Matopeli
Olen ollut jo pitkään tietoinen OpenTTD-pelistä, mutta ajattelin sen liian tekniseksi ja monimutkaiseksi ja ei lainkaan minun makuuni soveltuvaksi. Tämän kevään aikana päätin tutustua siihen, ja olen vallan ollut sen pauloissa.
OpenTTD:ssä operoidaan tavara- ja henkilökuljetusfirmaa, ja tavara liikkuu monenlaisella sortilla. Kuitenkin ihan ymmärrettävistä syistä OpenTTD:n sielu ja ydin on junissa ja rataverkoissa. Minusta tämä on ilmeinen matopelin jatkumo. Klassisessa matopelissä liikutellaan matoa, joka kasvaa ajan kanssa. Ennenpitkää mato pitenee liiaksi ja on vaikeuksia saada kaikki menemään nappiin.
Junilla ei ole pakko mennä. Täällä on kumipyöräliikennettä ja on laivoja ja lentokoneita ja ratikoitakin on, jos laittaa kolmannen osapuolen sisältöä peliin.
Tässä pelissä on kaupunkeja ja niissä ihmisiä ja postia. Kaupungit kasvavat ja kukoistavat, jos ihmiset ja tavara liikkuu siellä nätisti. Kaupunkien pormestarit voivat vihoitella jos liikutat tavaraa kovaäänisesti asukkaiden korvien juuressa, mutta et palvele asukkaiden tarpeita.
Tämä peli on monenlaista yhdessä paketissa. Tämä on SimCityn korvike korkeammalla tasolla: kaupungit kaavoittavat ja rakentavat itse itsensä. Toisaalta se on kuin SimCityn korvike matalammalla tasolla, tarjoten joitain kiinnostavia matalamman tason näpräämisiä. En ole mitään (muuta) Tycoon-peliä pelannut niin en tiedä, ovatko muut sarjan samannimiset pelit samanlaisia tyypiltään kuin tämä Transport Tycoon Deluxen klooni.
Tämä on yksi iso hiekkalaatikkopeli, jossa on muuttujia joka lähtöön; näin ollen myös paljon tekemistä ja puuhaa. Voit halutessasi unohtaa henkilöliikenteen kokonaan ja tehdä vain öljybisnestä. Voit halutessasi unohtaa kivihiilen ja öljyn ja tehdä vain henkilöliikennettä. Voit tosiaan unohtaa junatkin kokonaan ja tehdä vain bussi+lentokonebisnestä. Voit keskittyä höyryjuniin tai aloittaa peli myöhäistulevaisuudesta ja tehdä vain Maglev-pohjaisia luotijunia.
Hiekkalaatikkomaisesti peli ei tarjoa mitään järkevää pistesysteemiä, ja vaikeustasoakin säädetään omaan makuun laittelemalla elämää helpottavia tai vaikeuttavia asetuksia päälle.
Tämä peli samanaikaisesti ei vaadi jatkuvaa huomiotasi, vaan se voi olla taustalla kun puuhastelet muuta tietokoneella. Toisaalta petollisesti se kyllä imee aikaa ihan toisella tavalla. Yhdelle pienellekin kartalle nimittäin mahtuu valtava määrä eri pisteitä, joiden välille pelaaja voi laittaa jotain tavaraa liikkumaan. Pelin mekanismi kannustaa liikuttelemaan tavaraa mahd. pitkiä matkoja, mutta myös mahdollisimman nopeasti. Erilaisia muita pieniä ärsykkeitä ja kannustimia ja satunnaisgeneroitua sisältöä löytyy niin, että tekeminen harvoin loppuu missään vaiheessa kesken. Yhden kaupungin ruuhkasolmun oikominen alkaa tympiä, siirry kartalla katsomaan, miten öljybisnes sujuu. Ja se on mahdottoman hypnoottista katsella jotain vilkasta solmukohtaa, missä junia tulee ja menee jatkuvalla syötöllä.
Laajennettavuutta ja laajennuksia riittää
Avoimen koodin tuotoksena pelillä on myös huomattava modi- ja patchikulttuuri. Joustava pelimekanismi ja pikseligrafiikkatyyli on kannustanut alusta alkaen modaajia luomaan uusia junia ja juttuja.
Täällä on toimiva sisäänrakennettu modien haku- ja latauspalvelu. Eri modit toimivat enimmäkseen keskenään, ja jos eivät toimisi, on modeja helppo ryhmitellä seteiksi. Mitä tosimaailman sisältöä kaipaakaan matopelinsä raiteille, joku on varmaan luonut sen tänne. Suomikalustoa on paljon vuosien varrelta mukana täällä. Joissakin on jopa äänetkin.
Otin itse nyt testiin JGRPP-pätsisetin joka on sellainen kuratoitu joukko uusia ominaisuuksia peliin. Osa näistä uusista ominaisuuksia tuo mukaan vaikeutta ja realismia, osa on elämää helpottavia juttuja. Otan avosylin vastaan asiat, jotka vähentävät turhaa klikkailua ja säätöä.
Kolme JGRPP:n hienointa parannusta/ominaisuutta omasta mielestäni ovat järjestyksessä:
- Junien realistiset jarrutusmatkat. Vaniljainen peli laittaa 600 km/h viilettelevän luotijunan pysähtymään yhteen punaiseen opastimeen salamana. Nyt junat ottavat tarvittavan määrän turvaväliä. Saatat nyt huomata, että hieno Shinkansen-junasi ei pääse mutkittelevalla radalla ikinä huippunopeuteensa enää, mutta siinäpä on taas yksi ongelma ratkottavaksi. Tämän patchin toinen etu on, että junat sopeutuvat paremmin menemään liikenteen mukana. Sulavamman näköistä.
- Fiksusti toimiva automatisoitava aikataulutus. Voit laittaa joukon postirekkoja menemään reitillä ja tähän löytyy nyt pätsi, joka hoitaa päivien laskemisen puolestasi. Nyt ajetut, jaetut reitit ajoitetaan kohtuullisen hyvin automaagisesti.
- Monipuolisempi hajoilu. Enää ei vaan ala savu nousta konepellin alta, vaan nyt joskus veturista häviää tehot ja joskus huippunopeus tippuu. Se on kyllä huipputurhauttavaa kyllä kun tavarajunasi matelee kävelyvauhtia, ja varikko on liian kaukana. Mutta otan tämän ominaisuuden mielelläni vastaan. Vaniljainen toiminta on tylsä.
Kaikkea muuta pientä kivaa on mukana, kuten ohjelmoitavat opastimet – en ole vielä keksinyt käyttöä. Myös junien määräyksiä voi tuunata hienommin näiden pätsien kanssa.
JGRPP ujuttaa mukaan paljon muitakin monien suosimia ominaisuuksia, ehkäpä merkittävimpänä CargoDist. Se mahtaa olla nykyisessä pelissäni aktiivisena mutta en ole perehtynyt siihen, mitä se oikeastaan tekee.
Sivuhuomio ajankohtaan liittyen
Juuri kun on jäänyt työttömäksi ja pitäisi olla aktiivisesti haku päällä, samalla itsensä kehittäminen ja portfolion hiominen prioriteettina, tällaiselle pelille ajan omistaminen on aika hankala idea ja vähän kliseinenkin juttu.
Tutustuin tähän peliin kuitenkin tuossa helmikuun sairasteluiden aikana ennen kuin firmassa aloitettiin YT:t, joten päätökseni tutustua uusiin ajantappomenetelmiin oli vain huonosti ajoitettu sattuma.