Mikael 'progo' Puhakka, koko haastattelu

Alla on täysimääräinen minun haastatteluni, joka tehtiin kolmen ihmisen voimin IRC-kanavalla joulukuussa 2013 parina iltana yhteensä neljän tunnin aikana. Ehdittiin jakaa yksi jos toinenkin ajatus! Lue subjektiivinen (itsekoostamani) lyhytversio, jos ei aika riitä tähän.

Henkilöiden esittely

progo
Päähenkilömme, eli minä.
Hetsku
Pirkanmaan poikia, nykyisin porilainen opiskelija.
nokkela
Satakunnan poikia, nykyisin helsinkiläinen vapaa-ajattelija.

Alkujutut ja opiskelu

nokkela
Aloitetaan.
progo
Heippa.
Hetsku
Iltaa.
nokkela
Hei, Mr. Progo. Tervetuloa.
progo
Kiitän.
nokkela
kerrohan vähän itsestäsi, ne perustiedot. Syntynyt?
progo
Kyllä olen. 23 vuotta sitten.
Hetsku
Mitä olet opiskellut?
progo
Matematiikkaa ja tietojenkäsittelytieteitä (TKT) pääosin. Matikasta olin jo alakoulussa innostunut ja lukiossa kävin tietenkin pitkän matematiikan.
nokkela
Oletettavasti hyvällä menestyksellä? Mikä matematiikassa sinua eniten nappaa, kiehtoo?
progo
TKT lähti opiskelutasolla vasta yliopistossa kunnolla liikkeelle, mutta olinhan itseoppinut sitä ennen.
progo
Niin, matematiikassa on paljon filosofiaa ja täsmällisyyttä. Kun koululaskennosta pääsee eroon, paljastuu abstrakti taivas.
Hetsku
Oliko opiskelupaikka helppo tai selvä valinta?
progo
Kaikki opiskelupaikat olivat helppoja ja selviä valintoja. Lukio simppelisti läheisyyden takia ja yliopisto samoin.
nokkela
Jos sinun pitäisi luonnehtia Joensuun yliopiston mat. & luonnontieteiden tiedekuntaa muutamalla sanalla, mitkä ne olisivat? Oletko tyytyväinen opetuksen ja tieteen tasoon ko. paikassa?
progo

Entisessä Joensuun yliopistossa, nykyisessä Itä-Suomen yliopistossa (UEF) on hyvä, mutta pieni matematiikan laitos. TKT-laitos on sen sijaan huonohko, mutta … no, sekin on vähän pieni.

Pienessä paikassa on erikoistuttava ja täällä on erikoistuttu minua epäkiinnostaviin aiheisiin (optinen tutkimus, kompleksianalyysi, värianalyysi).

nokkela
Vaihtosuunnitelmia ei kuitenkaan ole näköpiirissä? Mitkä aiheet olisivat eniten omaan mieleesi? Matematiikkahan käsittää varsin muhkeasti erilaisia osa-alueita.
progo

Nyt kun täällä on töitä, niin vaihtosuunnitelmia ei ole. Kuopion yhtymisen jälkeen saa gradunkin tehtyä haluamallaan aiheella (funktionaaliset kielet, clojure).

Matematiikassa minua on eniten hykerryttäneet algebralliset rakenteet, logiikka ja nyt tuoreelti topologia, mutta niihin ei ole paljoa peruskurssien päälle tarjolla.

Vastaavasti TKT:ssä laskennallisuuden teoria, mike_340701d1f1c8e5cfacb68cb37c927946d051187e.png -kysymykset ja algoritmiteoria olisivat mieluisia.

Clojure ja kielet

nokkela

Kerrohan hieman tuosta Clojuresta ja funktionaalisista kielistä; minkälaisia eroavaisuuksia ja paremmuuksia niillä verrattuna ns. perinteisiin ohjelmointikieliin?

Vaikkapa näin nyt siihen C++:aan, joka lienee kovin monelle tuttu. PHP:stä puhumattakaan.

progo

Nykyisin valtavirrassa toimivat imperatiiviset kielet toimivat vanhalla 50-lukulaisella ajatusmallilla, että ohjelmoijan tulisi opastaa tietokonetta joka asiassa; että muisti- ja kovalevytila olisivat hyvin rajallisia.

Imperatiivisissa kielissä pääpaino on kirjaimellisesti eri muistipaikkojen hallinnassa ja muistamisessa, pitkälti ohjelmoijan harteille jätettynä!

Funktionaaliset kielet painottavat muuttumatonta dataa, jolloin datan paikalla ei olekaan niin paljoa väliä. Tämä muuttaa myös monia asioita, miten asioihin on tavattu lähestyä.

Clojure on sitten vielä hieman oma tapauksensa funktionaalisten kielten joukossa. Clojure painottaa datan roolia sovelluksissa.

nokkela
Laiskat listat, ja, esimerkiksi, kaikki reaaliluvut samassa nipussa? Ja se Lisp, eikös se ollut sellainen vanhan hyvän ajan kieli?
progo
Heh, muutama funktionaalinen kieli tosiaan osaa näitä kikkoja. Mainitsemasi laiskuus ei esimerkiksi onnistu yleisissä imperatiivisissa kielissä muuten kuin erityistapauksissa ja sittenkin ohjelmoijan eksplisiittistä huolellisuutta vaatien (generaattorit, iteraattorit Pythonissa ja C++:ssa).
progo

Clojure on Lisp, mutta Lisp ei kuolekaan koskaan.

"If you give someone Fortran, he has Fortran. If you give someone Lisp, he has any language he pleases." – Guy L. Steele Jr.

Lisp on kirjaimellisesti paluuta tulevaisuuteen. Monia 50-70-luvuilla lispeihin tulleita kikkoja löydetään näinä päivinä uudelleen ja toteutetaan nykyajan trendikieliin.

nokkela
Mainitsehan näin esimerkin vuoksi muutamia vielä. Lispistä on siis moneksi ja siitä voi siis rakentaa lukemattomasti, lähes ja melkein - ellei nyt suinkaan ylinumeroituvasti - mitä vain?
progo

Alkuperäisiä ominaisuuksia 50-luvulta ovat esimerkiksi dynaaminen tyypitys, nimettömät funktiot ja roskienkeruu.

Lispien tärkein ominaisuus on olla omien tietorakenteidensa näköisiä, ja se mahdollistaa umpitehokkaiden makrojen kirjoittamisen.

nokkela
Eikös sinulla ollut jopa funktionaalisella kielellä toteutettu ikkunamanageri?
progo

Xmonad, kyllä on. Se on Haskellilla kirjoitettu forkkaus (tai rewrite pikemminkin) dwm-nimisestä minimalistisesta ikkunamanagerista.

Sen konffaaminen tapahtuu suoraan ohjelmakoodin sisään, ja laiskan funktionaalisen kielen, kuten Haskellin, edut tulevat todella hyvin esille. On kuin kirjoittaisi dynaamista kieltä, vaikka kaikki on erittäin vahvasti tyypitettyä tavaraa ja kovin formaaliakin.

Eksaktius ja rahankäyttö

nokkela
Matemaattisuutesi, loogisuus ja eksaktius, pyrkimys siihen, näkyy siis mm. tietokoneessasi - ainakin rakenteissa. Miten muuten se näkyy arkielämässäsi? Kuinka järjestelmällinen olet?
progo
Hyvä yksi. Olen ollut toistaiseksi kohtuullisen järjestelmällinen kyllä. Pidän esimerkiksi kirjanpitoa rahankäytöstäni (ledger-cli.org) ja se on tapa on pysynyt jo kaksi vuotta.
progo
Pidän myös ajatuksistani kirjaa Emacsin org-tiedostossa, eräänlaisena tietämyskantana. Se ei ole niin kamalan hyvin tarttunut, mutta siellä kannassa on kyllä kaikenlaista, johon aina palaan myöhemmin.
Hetsku
Pakko kysyä, millä tarkkuudella kirjaat rahankäytön?
progo

Kaikki tileillä pyörivä raha on kirjattuna. Jos nostan tililtä rahaa lompakkoon, siis fyysistä käteistä, en seuraa.

Olen myös pakottanut itseäni maksamaan ruokaostoksia yms. kortilla, jotta ne tulisi sitten myös tosiaan kirjattua ylös. Otan kuitit aina talteen ja siitä on helppo naputella luvut talteen.

nokkela
Rahankäyttö lienee pysynyt hanskassa?
progo
No se on. Ei ole vielä oikein, mistä tuhlata. Toisin kuin useimmat meistä, elän kitsastellen arjet ja "juhlin pyhät". En käytä paljoa rahaa ruokaan tai vaatteisiin, mutta tonnin kameraostokset ja vastaavat on sitten sitäkin helpommin tehtyjä.
nokkela
Panostat siis laatuun ja/tai suosit ennemmin pitkäkestoisia ja tuntuvia(?) nautintoja?
progo
Näin juuri. Sisäinen kitupiikkini myös pitää ajatuksesta, että nauttimalla vaikkapa hifiharrastuksesta harrastettavan tavaran arvo säilyy ja siitä voi saada hyvän palautuksen myydessäkin. Samaa ei voi sanoa vaikkapa hieman kalliimmasta pihvistä ravintolassa tai laatumuroista halvan pirkka-sellaisen sijaan.
nokkela
Tässäkin näkyy siis hyvin matemaattisuutesi ja loogisuutesi.

Harrastukset; valokuvaus

Hetsku
Mainitsit jo hifiharrastuksen ja valokuvauksen, onko muita mainittavia nautinnonlähteitä? Luokittelen valokuvaamisen nautinnoksi.
progo
Saan nautintoa myös tietokoneharrastuksistani ja funktionaalisilla kielillä näpräämisestä. Jos nautinnolla tarkoitat nyt harrastuksia suurempaa joukkoa, niin olen erilaisten taiteiden perässä ja nautin sellaisesta. Vaikka ehkäpä elokuvien ja musiikin kuluttaminen on luokiteltavissa harrastukseksi sekin.
nokkela
Mainitsit kamerat jo aiemmin; kameroilla kuvataan usein — vain muistiintallennuksen lisäksi — taidetta. Kuvailetko paljonkin? Minkälaisia kohteita? Näkyykö matematiikka näissä? Kultaisia leikkauksia, kotiloita, kaarteita? Fibonaccin luvut?
progo

Tämä on kiintoisa kysymys kyllä. Valokuvissani on varmasti jotain matemaattista; pidän toki fraktaaleista ja vastaavista. Sen sijaan en allekirjoita useiden valokuvaajien käsitystä kultaisen leikkauksen tai kolmen sääntöjen tarpeellisuudesta. Kuvaan realismia.

Ja tähdennän vielä, että en yhdistä — en ainakaan halua yhdistää taiteellista ja tieteellistä puoltani. Ammentaisin alitajunnasta mieluusti.

nokkela
Suosit siis alitajuista intuitiota? Annat tiedostamattomien prosessien hämmentää eri syötteistä syntyvää soppaa? Jos tiede ja taide kuitenkin yhdistyvät, yhdistykööt metodeina ja luokoot jo suurempaa kuin summansa?
progo
Kyllä, näin voisin tilannetta tulkita. Fyysisessä valokuvaamisen aktissa en ole koskaan pysähtynyt hakemaan tiedettä tai matematiikkaa kuviini. Kuvaan sitä, mistä silmä on tykännyt.
nokkela
Minkälainen oli viimeisin kuvausreissusi? Minkälaisia tunnelmia se jätti ja otti?
progo
Jäiset näpit jäivät. Muistan toivoneeni ottaneeni lompakon mukaan, että olisin pysähtynyt kahvilla puolivälissä kuvausmatkaa. Itse asiassa en tarkalleen muista, mikä oli viimeisin kuvausreissuni ja minne. Tässä on ollut ainakin pari kertaa, kun kamera on ollut mukana ja ei ole mikään napannut. Ja on ollut pari kertaa, kun olen mennyt ilman kameraa. Eikä ole sen puoleen ollut murphymäisiä tilanteita, että olisi ollut suurta tarvetta.
Hetsku
Osaatko arvoida millaisella tahdilla saat hyviä kuvia aikaan? Itselläni on suunnilleen 1 kuva/h joista olen ollut oikeasti ylpeä.
progo
Tuo luku kuulostaa sopivan minullekin.
Hetsku
Kysytään vielä, kannatko usein kameraa mukanasi vai otatko sen matkaan vain kun menet erityisesti valokuvaamaan?
progo
Minulla ei ole vielä toistaiseksi kameralaukkua tai -reppua, joten kuljettaisin sitä joko epäoptimaalisesti kaulassa tai epäoptimaalisesti repussa. Otan kuvausreissuni siis dedikoidusti. Erityisesti kun tuo settini painaa kuin synti.
nokkela
Miten luonnehtisit väitettä: "Taidetta ei voi tehdä tekemällä, sitä vain tulee jos sitä on tullakseen."?
progo
Siinä on tiettyä oivallusta, mutta se on osittain valheellinenkin. Sikäli kun taide tulee (ainakin omanlaiseni taide) alitajunnoista ja arkielämästä, niin se tulee äkkiä ja yllättäen. Mutta jos näistä kokemuksista ja visioista haluaa saada jotain pysyvää talteen, tulee kirjaniekkailua harjoittaa. Vetreä mieli omaksuu enemmän ja tuottaa notkeammin.
nokkela
Tämä ja myös mainitsemasi ajatusten tallennus org-tiedostoon autanee paljonkin; satunnaisgeneraattorille - tai joskus vaikka deterministiselle funktiollekin generaattorilta - aina välillä lisää syötettä?
progo
Erityisesti vuonna 2009 — kun kuljin koulumatkaani bussilla Joensuu-Kontiolahti -välillä, sai bussissa kuunnella jos jonkinmoista, ja se oli myös erinomainen taiteiden vuosi. Sattumaako? Taiteiden eteen on ilmeisesti kärsittävä vaikka sitten kuuntelemalla huonoja juttuja oikeiden ihmisten suista.

Joensuu ja liikenne

nokkela
Linja-autoissa on tunnelmaa. Allekirjoitat?
progo
Kyllä allekirjoitan. Joskus se tunnelma ei ole kovin hyvää, mutta aina sitä löytyy.
nokkela
Liikennevälineistä yleensä. Oma-auto vai julkinen? Junat?
Hetsku
Vaiko polkupyörä?
progo

Täällä Joensuussa ehdottomasti oma auto olisi paras. Paikallisjunia täällä ei kulje, eikä olisi mitään hyötyäkään. Helsingissä olen aina vaikuttunut HSL:n toiminnasta, joten siellä preferoisin kausikorttia.

Polkupyöräilyä en ole harrastanut moneen, moneen vuoteen. En tiedä tarkalleen, miksi näin on.

nokkela
Joensuussahan on tämä HL2:n rautatieosuuden esitys. Muistanet? Oletko käynyt kuvaamassa? Joensuus. Onko mesta paikka, kaunis, paikkana mukava elää ja yrittää?
progo

Nyt täytyy sanoa, että HL2:n rautatieosuuden tarkka sijainti Joensuussa karkaa mielestä.

Outokummussa oli vanhan kaivoksen ympärillä paljon mukavaa industrialismia ja HL2-vaikutteisia rakenteita. Siellä en ole vielä käyttänyt kameraani. Joku sopiva lauantai sinne on pitänyt veljen kanssa suunnata.

Niin, Joensuusta. Paikka on ihan ok, mutta kamalan ylihinnoiteltu. Arkkitehtuuriin tottuu ja funkkistyylistä voisi jopa pitää.

nokkela
Outokumpu, Kontiolahti, Joensuu. Jos Kontiolahtea voisi luonnehtia Suomen Twin Peaksiksi, miten luonnehtisit noita kahta muuta? Mieluisin asuinpaikka?
progo

Mieluisin tähän mennessä on ollut Oku kaikesta huolimatta. Yllättävää, mutta totta.

Okulle on hankala löytää vastinetta maailmalta, kun tämä on niin kaivoskaupunkimainen kuin olla ja voi. Ja kaivoskaupungit ovat usein aika nimettömiä.

Blogista ja Twin Peaksista

Hetsku
En muuten kysynyt heti alkuun tätä. fwwm.us-nimellä on varmasti tarina?
nokkela
Niin, sinulla oli joku blogikin?
progo

Blogi on, kyllä. Jonkinlainen saippualaatikko on aina ollut tarpeen, ja internetissä sellaisen pitäminen on helppoa. Olen pitänyt sitä milloin missäkin ja nyt nykyisin se on osoitteessa fwwm.us.

Domainin nimi tulee Twin Peaks: Fire Walk With Me -fraasin ja -elokuvan lyhenteestä. Olin perin yllättynyt, että kyseinen yksilö oli vapaana. Suunnitteilla on pitää tämä loppuikäni.

nokkela
Kerrohan vähän Twin Peaksistä. Mikä siinä viehättää eniten? Lienee syytä olettaa sen olevan kuuluvan lempien joukkoon.
progo

Twin Peaks eli TP on eräs kulttisarja 90-luvun alusta. Supersuosittu kulttisarja, joka lopetettiin liian aikaisin ja sisälsi todellista tunnelmaa, jota on vain yritetty matkia myöhemmissä sarjoissa, siinä onnistumatta.

Likipitäen kaikki tässä saippuasarjaksi maskeeratussa mysteerissä on kultaa, mikä on todella hämmentävää kaikkien näiden nykyaikaisten, teknisesti upeiden tv-sarja-suoritusten aikana. Mikään muu ei pääse kokonaispisteissä TP:n ohi.

TP on helppo ja supermukava harrastus tai "pakkomielle".

nokkela
Voitko mainita joitain erityisen onnistuneita kohtauksia tai tapoja, joilla TP luo tunnelmaa, minkälaisissa tunnelmissa sarja pyörii? Pieni tv-guide -tyylinen kuvaus?
progo

Twin Peaks kertoo nuoren tytön murhasta pienessä metsäläiskylässä perä-Amerikassa.

Sarjaa eivät tee niinkään viimeiseen hiottu käsikirjoitus tai mullistavimmat juonenkuviot taikka suurimmat mindfuckit. Suurin taika on erinomaisen 'quirky-natured' hahmoissa ja musiikissa ja yleisessä tunnelmasta: ilmassa on musiikkia ja douglaskuusten tuoksua.

Sarja ei pysähdy itkemään Lauran, murhatun tytön, kohtaloa kokonaisuutena, vaikka jotkut hahmoista jäävätkin. Sen sijaan se vie meitä tilkkutäkkimäisesti FBI-agentti Cooperin johdolla kohti rikostutkimusta ja ihmismieliä.

Hollywood on ehdollistanut meidät tietynlaisen normaaliuden sisään, vaikka tavallisia ihmisiä katsoessa epänormaali on se oikea normaali. David Lynch tuo tämän selvästi TP:ssä esille tekemästä lähes kaikista "epänormaaleja" tavallisen Hollywood-sarjan mittapuulla mitattuna.

nokkela
Kuka on sarjan musiikkien takana? Korreloiko musiikkimakusi yleisestikin sarjassa esitetyn tyylin kanssa? Kuinka tärkeä musiikki on TP:ssä hyvän sarjan tekijänä?
progo

Tyypillisesti hyvän musiikin tunnistaa siitä, että sitä ei huomaa lainkaan. Sarjan skorettanut Angelo Badalamenti tekee komean poikkeuksen tässä suhteessa. Hänen erilaisista vellovista jazzeista koostuva soundtrack on kuin piste iin päälle sarjalle.

Musiikkimakuni ei tosin suorassa suhteessa korreloi Badalamentin musiikkien kanssa, vaikka tilastot last.fm:ssä voisivat tulkita toista. Pidän kovasti tunnelmajazzista, mutta sitä ei ole niin paljoa liikenteessä kuin toivoisi.

Twin Peaksin tapauksessa musiikki on ehdottomasti suuri tekijä. Asiaa on hankala nyt luonnehtia, koska joissain muissa huippusarjoissa musiikilla on selvästi pienempi rooli ja sitä on vähän. Eikä se siellä menoa haittaa. TP:tä olisi silti hyvin hankala kuvitella ilman Badalamentin musiikkia taustalla.

nokkela
Monelle sarjan hahmollehan on jopa oma kappaleensa? Dance of the Dream Man, jne. Sarjassa lienee siis paljon mielenkiintoisia hahmoja ja variaatioita? Haluatko mainita muutamia? Mitkä hahmot tai hahmojen luonteiden ja mielten osat huomaat kuuluvan tai olevan kuulumatta omaan itseesi? Lynchin tuotannosta myös: onko kyseessä ihan jopa oma genrensä? David Lynch on käsittääkseni jonkinlainen taiteen monilahjakkuus; mistä muista hänen töistään pidät?
progo

Sarjassa on aikakaudelle tyypilliseen tapaan kuhunkin juoniketjuun tai tapahtumapaikkaan sidottua teemamusiikkia.

Sarjan lukuisista supermielenkiintoisista hahmoista voisin mainita muutaman satunnaisen:

Phillip Gerard, One-Armed Man. Erinomainen hahmo kirjoitettu sisään vain, koska David halusi tehdä alkupään jaksoon pienen tribuutin Fugitive-tv-sarjalle.

Hetsku
One-Armed man kuitenkin istuu juoneen kauniisti?
progo

Lynchillä ja Frostilla on taika näpeissään. Varmasti kolmasosa TP:n hahmoista on tullut mukaan hetken mielijohteesta, mutta kaikille tuntuu löytyvän paikkansa.

…Twin Peaksin lainvalvonnan laitoksen sihteeri Lucy on kanssa yksi perin mielenkiintoinen hahmo. Lucyllä on vaikeuksia päättää yksityiselämästään saippuasarjamaisin juonenkääntein ja tulkitsee asioita omalla tavallaan.

Siihen en osaa nyt ottaa kantaa, miten ja kuka hahmoista istuisi juuri minun luonteeseen parhaiten. En ole luultavasti samaistunut kehenkään TP:n maailmassa.

Hahmoissa on nimittäin sitä kirsikkapiirakka-taikapuolta sen verran, että ehkä samaistuminen on hankalampaa kuin tavallisesti. Mutta mitä tulee logiikankäyttöön ja järkeilyyn, niin Cooper on ehdottomasti puolellani.

Ja sitten siihen David Lynchiin. TP oli ponnahduslauta Lynchin töihin; elokuviin pääosin. Lynch tekee synkkää maalaustaidetta kanssa, josta en niin ole perillä. Lynch säveltää hyvää elektronisvaikutteista rock-musiikkia, jota on yhteistyössä Mobyn kanssa väännetty, ja todella hyvää tavaraa on ollut.

Muita hyviä sarjoja

Hetsku
Twin Peaks on eittämättä kultaa, onko jotain muita mainitsemisen arvoisia TV-sarjoja?
progo
No toinen 90-luvun kultainen kulttisarja on tietysti X-Files, josta pidän kovasti. Sopivassa suhteessa salaliittoteorioita ja … no, lähinnä jo niiden salaliittoteorioiden takia.
Hetsku
Joka epäilemättä tuo juoneen mielenkiintoisen lisän.
nokkela
Onko salaliittoja? Lienee epätodennäköistä että nitä olisi X-Filesin mittakaavassa, mutta kyllähän nyt kaikkea pientä aina on?
progo

Salaliitot olivat mukana alusta alkaen, kun X-Files nojaa paljon velkaa All The President's Men -elokuvalle.

Uudemmista sarjoista erityisesti House on pitänyt itsepintaisesti päänsä huippusarjojen joukossa. Tämä kai johtuu hulppean hyvästä henkilökirjoituksesta ja -hahmoista.

nokkela
House; mikä hänen henkilössään on parasta?
progo

Housen sarjan tapauksessa on paljon kiintoisia yksityiskohtia. Itse sarja tapahtumina on kovin yksitoikkoista ja itseääntoistavaa vääntöä potilaiden kanssa. Ja toistoa tekee myös Housen omat sosiaaliset juttunsa. Mutta hahmot on kirjoitettu sellaisella tarkkuudella, että ihan puistattaa. Ja tämä seikka tekee siitä tavallaan huiman realistista ja läheistä reaalielämään.

Henkilönä House on erinomainen tapaus. Kaikki ihmisyyden elementit ovat hänessä mukana; painokertoimet vain ovat hieman tavallisesta poikkeavat. Housesta henkilönä ei voi puhua kokonaisvaltaisesti ilman, että pitäisi puhua kaikista Housen lähellä työskentelevistä ihmisistä. Kaikilla on syynsä ja tekosyynsä toimia Housen alisteessa viikosta toiseen.

Toinen TP:n tapaan monikultainen tapaus on tämä Alan Ballin luoma Six Feet Under, jonka erinomaisuutta olen todistanut toisella katsomiskierroksella tässä hiljan. SFU saattaa lähes kaikki muut HBO:n sarjat häpeään.

Suosikkisarjat tuli jo mainittua, ainakin ne "favor of the monthit": Twin Peaks, X-Files, Six Feet Under, House. Mad Men.

nokkela
Ja se House persoonana: tarvitsisiko maailma enemmän Houseja? Tekisikö pieni nihilismi kaikille ihan hyvää?
progo
Houseja maailma todellakin kaipaa enemmän. House on suuri idolini. Jos osaisin olla, olisin oman toimialani House.
nokkela
House siis korreloinee vahviten, tai ainakin potentiaalisesti vahviten, eri sarjojen hahmoista itseesi?
progo

Ainakin samaistun eniten Houseen, jos ei nyt ihan korrelaatioista voida puhua. Housen tapa lähestyä ongelmia ilman ihmisvälikäsiä on esimerkillistä toimimista.

Omaan joskus hieman samanlaisia draamakuninkaan elkeitä kuin mr. Huge Ego, Sorry. Vastaavasti Mike Corleone Kummisedistä on aina ollut suuri tekijä tavoitteissani. En ehkä koskaan saavuta (taikka ole syytä saavuttaa) niitä tavoitteita, mihin Corleone pääsi. Mutta samaistuminen on selvää.

Hetsku
Kerrohan joitain suosikkelokuviasi. Mitä voisit suositella kaikille?
progo

Suosikkielokuvia on kovasti niitäkin. Mutta elokuvia, joita voisi suositella kaikille, jaa'a. Hankala paikka.

Elokuvia on hankala mitata sopivan objektiivisesti, että niitä voisi suositella kaikille. Esimerkiksi Lynchin Blue Velvet on kai suositeltavissa kaikille, mutta Mulholland Driveä ei taasen. Universaalisti hienoja elokuvia ovat tietysti Kummisedät, Casablanca, kaikki nämä. Uudemmista elokuvista Inception iski kovasti.

Omasta taiteesta

Hetsku
Kerrohan omasta taiteen tekemisestä. Ja nimenomaan muusta kuin valokuvataiteesta.
nokkela
Niin, kamerallahan voi ottaa kuvia myös melko korkealla ottotaajuudella. Mitenkäs ne videoiden kuvaamiset ja ko. taiteenala?
progo

Niin, taide. Valokuvaaminen on yksi asia, sillä se on lavastamatonta taidetta. Olen kiinnostunut myös elokuvista ja niiden tekemisestä.

Elokuvassa yhdistyvät monet korkeataiteelliset seikat ja on usein helppoakin. Yksin on kuitenkin hankala tehdä ja sopivan kuvanlaadun saaminen kamerasta on sekin hieman rajoitteita asettavaa.

Tällä hetkellä siis asia on ajatuksen asteella. Jos mitään taidetta, niin pöytälaatikkokirjallisuutta se olisi.

nokkela
Kirjoitatko paljonkin pöytälaatikkoon? Käsikirjoituksia, proosaa, novelleja, runoja, aforismeja, mitä kaikkea?
Hetsku
Videokuvaamisessa tekniset rajoitteet tulevat hyvin nopeasti esiin. Palaan hieman valokuvaamiseen, miten koit siinä kaluston vaikuttavan taiteelliseen ilmaisuun?
progo

Hetsku: kun kalusto on Canon 5Dm2 ja f/1.4 Sigma, ei siinä synny kamalia rajoituksia kuvanottoon.

Mutta sikäli kun kuvia otetaan pääsääntöisin ulkona, olisi hyvälle telepäälle tarvetta. Olenkin suunnitellut vaihtavani tämän kiinteän 35 mm -Sigmani Canonin 24-105 L f/4 -putkeen, johon moni vannoo. Ehkä teknisesti ottaen Sigman ja 5D2:n autofocus on ollut hieman hitaampi kuin olen toivonut. Veljen L-putki on toiminut huippunopeasti.

Tarkennettakoon siis vielä, että riittävän teleulottuvuuden puuttuminen on hieman rajoittanut taiteellista ilmaisua. Ulkona ei aina pääse tarpeeksi lähelle kohteita. Eikä introvertti kehtaakaan aina.

nokkela
Entäs se blogi? Mitä kaikkea se käsittelee? Eroavatko siinä esillä olevat aihealueet vahvasti ns. pöytälaatikkokirjoituksistasi?
progo

Pöytälaatikkoon ei ole kertynyt kamalasti. Maku lähti pari vuotta sitten silloisista töistä ja siihen tyssäsi kirjoittelu. Nyt pieniä pätkiä orgiin on kertynyt ja paine luovan padon takana kasvaa. Jotain on sidottu tapahtumaan.

Blogi on sikäli ei-pöytälaatikkokirjallisuutta, kun en kirjoita fiktiota täällä (paitsi joskus mutuillessani)

Täytyy sanoa, että tämä jatkuva vuodattelu ircissä on korvannut varmasti suuren osan tarpeesta vuodatella pöytälaatikkoon. Eräs tärkeitä syitä irc-lakoille.

Kirjat

nokkela
Koska puhe "taukohuoneessa" oli scifistä ja kirjallisuudesta, aloitan aihepiirillä: lukemisella. Mitä Mr. P lukee? Genrejä, kirjailijoita, milloin, missä ja kuinka usein? Faktaa, fiktiota, papereita?
progo

En lue paljoa, se täytyy todeta. Jos luen, ne yleensä kuvastuvat elokuvamakuni kanssa pitkälti: haluan kirjoiltani samaa kuin elokuvilta. Draamaa.

Nick Hornby ja Douglas Adams ovat olleet viimeksi luennassa, vaikka tiedän kovin hyvin, mitä kaikkea hyvää siellä olisi. Jos vain jaksaisin aloittaa.

Faktaa luen hieman enemmän. Erilaisia TKT-alan kirjoja tulee selailtua ja luettua. Papereita nyt hieman vähemmän.

Hetsku
Luetko lukemisesi paperiversiosta vai jollain laitteella? Ja miten suhtaudut näytöltä lukemiseen yleisestikin?
progo

Pyrkisin paperiseen, mutta kustannussyistä minulla on lahjaksi saatu Kindle. Kindlellä on oiva lukea proosaa, siihen se näyttö riittää. ATK-jutuissa usein koodirivitysten takia tulee ongelmia.

Sitten taas pöytäkoneeni ääressä ei tule kamalasti luettua noita "paperisia töitä", eli pääasiassa PDF-muotoisia juttuja, koska siinä on hankala keskittyä työhön. No, sama pätee kyllä blogeihinkin, eli ei se noista PDF:stä johdu.

Visuaalisuus ja ajattelu

nokkela
Henkilökuvausta: luonnehtisit siis itseäsi ehkäpä enemmän visuaaliseksi kuin kielelliseksi aivojenkäyttäjäksi? Ajatteletko sanoin vai kuvin?
progo
Tämä on hankala kysymys. Ajattelen aika paljon kyllä sanoin ja dialogein asioita. Mutta pidän toki elokuvaframen sommittelustakin ajatuksissani. Jos on pakko valita yhteen luokkaan, olisin silti enemmän kielellinen ajattelija.
nokkela
Tätä tietysti vaadittaneenkin abstraktin logiikan ja matematiikan hahmottamisessa. Millaiset paikat ja hetket ovat parhaita ajattelulle? Milloin syntyy parhaiten uusia ajatuksia, visioita? Long walks on the beach on starry nights?
progo

Itse asiassa matematiikassa, jopa näissä abstraktimmeissakin yksissä, olisi hyvästä visualisoinnista apua. Joskus ei taivu, ja siitä on ollut hieman haittaa.

Jos tietäisin parhaat paikat ja hetket hedelmällisen ajattelun syntymiselle, viihtyisin niissä varmaan pidempiä jaksoja. Usein kovan keskustelun siivittämän illan jälkeen se iltasuihku on ollut hyvä paikka koota ajatuksia.

Ulkona tulee myös hyviä ajatuksia, mutta aika harvoin tuolla on sellainen keli, että ajatteluun voi keskittyä kunnolla. Usein on liian kylmä, liian sateista tai liian liukasta.

nokkela
Aivan ne aamuiset paraabelit, mahtavien lukujoukkojen visualisointeja? Niin, ja käytkö säännöllisesti lenkeillä, pidätkö kunnosta huolta?
progo
Käyn kävelemässä usein. Ulkona kaikenlaiset asiat saavat paremmin kontekstia itseensä, mutta ehkä Joensuu ei ole paras paikka taiteelliselle ajattelulle.

Paras asuinpaikka

Hetsku
Mainitsit huonosta säästä. Onko Suomen ilmasto mielestäsi epäsuotuisa? Asuisitko mieluummin jossain muualla, missä?
nokkela
Mikä Suomen kaupunki on kokonaisuutenaan eniten mieleesi?
progo

Nykyisin nauttisin kovasti ympärivuotisesta lämmöstä. Ruokavalioni on hävittänyt pakkaskestävyyden aika hyvin. LA olisi varmasti oiva sijainti siinä mielessä. Muuten se on aika kökkö kaupunki.

Mitä Suomen kaupunkeihin tulee, moni on esteettinen ja siten asuttavanoloinen.

Olen ollut Kotkan kannalla monesti, ja Hanko on toinen mukavahko paikka. Kokonaisuutena siis. Helsinki kerää kasvavana kaupunkina jo isompien kaupunkien ongelmia itseensä. Arkkitehtuurisesti se on kuitenkin myös hieno.

Näistä lähikaupungeista Kuopio miellyttää.

Hetsku
Mitä muuta visioisit optimaalisesta asumisesta? Kerrostalo? Omakotitalo? Kenties maatila?
progo

Elän ristiriidassa, sillä talooni tai asuntooni sisään astuessani haluaisin täydellisen alhaisen melutason. Toisaalta ulos poiketessani haluan nähdä ja kuulla ison kaupungin vilinää ja ihmisiä.

Tämä ei toistaiseksi taida olla mahdollista, ellei sitten sinne Manhattanin korkeimpaan penthouseen muuttaisi ja remontoisi kunnon äänieristeet.

Pitäisin kovasti metsänreunalla sijaitsevasta omakotitalosta, jossa naapureista ei kuulisi aina paljoa. Mutta en ole kovin ahkera missään pihatöissä, joten olisin aika hukassa talvella ensimmäisten puiden kaaduttua sähkölinjoille.

Optimaalinen, mutta utopistinen ratkaisu olisi siis kerrostalopenthouse keskellä suurkaupunkia.

nokkela
Kieltämättä muutamia ongelmallisia aspekteja, mutta, Manhattanin, joka kertoo jo olennaisen fyysisestä ja henkisestä lokaatiosta, lisäksi — villi skenaario — jos sinulla olisi avain kaikkiin Suomen asuntoihin, mihin pesiytyisit?
progo
Ehkäpä tällä hetkellä Joensuun korkeimman kerrostalon, eli Tähtihovin ylimpiin kerroksiin. Varaisin vähintään kolme kerrosta itselleni, jotta jäisi hajurakoa lähimpiin naapureihin.
nokkela
Naapurit ovatkin usein se varsin painokas tekijä valittaessa asuntoa tai jopa asuinaluetta. EI siis missään nimessä mihinkään 70-luvun commie-block-lähiöön?
progo

Lähiöt lähtökohtaisesti… no, jos ei asuta keskustassa niin ei se naapurusto yksinään vielä ongelmaa tee. Kunhan on jollain tavalla rauhallista ja "tuulipukuisaa" naapurustoa. Itse talo on pitkälti äänieristeistään kiinni, onko siinä kiva asua.

En minä naapureiden kanssa seurustele, joten se on kohtalaisen sama, ketä siellä asustelee.

Hetsku
Eli kunhan naapurit eivät häiritse, niin talo on melko varmasti pätevä?
nokkela
I'll leave you alone and you leave me alone; we didn't see nothing?
progo
Täydet pisteet molemmille. Helsingin lähiöissä tulee ehkä väestökanta myös osittain ongelmaksi. Julkisilla liikuttaessa näkee kaikenlaista. Täällä Joensuussa voisi asua hieman huonommassakin paikassa, sillä omalla autolla voi aina liikkua paikasta toiseen. Tai voisi, jos sellainen tulisi hankittua. Tahdon siis sanoa, että omaa rauhaa arvostan hyvin kovasti.
nokkela
Kuinka oma rauha toteutuu nykyisessä asunnossasi?
progo

Nykyinen asunto on supisurkea äänieristeiltään. Mutta jo puoli vuotta korvatulpilla nukkumista, se on lievittänyt ongelmia todella kovasti.

Outokummussa ongelmana olivat viereisen huoltoaseman autot, täällä taas naapuriopiskelijat. Vastaavasti Okussa oli hiljaiset naapurit ja täällä on vähän autoliikennettä.

nokkela
Blade Runner -nimisessä elokuvassa kuvataan varsin kattavasti kyberpunk-teemalla eräänlaista keskusta-asumista. Tunnelmallista? Ympäristöhän ja sen vaihtelu luo myös syötettä aivoille prosessoitavaksi? Jos olisit rikas, omistaisitko useampia asuntoja Manhattanin päätukikohdan lisäksi, joiden välillä vaihtelisit asuinpaikkaasi aina tarpeen mukaan?
progo

Blade Runnerissa on hekumallisen täydellinen tunnelma. Selvästi osittain saanut vaikutteita villiintyneestä 80-luvun Manhattanista. Samanlaista meininkiä olisi varmaan nykypäivän Hongkongissa.

Jos puhutaan useiden asuntojen omistamisesta Manhattanilla siten, että on varaa vielä pitää asuntoja tyhjillään, niin sitten puhutaan jo sikamaisesta rikkaudesta. Ehkä minulla siis olisi.

Aivot ja luova mieli kaipaa uutta virikettä jatkuvasti. En tiedä, haluaisinko hyvän luukun löydettyäni kokeilla "seedata satunnaisgeneraattoriani" uusilla asunnoilla niinkään kuin kokemalla manhattanilaista kulttuuritarjontaa.

Kulttuurista

nokkela
Kulttuuritarjonnasta siis. Minkälaisissa tapahtumissa kävisit? Minkälaisia tapahtumia toivoisit mm. kotikaupunkiisi tai Suomen kaupunkeihin yleensä? Minkälainen kulttuuritarjonta Manhattanilla on mielestäsi? Entäpä Suomessa?
progo

Jazz-keikat, standup, elokuvissa käyminen… kaikki ovat Manhattanilla aika hyvin. Suomessa ei niinkään. Hyviä elokuvia ei näytä kuin muutama hassu teatteri, etunenässä Helsingin Orion.

Jazzia tulee toki täällä Suomessakin jonkin verran, ja täällä Joensuussa on pienimuotoinen jazz-skene erilaisten järjestöjen siivittämänä. Saisi olla enemmänkin ja hapokkaampaa.

Amerikoissa on lisäksi se filmifriikin mukavuus, että moni nimekäs filmitähti tekee usein Broadwayta välihomminaan. Olisi aito elämys päästä näkemään tai joskus nähdä vaikka Al Pacino livenä muutaman metrin päässä.

Hetsku
Toisiko ulkomailla asuminen sinulle kulinaristisia nautintoja?
progo
Ei toisi.
progo
Erityisesti kun New Yorkin kehutut pizzat eivät olekaan kuulema kovin hyviä. "Fine dining" ei ole minun juttujani. Täällä Joensuussakin on nepalilaista ja kiinalaista ja intialaista ravintolaa, kaikissa käymättä. Vaikka mieli oikeastaan tekisi.
nokkela
Food is, mainly, sustenance for the body, not a pleasure?
progo
Kyllä, syön ensitilassa elääkseni. Joskus on hyvä kuitenkin herkutella. En anna asian näkyä budjetissani.
nokkela
Eerikin pippuri Joensuuhun?
progo
Joensuu kaipaisi kunnollista kebabbilaa, kyllä. Jos ei lähempää saa, niin Eerikin pippuri sitten.
nokkela
Kunnon savuklubi siis olisi sellainen paikka, josta sinut parhaiten löytäisi, punaisten teatterin penkkirivien lisäksi? Myös se, että USA:ssa kaupungit eivät sulkeudu yöksi byrokraattien oikkujen vuoksi, vaan koko yhteiskunta elää 24/7, olisi mieleesi? Oletko enemmän yö- kuin päiväeläjä? Öisiä kävelyretkiä Manhattanilla? Sopiiko yö kaupunkiin ja päivä maalle?
progo

Asiantilojen vallitessa voisin hyvinkin olla yöeläjä, mutta päivällä täytyy kuitenkin istua töissä ja koulussa. Jos täällä olisi kunnollinen savuklubi, missä asiat osuisivat nappiin, voisin toimia jopa kantaistujana.

24/7 -yhteiskunta ei pelkästään olisi mieleeni, se olisi itsestäänselvyys. Siitä huolimatta, että tuskin koskaan kävisin ilta-aikaan missään. Ainakaan kun työpäivärytmistä pitäisi kiinni.

Musiikista

Hetsku
Puhuimme jo jazzklubeista, mutta emme musiikista muuten. Millaista, miten ja missä? [Muualla kuin jazzklubilla.]
progo

Nautiskelen musiikkeja aika laajasti. Ehkä tilastot osoittaisivat elokuva-soundtrackeja ja progea päägenreikseni. Lisätään siihen kaikenlainen mukava funkkaava jazzi ja sen sellainen. Metalliakin vähän. Konemusiikkia myös.

Pink Floyd ja johdannaiset ovat kovaa kamaa edelleen. Howard Shore ja Don Davis ja vastaavat OST-puolella. Mastodonia ja Moonsorrow'ta metallinnälkään ja Judas Priestiä yleiseen hyvään fiilistelyyn. Nyt on soimassa Angelo Badalamentin Mulholland Drive -soundtrack.

nokkela
Sinullahan oli jotkin kuulokkeetkin ja vahvistin?
progo
Hifistelen hieman. Settini on puhtaasti kuulokepohjainen: Vahvistimena Marantz PM80 ja kuulokkeina (tai korvakaiuttimina) AKG K1000.
nokkela
Minkälaisissa äänissä K1000 ja Marantz näyttävät potentiaalinsa parhaimmillaan?
progo

Kaikenlaisissa. Heh, no. Ehkä ei. Kuten kaikki hifikuulokkeet, K1000 näyttää terävimmät kyntensä hyvin äänitetyn akustisen musiikin kanssa. Tavaraa, jota ei kamalasti ole liikenteessä. K1000 on kuitenkin uskomaton all-arounder pitkälti esitystapansa ansiosta; kuin oikeat kaiuttimet.

Voisin kuvitella, että heikoin lenkki on kovasti bassokkaissa töissä, joissa basso merkitsee työn seuraamisen kannalta paljon.

Hetsku
Onko nykyinen hifikokoonpano vakiintunut vai oletko harkinnut jotain muuta kokoonpanoa?
nokkela
Olisiko elämää ilman musiikkia? Paljonko musiikki ja hyvä äänentoisto merkitsevät? Minkälainen musiikki sopii mielestäsi mihinkin arki- tai pyhäpäivän toimeen?
progo

Nykyinen hifikokoonpano on palvellut noin about sellaisenaan, muuttumatta, kolmen vuoden ajan. Päivityksiä olisi luvassa, mutta budjettikysymykset tulevat esille. Seuraavat päivitykset koskevat pitkälti hienosäätöä; puhutaanhan hifissä paljon niistä "pienenevistä palautuksista", miten ne haluaakaan suomentaa.

Musiikki on tuikitärkeätä minulle ja arjelleni. Sillä paikkaa niin paljon, ja tässä asunnossa lisäksi peittää naapurien hälyääniä. Ja hyvä äänentoisto on tietysti hyvän elämyksen aikaansaantia varten. Eihän ihmiset katso elokuviakaan 19-tuumaisilta näytöiltä.

Arki- ja pyhämusiikkia en erittele. Joinain päivinä tuntuu hyvältä laittaa Diane Krall pyörimään ja toisena Fatboy Slim. Perjantaisin tosin on usein lautasella jotain elektronista ja juhlistavaa.

nokkela
Muistelenkin, että katselimme kesällä Fergusonia, K1000:n toimiessa kaiuttimina molemmille. Paras puheohjelma lienee Fergin, mutta onko muita katsottavia? Mikä tekee Fergusonista hyvän isännän?
progo
Katselen paljon illan päätteeksi talk-show -ohjelmia. Aikoinaan katsoin paljon NBC-aikaista Conania. Ohjelmien ja isäntien vaihtuessa tuli pieni tyhjiö ja löysin Fergusonin sitten eräs kerta. Hitto kun mies osaa puhua! Ei sen jälkeen mikään muu tunnu miltään.

Yhteiskunnasta

nokkela
Mainitse jokin elokuva, kirja, visio tai peli, jossa mielestäsi on hyvä yhteiskunta tai hyvä maailma, ja vastaavasti taas joku sellainen, jossa tilanne on päinvastoin. Jos tällaista ei löydy, kuvaa yhteiskunnallista tai poliitista filosofiaasi parilla avainsanalla.
progo

Vai jokin taiteellinen hengentuote, jossa on mielestäni hyvä yhteiskunta. Huonojahan on helppo keksiä pilvin pimein. 1984, Half-Life 2, Brazil, …

Sen enempiä ajattelematta, vastaan ensimmäisen hyvän, mikä tuli mieleen: Lost in Translation. En japanilaisten kulttuurista tiedä paljoa. Sen, että tekevät hulluna töitä. Mutta elokuvassa kaikki tuntui sopusuhtaiselta ja hyvältä.

Termejä, kuten "oikeudenmukainen" ja "reilu" ja "tasa-arvoinen" on hankala käyttää omissa luonnehdinnoissani, koska niillä on erittäin värittyneitä uusiomääritelmiä, poliittisesti katsottuna. Ehkäpä tämä kertoo jonkin verran.

nokkela
Kyllähän tuo. Mutta kun ajatellaan noita termejä suhteessa matemaattiseen ja loogiseen taustaasi, tulee ko. termien alkuperäinen ja puhdas merkitys esille. Splendid indeed. Kiinnostaako politiikka? Seuraatko mm. sitä? Uutislähteesi?
progo
Uutisia ja politiikkaa haluan seurata mahdollisimman vähän. Mahdollisimman vähän. Uutiset ovat valtaosin huonoja ja politiikassakin on ihan väärät ihmiset vallassa. Politiikka myrkyttää taiteen.

Peleistä

Hetsku
Käsittelemme pelejä seuraavaksi. Millaista asioista nautit peleissä? Kerro jostain erityisestä suosikista.
nokkela
Niin, ne pelit. Kerrohan.
progo

Pelailen toki vähän. Se on eräs tapa nauttia vapaa-ajasta. Peleissä ei aina aktiivisen roolin takia pääse miettimään taiteellisia asioita samalla tavalla kuin elokuvissa ja sarjoissa. Otan pelini siis toisella tavalla, tunnelmina ja tunnelmanluojina.

Ei ole selkeätä suosikkipeliä. Mutta kärkikaksikkoon voi laskea GTA: Vice Cityn ja Fallout 3:n. Kummassakin tapauksessa tunnelma on kova.

FPS-pelit ovat tästä syystä parhaita. Hattua nostan Half-Life 2:lle ja kolmiulotteisille Fallout-peleille upeista tunnelmista ja pelitunneista.

En pelaa kuitenkaan määrällisesti paljoa. Ajallisesti eniten on varmasti mennyt tetriksen kanssa. Tetriksen parhaisiin puoliin kuuluu oman taustamusiikin valinta. Pelatessa tulee aina se ongelma eteen, että haluaisin kuunnella levyjonoani tyhjemmäksi.

Täydellinen peli on osittain ajantappoa ja kosolti tunnelmaa. Hyvä musiikki ei myöskään häiritse.

Hetsku
Pidätkö peleissä tarkkaan skriptatuista, lineaarisista juonista ja radoista? Tai oikeammin, häiritsevätkö ne? Viittaan esim. Half Life 2:een.
nokkela
Vai miltä Fallout >=3:n monipolkuinen ja mahdollisesti epälineaarinen open world -setting tuntuu?
progo

Lineaarisuus ja sen häiritsevyys riippuu kovasti kontekstista. HL ja HL2 ovat luonteeltaan putkijuoksuja, joten lineaarisuus ei häiritse. Sen sijaan jos Falloutissa yksikin asia tapahtuu vähänkin putkimaisesti, menee usein ilta — tai ainakin tehtävä — pilalle.

Sanoisin, että avointa maailmaa on tullut rajusti suosittua, mitä pelivalintoihin tulee. Mutta se ei takaa mitään lopullisista tunnelmista ja tuomiosta. Putkijuoksuinen HL3 voi aivan hyvin voittaa Fallout 4:n, sikäli kun mitään tietoa kummastakaan ei tässä vaiheessa ole.

Aito vapaus, jota ehkä parhaiten on sovellettu GTA 3:ssa, olisi parasta mahdollista. Tehtävät saisi todellakin suorittaa haluamallaan tavalla. Falloutit siinä mielessä jäävät taakse. Enkä näe oikeastaan syytä, miksei Falloutteja voisi jatkossa tehdä vapaammiksi. Pelaajille pitäisi tehdä joitain parempia tai "realistisempia" apuja kuin automaattisia kompasseja näyttämässä tehtävän seuraavan etapin sijaintia.

Tähän liittyen: Fallout 3:n ensitunnit olivat totisesti kaikkein tunnelmaisimpia koskaan. Ennen kuin ymmärsin pelin kompassin toimintaa. Samalla tavalla liittyen HL2:n ensimmäinen läpipeluukerta, kun en osannut käyttää raketinheitintä oikein. Ne lentelevät torakat olivat todella elämyksellisiä.

nokkela
HL:thän ovat FPS:iä, Falloutit kolmosesta ylöspäin eräänlaisia FPS-RPG-yhdistelmiä. Kumpi on parempi, HL2 vai FO3? Minkälaisista pelimaailmoista pidät? Ajatellaan vaikkapa tunnelmaa, itse maailmaa tai mekaniikkaa, joka tulikin jo käsiteltyä osittain. Pitääkö pelissä olla suolaisuutta, huumoria, synkkyyttä vaiko mitä? Another sunny day in Postapocalyptia?
progo

Noista kahdesta FO3 voittaa kokonaisuutena. Se yksityiskohtien määrä ja Capital Wasteland. Pienet grillikodat metroverkkojen uumenissa ja grillattua geckoa kepinnokassa. Musiikki.

Pelimaailmassa on hyvä olla draamaa. Draama ennen komediaa. Pelissä on oltava suolaisuutta ja synkkyyttä. Huumori, kuten Fallouteissa on, on juuri sopivasti mustaa. Muunlaista ei oikein pysty kuvittelemaan.

nokkela
Oletko enemmän SciFiin kallellasi kuin ns. perinteisiin maailmoihin?
progo
Enemmän perinteisiin, mutta valinta on vaikea, jos scifi ei ole ylettömän utopistista. Verrataan vaikka siihen Blade Runneriin, josta soisi jonkinlaisen action-RPG:n tehtävän! Eli tähtien sota -tyylinen scifi ei oikein pärjää verrattuna vaikka Book of Eli -tyyppiseen scifiin. Perinteisten maailmojen miljöisiin perustuvia pelejä ei taida kamalasti edes olla.
nokkela
Roolipelit ovat monipuolisempia ja antavat enemmän ajatuksia, eräänlaista tunteellisuutta, FPS:t sopivat hyvin rentoutumiseen ja hupailuun, ns. koviin tunteisiin; Fallout yhdistää nämä kaksi asiaa toimivalla tavalla. Allekirjoitatko? Mitä muut, kuin RPG:t tai action-RPG:t ovat mieleesi? OpenTTD? Age of Empires?
progo

Roolipeleistä tai "roolipeleistä" on vähän hankala puhua, kun tietokoneella pelatessa hahmosta saa tehdän omanlaisensa. Eli ei varsinaista roolissa pelaamista. Sopiva yhdistelmä hahmonkehitystä on kuitenkin pelimekaanisesti toimiva juttu, eli allekirjoitan. Pelailen strategioita vähän. Sid Meier's Alpha Centauri on eräs parhaista, ja Civilization V on hyvä myös.

Reaaliaikanaksutteluista en välitä. Sen verran fyysistä hommaa, että olisi sama lähteä potkimaan palloa ulos.

nokkela
Onko pelaaminen parasta yksin tai vain tekoälyn seurassa, vai voisitko kuvitella pelaavasi verkkopelejä? Good old HL2DM, Elder Scrolls Online, WoW?
progo

Verkkopelejä olen pelannut vähän, jopa tuntemattomien kanssa. Voisin kuvitella, että suljetuissa piireissä pelattavat setit voisivat olla todella hienoja kokemuksia.

Ennen kuin kysytte, niin CS:S -otteluita olen joskus satunnaisesti pelannut. Ja muutaman kierroksen HL2:DM:ääkin olen saattanut dokumentoidusti ottaa. Pelaajat ovat kuitenkin mitä ovat, joten ei niitä ole nyt jaksanut.

Oma unelmapeli

nokkela
Jos lähtisit tekemään peliä, millainen siitä tulisi? Genre, mekaniikka, lajityyppi, maailma, juoni? Ei tarvitse kovin tarkkaan antaa kuvausta, pääpiirteittäin riittää. Olisiko kiinnostusta tehdä omaa peliä?
progo

Olisi kiinnostusta tehdä, mutta unelmapelini olisi niin käsittämättömän laaja, ettei sen suunnitelmia edes voisi aloittaa tekemään. Enkä sen puoleen edes pidä suunnitelmista.

Unelmapeli olisi kooste Jagged Alliancea ja NetHackia. Tunnelmavetoinen.

Utopistinen unelmapeli olisi sitten tietysti 3D FPS ehkäpä Source-moottorilla kun en minä nykyajan huippugrafiikoista niin välitä. GTA V:ssä on paljon pointtereita, joita ottaisin mukaan unelmapeliini.

nokkela
Nothing like the smell of hot plasma in the morning?
progo
Smells like victory.
nokkela
Pelit taidemuotona voivat parhaimmilaan yhdistää elokuvan, kirjan, maalauksen ja musiikin tajunnanräjäyttäväksi kokonaisuudeksi? Ovatko pelit se korkein taso, näiden kaikkien parhaiden aspektien yhdistäjä? Ts. ovatko pelit samalla tasolla, vaiko jotain korkeampaa?
progo

Taidemuotona pelit kiinnostavat juuri erityisesti itsensäilmaisun avulla. Ammattimaisia ja hyviä elokuvia on hankala tehdä introverttinä kotisohvalta käsin. Musiikkiin ei ole rahkeita ja maalaukset eivät kamalasti kiinnosta. Hyvän pelin tekemiseen ainakin pitäisi olla teoria kunnossa, joten se on vain viitseliäisyydestä kiinni.

Minulla on peleihin vaikka minkälaisia ideoita ja visioita, mutta mitä enemmän tavaraa on odottamassa suunnittelua, sen korkeampi kynnys aloittaa.

URW on eräs huippuesimerkki mainitsemastasi medioiden yhdisteestä.

Pelit vs. elokuvat

Hetsku
Jos pitäisi valita: Pelit vai Elokuvat?
progo

Elokuvat.

Kulutuksen kannalta siis. Itsensäilmaisussa pelit.

progo
(Teen itse itselleni kysymyksen:) Taide vai tiede?
progo
Vastaan: taide.
nokkela
Matemaattisesti orientoituneelta tietojenkäsittelijältä melkoisen epäortodoksinen vastaus. Hieno vastaus. Pidän.
progo

Hyvä taiteellinen näkemys auttaa jaksamaan elämässä pidemmälle kuin joskus kylmäksi luokiteltava, systemaattinen ja tieteellinen näkemyskanta.

Nettiyhteisöissä näkee paljon näitä lyttääjiä, jotka perustelevat asioiden huonoutta liiaksi puhtaan tieteen keinoin. Asioilla saa olla irrationaalinen puoli. Jotain, mitä näkee vain aivojen vasen puolisko. Vai oliko se oikea?

nokkela
Nyt on kyllä paha sanoa, sillä se on vähän molemmissa. ehkä enemmän se vasen kuitenkin, mutta oikea taas on enemmän visuaalinen ja sanaton.

Kommentit, kehitysehdotukset ja keskustelunavaukset ovat tervetulleita sähköpostitse.