The Matrix täyttää 15
Maaliskuussa 1999 sai ensi-iltansa historiaa pärisyttänyt scifitoiminta The Matrix. Se tietää, että reilun viikon päästä kyseinen spektaakkeli täyttää pyöreät 15 vuotta. Kyllä se aika osaa rientää!
Matrixista ei puutu mitään. Se käärii taidokkaat kung fu -koreografiat, aserymistelyt, tappohyvän ja lainattavan dialogin, filosofisia poimintoja ja kyvykkään tiimin nautittavaksi kaksituntiseksi, jonka audiovisuaalisuus on edelleen hienoimpia saavutuksia.
Don Davisin teknorealistinen sinfoniamusiikki ja vihreänsävyiset maisemat tekevät hyvin edistyneen vaikutelman, ja sitä se kyllä onkin. Minkä määrän vaikutteita Matrix ampuikin ulos 2000-luvulle tultaessa! Hidastukset ja aistikkaat, ei liian täyteenahdetut kohtaukset saivat taas jalansijaa.
Hugo Weavingin esittämä Agent Smith on mustine Desert Eagleineen hienoimpia pahiksia vähään aikaan. Weavingin sanallinen ote on vahva ja määräävä, ja taidokkaasti sovellettuna hieman jäykkään tietokoneohjelmaan koko hahmo on täynnä hyviä ja viimeisteltyä ratkaisuja. Jopa Keanulla on hetkensä, ja ainakin mies yrittää kovasti. Viimeinen metrotunnelitaistelu kruunaa koko työn.
Matrixin filosofia on pitkälti kirjallisuuskatsaus edellisiin ideoihin, joita on tehty varmasti vuosisatojen ajan. Ihmismielen sähköinen stimulointi ja sitä kautta syntyvien todellisuuksien simulointi on asia, joka kutkuttaa. Elokuvassa näimme varsin hyvän vaihtoehdon tulevaisuudellemme. Ehkä koneet orjuuttavat, ehkä korporaatiot. Teknologia kun on sellaista, että kaikki on mahdollista hyvinkin pian. Sähköisiä signaaleja osaa nykyihminenkin tehdä. Suurin työ on kuvata tarkasti liittyvät aivoprosessit ja niiden lokaatiot, jotta saamme kunnollisen Second Life -systeemin pyörimään.
Todellisuusvaikutelmiin liittyvä filosofia tehdään sopivasti tarjoiltavaksi, jotta nuori junnu kuten minäkin sai ideasta hyvän kuvan, kun aikoinaan elokuvan osto-VHS:ltä katsoin.
Henkilökohtainen matriisi?
Kun aika koittaa, pelit ja elokuvat siirtyvät pois TV-ruuduilta ja virtuaalikypäristä, suoraan käyttäjänsä aivoihin kytketyllä USB-johdolla.
Ensimmäiset tuotteet pyörivät varmasti valveunien vahvistamisessa ja Constructorin ympärillä. Verkkomoninpelejä tulee sitten seuraavaksi ja tuskinpa ennen pitkää ensimmäiset yksilöt jo luopuvat ensimmäisestä elämästään ja siirtyvät vapaaehtoisesti jonkin palvelimen 24/7 -asiakkaaksi.
Ja hyysäysvaltiot ovat kaikki kilvan asettamassa rajoituksia ja säännöstelemässä, mitä virtuaalimaailmoissa saa ajatella – siis tehdä. Ehkä koko bisnes monopolisoidaan ja oikea kehitys jatkuu avointen lähdekoodien bugisissa toteutuksissa, kunnes jonain päivänä ne lähtevät toimimaan. Rakennetaan verkko salattujen kanavien ympärille ja meillä on kiintoisa "villi länsi" -skenaario edessämme. Missä ihmiset toteuttavat palvelimenpitäjän tahtoa ja verkkoihin soluttautuneet valtiovaltojen virkavallat koittavat katselmoida ja löytää kansalaisiaan rangaistavaksi.
Kaikenlaiset DDOS-hyökkäykset ja virukset tuovat tietysti nekin oman mausteensa mukaan.
Minulle riittäisi nyt ensihätään edes se yksinpeli-Constructor ja sen avulla vahvistetut tai ennaltakirjoitetut valveunet.
Don Davis - Anything is Possible