The Wire on näitä sarjoja, joita kaikki hehkuttaa, mutta joihin ei jaksa hypätä mukaan ennen kuin vuosia sarjan päättymisen jälkeen. Aloitin sarjan viime syksynä, ja sarjan ansiosta maanantait ovat nyt suosikkiviikonpäiväni.

Hyvin hitaasti starttaava sarja on kuin ikiliikkuja parin ensimmäisen jakson jälkeen. Tasavarma ja hyvin kirjoitettu höyryjuna vie meidät Baltimoren jengiläisten, politiikkojen ja lainvalvojien elämiin. The Wire ei ehkä ole maailman paras sarja, mutta selvästi se ylittää yleisen keskitason, ja on varmasti HBO:n yksi ylpeyksistä. Tämä on ensimmäinen katsomiskertani koko sarjalle, ja seikkailu on ollut kyllä kiitettävän hyvä.

Yhdysvaltain kotimaan turvallisuudesta vastaa bipolaarinen Carrie Mathison ja posse. Sarjan laatu heittelee vähän tarinoiden mukaan kaudesta toiseen, mutta ensimmäinen kausi on hyvä suositus kelle tahansa. Ehkä ehdotonta kärkeä laadussa, tunnelmassa ja tuotannossa edustaa neljäs kausi, kun jengi seikkailee lähi-idässä.

On totta, että sarja ehtii väsyä jos jokainen kausi aina pyörii terroristi-iskujen ehkäisyssä ja radikaalien tuhoamisessa. Varmaankin sen takia Homeland otti uuden suunnan kuudennesta kaudesta alkaen, selvästi Yhdysvaltain vuoden 2016 vaaleista inspiroituneena: valeuutiset, ulkoisten valtiovaltojen vaikutus kotimaan politiikkaan ja kaikki se. Ajankohtaista, ja mielestäni toteutus on ollut oikein hyvä, vaikka kuudes kausi hoiperteli vähän. Nykyinen seitsemäs kausi on ollut rautainen, joskin kevyt tähän mennessä. Oikein hyvä!

En perusta kaikista tieteissarjoista kun ne tahtovat olla aika lepsua kirjoitusta ja parempiakin draamoja on saatavilla. Kuitenkin hetken mielijohteesta päätin tutustua BSG:hen. Tämä 15 vuotta vanha rebootti alkoi kohtuutylsällä kolmetuntisella minisarjalla, mutta ensimmäinen kausi, joka jatkoi välittömästi minisarjaa, oli todella mainio odotuksiin nähden. Oikein killereitä tilanteita ja tarinassa on hieman enemmän ulottuvuutta kuin odottaisi.

Juuri eilen aloitin toisen kauden, ja saa nähdä, mitä tuleman pitää. Pari ensimmäistä jaksoa ovat olleet nyt tiivistä jännitystä ja jatkoa edelliskauden hyvin tiukkaan päätökseen.

Selvästi viikon heikoin lenkki juuri nyt on uusin kausi X-Filesiä. Mulder ja Scully jatkavat sarjan pääosissa. Sarja pyörii myöskin ajankohtaisissa teemoissa Homelandin tapaan, mitä nyt kirjoitus on kaukana kypsästä. Ei sillä, että X-Files olisi ikinä ollut hyvinkirjoitettua draamaa… Aion katsoa kauden loppuun asti. Kiva nähdä vanhoja tuttuja.

Aloitin vanhan kunnon "Curbin" alusta. Larry Davidin killerikomedia on ehkä parasta viihdettä, mitä puolituntisena formaattina saa ulos HBO:sta. Ehkä kirjoitan enemmän tästä joskus.

Veep ei ole juuri nyt katsonnassa, mutta hiljattain katsoin sarjan toista kertaa päätökseensä. Tässä sarjassa on kyllä sitä jotakin. Komedia, mutta ehkä enemmän dramedia kuin mitään muuta? Tämä sarja on Parks & Recreationin päivänsäteiden ja keltaisten ruusujen synkkä vastinpari. Suorastaan naturalistinen paikoitellen, mutta synkkiäkin aiheita saadaan aika hyvin ja luontevasti käsiteltyä huumorin saartelemana.

Näyttelijäkaarti Julia Louis-Dreyfusin johdolla on ehdoton killeri, ja improvisaatio näkyy ja maistuu tuotannossa. Myös loistava demonstraatio, mitä HBO pystyy tuottamaan ulos. Toivottavasti Julia jaksaa vielä tulla ja tehdä viimeisen seitsemännen kauden sarjalle syöpätaisteluiltaan.

Portlandin hipsterit vauhdissa tässä viimeisessä kaudessa. Fred Armisen & Carrie Brownstein ovat uskomaton tiimi, ja sarjan vitsit ovat viihdyttäneet kauttaaltaan (ehkä ensimmäistä kautta lukuunottamatta) ehkä enemmänkin kuin pitäisi. Tämä on hyvää TV:tä, IFC:n tarjoamana.