Kahvi ja kofeiini auttavat näkemään. Eric Kim ja muut tätä aina muistavat hokea, mutta jotenkin se pitää kokea kantapään kautta. Se on totta. Jos et ole tarpeeksi stimuloitu, et jaksa pysähtyä ällistelemään jokaista outoa kivenmurikkaa ja heijastavaa peilipintaa – asioita, joista voi saada mestaritöitä ulos kunhan vähän työskentelet näkymää.

Kesän kuumalla kahvia ei tietysti tee mieli nauttia, mutta espresso tekee terää, tai jääkahvi. Minun pitäisi harrastaa tätä paljon useammin, mutta en piheyttäni harrasta. Juo kahvia aina kun mahdollista!

Ole herkkä ottamaan särkylääkettä. Pitkän kuvauspäivän aikana kehittyvä jalkakipu tai valoisuudesta johtuva päänsärky tappaa luovan mojon herkästi. Jos jalat ovat olleet useana päivänä kipeät, ja aiot taas suunnata ulos, ehkä korkkaa burana hyvissä ajoin ennen ulos jalkautumista. Halpa ja hyvä tapa poistaa yksi tekijä vähemmäksi.

Pysähdy pääkallopaikoille ruoalle/juomalle inspiroituaksesi. Jos hyvien kuvien ottaminen tuntuu olevan työn takana, mutta alueet ja sää näyttää suosivan kuvausonnea, pysähdy eväälle johonkin sellaiseen paikkaan, jossa voit katsella kaupungin vilinää. Se voi tuoda inspiraatiota, se antaa jaloille pienen lepohetken ja hiilarit voivat tuoda kaivattua pommia aivojen luovaan lohkoon.

Hyvää iltapäivävaloa tekisi mieli odotella… mutta oletko valmis tuhlaamaan koko keskipäivän kotona odotellessasi sitä? Totuus on, että hyvä valo ei ole kaikki kaikessa. Joskus kaikkein kirkkain keskipäivän valo voi olla juuri se, mitä kuvasi tarvitsee. Itse totesin, että rannoista saa aika hyviä kuvia valossa kuin valossa. Lisäksi kaupunkien liikekeskukset ovat vilkkaimmillaan keskipäivisin, täynnä turisteja ja varakkaita – skene on erilainen kuin "aidommaksi koettu" iltapäiväkommuutin ihmisten sakeuttama kaupunki, mutta ei välttämättä huonompi.

Positiivisuus on katukuvaajan tärkein työkalu. Ole positiivinen, hymyile ihmisille ja esiinny muutenkin lempeänä ja helpostilähestyttävänä. Itse menen usein ulos naama mutkalla, ja voin kuvitella että se ei ole paras tilanne vastaantulijoiden reaktioiden kannalta. Ihmiset haluavat yleensäkin vältellä tuntemattomia, etenkin jos tuntematon näyttää olevan sotapolulla jotakuta vastaan!

Ja elämäniloinen asenne, joka ei ole minun luontainen piirre lainkaan, on tärkeä katukuvatessa. Jos menet ulos koko maailmaa vastaan, vihastut pienistäkin asioista, supatat yksinäsi spårassa kovaäänisistä juopoista tai jotain, positiivisuus ja hymy kaikkoavat naamalta. Tämä riippuu kovasti valitsemastasi katukuvauksen tyylistä, mutta itselleni positiivisuus on melkeinpä pakollinen elementti.

Pukeudu kelin mukaan, mutta ylipukeudu. Kuvien kalastelu ja yhden tilanteen työskentely tietää paljon paikallaanoloa ja vilpoisuutta. Paras tilanne on pukeutua vaatekertoihin niin, että kerroksia on helppo poistaa. Liian kuumassakin on ikävä olla, vettä menee ja sitä rataa. Mutta valokuvauksen kannalta mieluummin liian kuuma kuin liian kylmä.

Yksi kesäpäivä lähdin ulos, mutta totesin kelin aivan liian vilpoisaksi shortseille. Maltoin käydä vielä sisällä vaihtamassa ne pitkiin housuihin. Pitkät olivat paikoin liian kuumat, mutta enimmäkseen paras valinta sille reissulle!

Älä epäröi! Tämä on niin yleistä ja niin helposti vältettävä ongelma. Jos kävelet jossain kadulla ja sivusilmäsi havaitsee kiinnostavan valon, kohteen, jotain ja aivosi rekisteröi sen vasta 20 metriä myöhemmin, suosiolla kävele se matka takaisin ja työskentele mielenkiinnon kohde talteen! Jos vähänkin mietityttää, ota kuva!

Pidä kamera kädessä tai kaulassa (silloinkin kädessä) niin paljon ajasta kuin mahdollista. Tämä vähentää epäröinnin määrää huomattavasti, alentaa kynnystä ottaa kuva heti kun näet sen ensimmäistä kertaa.

Hyvän kuvan missaaminen kaduttaa, ja tuplasti niin, jos sen missaat epäröinnin takia ja tilaisuus meni ohi.

Muista myös missatuista tilanteista se, että elämä on kaoottista ja satunnaista. David Cain kirjoitti hiljan aiheesta ja tämä pätee monella tavalla katukuvaukseen. Jos haluat kahvia, mene kahvilaan ja istu ja juo se rauhassa. Mitä tahansa tilaisuuksia missaatkin kahvilla ollessasi, yhtä monta tulee tilalle sen ansiosta, että viivästytit etappejasi kahvitauon verran. Eli stressata ei kannata ikinä. Ymmärrät, että vuorokauden 1440 minuutista joudut missaamaan ison määrän. Mutta samalla kokeile keskittyä siihen paikkaan, jossa olet juuri nyt ja siinä ajassa.