Tämä on typerä argumentti, jota kuulee kaikenlaisissa piireissä nykyään. Esimerkkinä tämmöiseen olen törmännyt: "nyt on vuosi 2012. Komentoriville ei ole käyttöä."

Ihan kiva, mutta vuosinumeroiden tapaaminen ääneen ei ole tasan mikään argumentti. Jos vuosi onkin 2017, onko aiemmin tehty perustelu nyt vanhentunut vai miten? Osaavimmat kykenevät kertomaan tarkalleen, mikä epäkohta mättää. Parempi kun tätä ei käytä minun kuullen lainkaan.

Terminä teennäinen/pretentious on aikalailla typerimmästä päästä. Ai osaat lukea taiteilijan ajatukset ja täten tiedät varmaksi, milloin hän teeskentelee? Hyvä homma. Muut käyttävät tätä termiä silloin kun he haluavat sanoa: "tekisin asian itse toisin".

Taistelen tuulimyllyjä vastaan, mutta cs-taivutus etenkin ilmiselvästi laiskuutta implikoivissa merkeissä ei saa minua myydyksi. Tämä on pitkälti irrationaalinen viha, kuten tietysti moni muukin näistä: saanhan minä selvää sanomasta vaikka pääte nyt ei olisikaan mukana tekstissä. Ja syyllistyn itsekin tähän nykypäivänä kanssa jonkin verran, mutta en ikinä laiskuuttani! Se ei rasita, jos joudun keskustelemaan jonkun kanssa, joka jättää koulut kesken yläasteella, mutta jos joku laiskuuttaan ei jaksa tavata sanoja loppuun asti, saa minut helposti jättämään koko keskustelun.

Vanha klassikko. Kovo tarkoittaa minulle kaikkea rautaa, ei vain kovalevyä tai muuta koneensisäistä massamuistia. Pystyn toimimaan, jos joku käyttää sanaa nykyaikaisella merkityksellä, mutta se joku saa tehdä kyllä enemmän työtä päästäkseen samalle aallonpituudelle kanssani.

Tämä on pieni ongelma, mutta huonona päivänä tympii pienikin ongelma. Unixeissa, linuxissa ja DOS:ssa ei ole kansioita, vaan siellä on hakemistoja! Windowsissa olevia asioita voi kutsua kummalla tahansa nimellä. IMAP:ssa on kansioita. Tympii, että graafisissa työpöytäympäristöissä (ainakin Gnome) suositaan tuota väärää kansiotermiä.

Komentorivillä kirjoitetaan komentoja, jotka vuorostaan käynnistävät mahdollisesti ohjelmia. Mutta se binääri, joka majailee jossain tiedostojärjestelmässä, on kuitenkin ohjelma, ei komento! Näin yhden kysymyksen netissä ja siellä kysyjä sanoi, että "tämä hakemisto on täynnä komentoja". Ei näin.

Tulee myös muistaa, että jokaista komentoa ei välttämättä vastaa ohjelma: komento voi olla shellin oma sisäänrakennettu toiminto, tai käyttäjän kirjoittama alias tai funktio.

Kun web-sivulla lukee google.fi, mutta ei-klikattavassa muodossa, niin silloin kyseessä ei ole linkki. Se on puhdasta tekstiä, joka sattuu olemaan samalla URL. Linkki on hypertekstissä sellainen elementti, josta voi edetä eteenpäin klikkaamalla tai muiden tavanomaisin keinoin.

Ainakin Firefoxissa voi maalata paljaan urlin, ja se antaa kontekstivalikossa valinnan "avata linkin", joten raja on häilyvä. Menisin mieluummin hypertekstistandardin mukaisin määritelmin, eli jos HTML-elementti ei ole ankkuri, niin kyseessä ei ole linkki. JS-webappsit sitten erikseen.

Komentorivisovellus on eräajotyyppinen sovellus, eli sellainen, joka porskuttaa läpi ilman käyttäjän vuorovaikutusta. Kaikki syöte pitäisi ohjelmalle antaa ennen suorittamisen aloittamista. Ehkä sallin määritelmään mukaan myös sovellukset, jotka kysyvät yksinkertaisia vahvistuksia ajon aikana. Nyrkkisääntö on, että komentorivisovellus toimii yhtä vuorovaikutteisesti niin tietokoneen näytöllä kuin tulostinpäätteellä.

Monesti kuulee puhuttavan, että vim, irssi tai WeeChat tai bash sen puoleen olisivat komentorivisovelluksia. Nämä ovat kovasti vuorovaikutteisia ohjelmia. Oikea termi on merkkipohjainen sovellus, tai TUI (textual user interface).

Kun mittaan latenssia palvelimeen, käytän ping-nimistä ohjelmaa tähän. Saatu tulos ei ole kuitenkaan "ping", vaan latenssi. En sano myöskään, että huoneen lämpömittari on +22 astetta celsiusta.

Tv-sarjojen ja elokuvien yhteydessä puhutaan ns. fransiisin reboottauksesta eli saman juonen lämmittelystä uusilla ihmisillä, jotta uudelta sukupolvelta voidaan lypsää samat rahat uudelleen.

Esimerkiksi Batman on rebootattu muutamaan otteeseen, kunkin version parissa on tehty useita elokuvia ja jokaisella on oma näkemys asioista. Yksittäisiäkin elokuvia aina reboottaillaan silloin tällöin, esimerkkinä King Kong ja The Great Gatsby.

Reboottaus tarkoittaa kuitenkin aina puhtaalta pöydältä lähtemistä. Siksi on väärin sanoa, että tammikuussa 2016 tapahtunut X-Files oli reboottaus: se on suoraan jatkoa alkuperäiselle tv-sarjalle, näyttelijöitä ja juonta myöten. Samoiten vuoden 2017 Twin Peaks ei ole näillä näkymin rebootti, koska juonta ilmeisesti jatketaan siitä, mihin jäätiin.

Meemit ovat olleet olemassa vuosisatoja, ehkä vuosituhansia. Sekä kirjallisuudessa ja ehkä enemmän kasuaaleissa keskusteluissa meemejä viljellään kevennysten ja huumorin nimissä.

Nyt sitten yhtäkkiä 2000-luvulla termi omittiin tarkoittamaan vain kuvia, joissa on sovellettu meemiä kuvaan upotettuina otsikkoina. Erityisen raivostuttavaa on sitten nähdä ihmisiä, jotka näkevät kuvan, jossa on tekstiä upotettu muista syistä mukaan, ja valittavat kun tämä ei ole meemi, tai että meemiä olisi käytetty väärin.

Kuvamakrot taitavat olla meemejä kyllä pääosin, mutta kaikki meemit eivät ole kuvamakroja!

Joissain ajanvietekeskusteluissa saattaa joku heittää niin hyvän jutun ketjun teemaan liittyen, että ihmiset alkavat julistaa ketjua päättyneeksi. Miksi vitun ihmeessä pitäisi lopettaa hyvä huulenheitto siihen kun joku keksii heittää ilmoille yhden keskimääräistä paremman jutun?

Sarkasmin ja parodian ja installaatioiden käsite on nykyihmisille kokonaan vieras, ja nyt kaikki on aina ja vain trollaamista. On huono homma sekoittaa bannattava rike ja kirjallisuuden keinot keskenään yhden termin alle.

Jobsin uittama myyntifraasi on valitettavan yleinen jopa fiksujen, teknisiin keskusteluihin kykenevien ihmisten keskuudessa. Fraasin ongelma on se, että se sanoo liittyvän sovelluksen tai palvelun toimivan jotenkin, mutta ei sano, että miten tarkalleen se toimii (ja miten se ei ehkä toimi). Se on kaikkein kapeakatseisimpien käyttötapausten ihannointia. Jos sovellus tarjoaa vähänkin enemmän vaihtoehtoja ja toimintoja, tätä "arvonimeä" on hankala saavuttaa.

Vanhaan hyvään aikaan tekstiseinä (Wall of text) oli selkeästi huonosti ladottu sanapuuro, jota oli vaikea lukea huonon ulkoasun takia. Esimerkkinä lukiossa eräs lehtori tapasi tehdä A4-luentokalvot ilman yhtäkään kappalejakoa ja kaikki vielä isoilla kirjaimilla. Siinä on oikea tekstiseinä! Se oli sitä samaa aikaa kun kouluun piti hiihtää kesät talvet, molemmat suunnat ylämäkeä.

Nykyjonnet kutsuvat nykyään kaikkea tekstiä tekstiseinäksi, jos seassa ei ole animoituja giffejä tai youtube-upotuksia. Jopa Hacker Newsissä, jota ainakin yritän pitää sellaisena aikuisten paikkana, valiteltiin kerran kun lyhyistä kappaleista (parin virkkeen kappaleita!) koostuva mustaa-valkoisella ollut sivu oli jonkun kommentoijan mielestä tekstiseinä. Ei saatana.

Löytyy listata myös muutama asia, jotka eivät nypi minua näin pahasti.

• skripti vs ohjelma: vaikka näille termeille voisi löytyäkin selkeät eroavaisuudet, minua ei haittaa vaikka näitä käytettäisiin sekaisin samoissa asiayhteyksissä.
• Emacsin plugini vs paketti: Emacsille kirjoitettuja elisp-paketteja ei saisi sanoa plugineiksi, koska Emacsissa ei ole oikeata plugin-arkkitehtuuria. Termin käyttö implikoisi, että Emacsin laajennettavuus olisi rajallisempaa kuin todellisuudessa onkaan.
• Hymiöt ennen virkkeiden päätöksiä. Jotkut eivät osaa laittaa hymiöitä virkkeen ulkopuolelle, missä ne eivät menisi sekaisin pisteiden, huutomerkkien tai muiden virkkeenpäätteiden kanssa. Ei haittaa kamalasti, vaikka kiinnitänkin huomiota.
• TL;DR on hyvin typerä ilmiö (miksi koko internetin pitäisi palvella laiskoja ihmisiä?), mutta en menetä malttiani kokonaan. Tämä olisi paljon kivempi jos puhuttaisiin vaikka tiivistelmästä tämän onnettoman lyhenteen sijaan.
• Sarkasmivaroitusten käyttäminen tekstissä. Normiälyisen ihmisen tulisi osata erottaa sarkasmi muista mielipiteistä. Ja vaikka tässä ei ensimmäisellä kerralla onnistuisikaan, ei kenenkään elämän pitäisi siihen kaatua.