaan, ja ovatpa myös jonkin verran halvempia paikkoja. Mutta ne ovat myös asuntoja, joista käydään kiivasta taistelua. Jännittävä viikko luvassa!