The Wire päättyi ja tahdoin ottaa nyt jotain vanhaa ja tuttua uudelleenkatseltavaksi. Tämän uudelleenkatselemisen aloitin juuri ihan vastikään.

Kakkoskausi alkoi hyvin näpsäkästi ja minulla on kutina/muistikuva, että tämä voisi olla parempi kuin ykkönen. Kaikki kolme ensimmäistä ovat priimaa siihen nähden, mitä niistä seuraavat kaudet ovat.

Kovasti kehutun sarjan aloitin pari viikkoa sitten ja pari jaksoa olen sitä nyt katsellut. En ole ihan sinut päähenkilöiden motiivien ja etiikan suhteen, mutta oikein remakka ilmapiiri (NYC done right) ja mainiolta vaikuttava juonikuvio pitää vielä sarjan seurannassa. Sarjan audiovisuaalinen ohjaus on ollut toistaiseksi kärkiluokkaa.

Uskon, että päähenkilöt muovautuvat sopivaan suuntaan sarjan edetessä, jolloin sarjasta tulee minulle nautinnollisempi. Jos taas tapahtuu toisin päin, elikkä hahmot pysyvät samanlaisina ja juonikuviot heikkenevät, todennäköisemmin pudotan sarjan katsonnasta.

Tämä sarja pitää kutinsa ja aiemmin kirjoitin, kuinka aloitin toisen kauden ja kuinka kausi alkoikaan kutkuttavasti. Nyt useita jaksoja eteenpäin mentynä olen ollut tyytyväinen suoritukseen ja siihen, kuinka sarja otti jatkuvajuonisuuden elementit vakavasti.

Westworldin toista kautta saatiin odotella pitkään, mutta nyt se on täällä. Uusi kausi alkoi hyvin rauhallisesti. Vanhat elementit, kuten Ed Harrisin hahmo ja muut, on pidetty mukana ja tulos on vahva. Myös viitteitä muista puistoista heitellään ilmoille – tullaankohan niitä näkemään enemmänkin sarjan aikana, mahdollisesti myöhemmillä kausilla?

Edellisen kauden yksi teemoista oli se, kuinka puisto robottineen on ultimaattinen videopeli. Tämä teema jatkuu siististi nytkin.

Puolikas kausi Kimmy Schmidttiä tuli ilmoille, ja innoissani luonnollisesti aloitin sen heti. Harmikseni sarjan käsikirjoitus on saastunut kokonaan poliittisilla ideologioilla. Vaikka samanaikaisesti parissa ekassa jaksossa sain nauttia joistain harvinaisen hyvistä vitseistä, jätän tämän kyllä väliin. En halua mennä nukkumaan mieli mustana.

Kimmy Schmidt on hyvä konsepti, mutta vain ensimmäinen kausi sisältää kovasti laadukasta settiä. Tämä neljäs kausi onkin sarjan viimeinen. Nauttikoot ne, ketkä nauttivat!

Olen vähentänyt nyt draaman jälkeen katsomiani komedioita, ja kokeillut käyttää aikaa mieluummin kirjojen lukemiseen. Pidän CYA:n kuitenkin lähtövalmiina; koskaan ei tiedä, milloin on hyvän impron tuikkonen.

Suunnitteilla oli ottaa Twin Peaks 3 uudelleenkatsontaan nyt kun siitäkin on vuosi kun se alkoi. Päätin viime hetkellä kuitenkin antaa sen vielä hautua, ehkä toisen vuoden, ehkä vähemmän.

Hetkellisessä muistikuvassa mieleeni tuli The Sopranosin yksi jakso, jonka lopussa soitettiin aika oddball-musiikkia (R.L. Burnside - Shuck Dub). Ehkä tämänkin sarjan voisi jossain vaiheessa laukaista tulille, vaikka siinä onkin sellainen miedosti pinnallinen tuntuma asioihin. Nautittavaa kamaa silti, ja oikeilla hetkillä erittäin vahvaa tavaraa. Loistava näyttelijäkaarti. Ja hyvää musiikkia.

Pidän myös takaraivossa, että Boston Legal:in kakkoskausi on näkemättä ja ykköskausi oli ainakin ihan perusvahvaa tavaraa. Miksipä ei? Näissä sarjoissa on melkeinpä parasta se määrä eri vierailevia näyttelijöitä, joko silloin kuuluisia tai myöhemmin maineeseen pääseviä.

Syksyllä katsoin ensimmäisen kauden Boardwalk Empireä ja vaikka ehkä kausi oli vähän pois omalta alueeltani, jäi se kiinnostaviin asetelmiin: toista kautta voisi siis hyvinkin katsella jossain vaiheessa.

Ja myös kenties paras komediasarja ikinä, eli 30 Rock voisi olla jossain vaiheessa ajankohtainen uudelleenkatseltava.